Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hajoan tähän syyllisyyteen :´´(
28.04.2010 |
Tilanne on se että olen tehnyt jo vuosia pätkötyötä, olen sosiaalialalla enkä ole onnistunut vakituista työpaikkaa saamaan.
Hakemuksia vetämässä tälläkin hetkellä 10kpl ja nykyinen työsuhde kestää kesäkuun loppuun.
Syyllisyyttä koen siitä että minun vuokseni taloustilanteemme on vuodesta toiseen enemmän tai vähän vähemmän kireä ja esim matkusteluun tai pahan päivän säästämiseen ei ole mahdollisuutta.
Mies kärsii tästä tilanteesta suunnattomasti, pahoina hetkinä riidellessämme olen myös saanut kuulla asiasta.
Tunnen itseni niin helvetin epäonnistuneeksi, täysin luuseriksi, välillä mietin että miehen (ja lasten) olisi parempi jos kuolisin.
Riittäisi jos palkkani olisi edes 200-300e/kk suurempi, mutta eihän se tällä alalla onnistu.
Opiskelu ei myöskään ole mahdollista, siihen ei ole varaa kun tulemme kummankin norm palkallakin jotenkuten toimeen. Enkä edes jaksaisi opiskella näillä henkisillä eväillä.
viimeksi riidellessämme mies totesi että olisi se lapsistakin kiva edes joskus matkustaa, juuuuuuu tiedän sen ja TODELLA haluaisin myös sellaisia elämyksiä heille tarjota mutta kun se halu ei riitä:´(
Olen keskivaikean masennuksen vuoksi ollut nyt 2vkoa sairaslomalla, työterveyslääkäri diagnisoi tuon minulle ja huomenna olisi seur lääkäriaika.
Ei tätä minun oloani paranna nuppinapit, ei sairasloma, ei mikään muu kuin pysyvä työ ja sen tuoma turva. Tämä syyllisyys kalvaa minut rikki, en jaksa enää!!! Tekisi mieli laittaa seur työpaikkahakemukseen että valitkaa minut ja pelastatte henkeni.
Ihan loppu :´´´(
Kommentit (45)
Tuo itsensä syyllistäminen on ihan hanurista, sinähän olet syytön tuohon työtilanteeseen. Meillä ihan sama, että rahaa ei ole matkusteluun ym. Olen ollutpitkillä sairaslomilla ja palkkatulot välillä nollatasoa. Harmittaahan asia minuakin, mutta en voi tilanteelle mitään. Miestäsi vähän ihmettelen, miten hänen ajatuksensa kulkee, jos on valmis lyömään lyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olethan kertonut sen hänelle? Jos kerran parhaasi teet työnhaun suhteen, et muuta voi. Tänä päivänä pätkätyöt ovat monella naisvaltaisella alalla todellisuutta. Sitä paitsi, ei se vakituinen työkään välttämättä mikään "avain onneen" ole, vaikka pysyvät ja ennustettavat tulot tietysti ovat hyvä juttu.
Ymmärrän täysin miestäni, tottakai hän on totaalisen turhautunut ja ahdistunut tähän vuosikausia jatkuneeseen tilanteeseen, toisaalta jotkin hänen sanomisensa tuntuneet ja tuntuvat melkeinpä liian pahalta:´(
Ja nyt sitten toisen kerran lääkäriin, en tod tunne olevani työkunnossa mutta tiedän että sitä vaihtoehtoa hän esittää.
Sekin vielä että haluaisin kyllä tehdä töitä, mutta tällä hetkellä en vain jaksaisi sitäkään, kamelin selkä on katkennut.
Ap
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja unohdat ton syyllisyyden,et voi asialle mitään..monella muulla on ihan sama tilanne ja joillakin ei ole ollenkaan töitä.Olen itse ollut myös masentunut kun en tiennyt mitä elämältä halusin mutta sitten kun sain pohdittua ja mietittyä mitä seuraavaksi niin johan alkoi ihan uusi vaihe elämässäni.
Jos haluat opiskella niin pystyt siihen,voit esim.mennä oppisopimuksella opiskeleen unelma alaasi ja saat siitä palkkaa.Minä valitsin toisen vaihtoehdon ja menin koulun penkille taas pariksi vuodeksi oppisop.koulutuksen sijaan ja nyt köyhäillään ainakin vielä vuosi,mutta onneksi saan opiskelujen lisäksi iltaisin tehdä keikkaa jos haluan/jaksan...
tuntuu aika hurjalta että miehesi syyllistää sinua tosta tilanteesta,hän on teidän perheen mies ja hän aivan varmasti tietää naisvaltaisten alojen palkat..jos miestäsi hämää teidän raha tilanne niin ei muuta kuin sitten mies tienaamaan enemmän....
myös sitä mieltä että ei ole vain miehen asia kantaa taloudellista vastuuta ja olla esim kunnianhimoinen. Täytyy nyt mainita se että asia oli eri kun olin yli 5v kotiäitinä, se oli myös mieheni tahto koska ei halunnut viedä lapsiamme pieninä hoitoon.
Mieheni palkka on sillä tasolla millä se kuntasektorilla vain voi olla, palkkaa ei kunnan taloustilanteen huomioiden voi nyt lisää saada.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän halveksisi tuollaista miestä, joka "lyö lyötyä" vaimoaan! Puolisoiden pitäisi kannustaa toisiaan ja puhaltaa ns. yhteen hiileen, niin saadaan myös aikaan parhaat tulokset kaikessa (mukaan lukien työnhaku jne.). Tiedän mistä puhun, sillä itsekin olen ns. epätyypillisissä työsuhteissa, mutta minun mieheni KANNUSTAA.
Kyllä, hän on perheemme mies, mutta myös sitä mieltä että ei ole vain miehen asia kantaa taloudellista vastuuta ja olla esim kunnianhimoinen. Täytyy nyt mainita se että asia oli eri kun olin yli 5v kotiäitinä, se oli myös mieheni tahto koska ei halunnut viedä lapsiamme pieninä hoitoon. Mieheni palkka on sillä tasolla millä se kuntasektorilla vain voi olla, palkkaa ei kunnan taloustilanteen huomioiden voi nyt lisää saada. Ap
Olen miettinyt itsemurhaa jo monesti kun en saa töitä. On todella turhauttavaa yrittää ja yrittää.
Rahatta on vaikea elää eikä mistään saa apua senttiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hyvä esimerkki siitä miten harjoitettu politiikka vaikuttaa ihmisiin (kun usein sanotaan ettei millään lailla).
Ap, olet täysin syytön tilanteeseesi. En puolusta miestäsi, hänen todellakin tulee seistä rinnallasi. Ymmärrän häntä kuitenkin, taloushuolet ja muut rassaavat häntäkin. On hienoa että jaksat sinnikkäästi hakea uusia töitä ja hienoa myös, että saat apua masennukseen. Ei se matkustelu lapsille mikään must ole, vaan heidän kanssaan oleminen, kivojen asioiden tekeminen yhdessä. Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ap:n vika, ettei ole vielä saanut valituista työtä/virkaa. Ei ole ap:n vika, että naisvaltaisen alan palkat ovat mitä ovat ja määräaikaisuudet (jopa lainvastaiset) ennemmin sääntö kuin poikkeus. Ihmettelen ap:n miestä, joka itse kuntasektorilla työskentelevänä ei tätä ymmärrä.
Jos ap:n mies haluaa muutosta rahatilanteeseen, on siihen muutamia mahdollisuuksia: menojen karsinta tai tulojen lisäys. Jälkimmäinen onnistuu siten, että mies hankkii paremmin palkatun työn tai ottaa toisen työn oheen tai ap tekee niin. Jälkimmäinen vaatii opiskelun toiselle alalle, johon mies ei ilmeisesti ole valmis?
Ensiksi ap:n tulee hankkia masennnukseensa apua!
Olet ymmärtääkseni tehnyt kaiken voitavan, ei ole sinun syysi, että sosiaaliala on pätkäala - ja pätkäaloja ovat itse asiassa kaikki alat, joilla naiset suuremmin joukoin työskentelevät.
Onko kyse siitä, että miehelläsi on ulkoisten seikkojen mittarit, joihin teidänkin perheen pitäisi sopia, jotta asiat olis hyvin: iso asunto, auto, matkat, hyvät harrastukset jne? Ei esim. matkustaminen ole itsestäänselvä arvo tai ihmisen oikeus, hyvää elämää syntyy ihan ilman sitäkin.
Niin, mulla mies työttömänä kuudetta vuotta, on jo menettänyt työhalutkin, itse olen pätkätöissä ja kaksi lasta. Ehkä mun pitäis raivota hulluna miehelle, mutta en oikein viitsi, ei se tilannetta mitenkään paranna.
Voimia sulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mun pitäis raivota hulluna miehelle, mutta en oikein viitsi, ei se tilannetta mitenkään paranna.
Jotain silti kannattais yrittää tehdä asian eteen. PK-seudulla kaikki ne hommat, joissa maahanmuuttajia. Näillä aloilla varmasti virheetöntä suomea puhuva on etusijalla.
Asumisen pk-seudulla voi aloittaa Vantaan edullisista ongelmalähiöistä. Siis aloittaa, ei sinne tarvi ikuisiksi ajoiksi jäädä.
Miehesi toiminta kuulostaa epäreilulta, sillä aina ei voi omalle kunnolleen tai työtilanteelleen mitään. Meillä on mies töissä yliopistolla ja minä kuntapuolella sosiaalialalla, eikä kummallakaan ole huipputuloja. Silti elätämme perheemme (parikin lasta), asumme Hgin keskustassa ja pystymme matkailemaan. Asunto ei ole iso ja vuokra on kohtuuhintainen, käymme omatoimimatkoilla pienellä budjetilla, pidämme tarkasti kirjaa tuloista ja menoista jne. Joka kuukausi riittää rahaa säästöönkin, minulta noin 200 e ja mieheltä enemmänkin.
Opiskelujen jälkeen tein pätkähommia, keikkatöitä Seurelle ja hain koko ajan vakipaikkaa tai pidempiä sijaisuuksia. Kävin välillä äitiysvapailla ja palasin taas työelämän keikkaputkeen. Muutaman vuoden keikka- ja sijaisputkella sain tarpeeksi työkokemusta ja sain vakipaikan. Kannattaa hakea nimenomaan pitkiä sijaisuuksia, sillä niistä voi ohimennen aueta vakipaikka, jos työntekijä ei palaakaan.
Sairaslomalle et nyt oikein voi mitään. Hoidat itsesi kuntoon ja mietitte miehen kanssa raha-asiat kohdilleen vaikka kynän ja paperin kera, jos ei muuten onnistu. Laskette tulot ja menot, niin näette millä tolalla taloutenne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on vaikea ja stressaava, mutta syyllistäminen ja syyllistyminen ulkoisista olosuhteista johtuvista seikoista pitää saada loppumaan vaikka sitten terapeutin avustuksella.
Teidän pitää yhdessä miettiä mitkä ovat arvonne, mitä haluatte ja millä tavoin sen voitte saavuttaa. Jos raha ja materia ovat miehellesi noin tärkeitä ja hän on kuitenkin hyväksynyt alavalintasi, olisiko hänen vikka mahdollista kokeilla oman työnsä lisäksi jotain toista sivutointa, pientä yritystoimintaa tms. Aina on olemassa vaoihtoehto,se ei ole vaan teille vielä löytynyt, ja nyt olet masennuksen ja syyllisyyden syöksykierteessä, joka pitää saada katkaistua.
Kerro muuten itsemurha-ajatuksista myös sille lääkärille joka sinua on passittamassa takaisin töihin, et kuulosta tässä vaiheessa vielä työkykyiseltä. Voimia!
että kunnon mies elättää perheen, eikä ole vaimon rahojen varassa.
Meillä on päinvastainen tilanne. Mies irtisanottiin, perusti yrityksen, mutta ei vielä ole saanut sitä pyörimään täysillä.
Minä elätän perheen. Ei haittaa minua yhtään.
Olet tyypillinen sosiaalialan ihminen. Ymmärrät muita enemmän kuin itseästi. Ymmärrät miestäsi, kun on sillä niin vaikeaan kun vaimo ei tienaa riittävästi. Syyllistätä itseäsi, kun et voi viedä lapsiasi ulkomaille lomailemaan.
Nyt lopetat tuon ymmärtämisen ja itsesi syyllistämisen!
Ette ole mitenkään poikkeavassa tilanteessa. etkä ole mitenkään syyllinen tuohon pätkätyö-ketjuun. Näin vain on ja sen kanssa on opittava elämään. Mietipä, miten vakituinen työsuhde muuttaisi elämäänne? Ei se palkkaa ainakaan nostaisi. Samaa palkkaa saat määräaikaisenakin, eikö. Tietysti huolen määrää se pienentää, kun ei tarvitse hakea aina uutta työtä.
Ei lapset tarvitse mitään ulkomaanmatkoja. Kyllä heille riittää ihan halvemmatkin elämykset. Oletko itse lapsuudessa kuinka paljon matkustellut? Minä en päässyt Ruotsia pidemmälle, enkä yhtään ole katkera vanhemmilleni tai muutenkaan tunne jääneeni jostain paitsi. Me emme ole lasten kanssa juurikaan missään käyneet. en koe, että se on mikään vanhemman velvollisuus. Itseasiassa en edes halua opettaa heille mitään epäekologista lomailukulttuuria.
Kuulen selvästi kirjoituksestasi, että kamelin selkä on katkennut, kuten sanot. Edes itse et syyllistäsi itseäsi tai ajattelisi, että perheellä olisi parempi ilman sinua tai että miehesi ansaitsisi paremmin tienaavan puolison, ellet olisi todella masentunut. Nyt kerrot lääkärissä kaiken tämän, mitä nyt täällä palstalla.
Yhdyn muiden kommetteihin, että miehesi on ajattelematon, idiootti, jos syyllistää sinua nyt tässä tilanteessa. Puolisoiden kuuluu tukea toisiaan. Ei syyllistää lisää asioissa, joille ei voi mitään.
Eli nyt ryhdyt itsekkääksi ja hoidat itsesi kuntoon, jotta jaksat taas tätä välillä niin raskastakin ja kuluttavaa työelämää ja jaksat taas olla onnellinen äiti ja puoliso. Enemmän kuin niitä virikkeitä ja ulkomaanmatkoja lapsesi haluavat, että äiti on onnellinen. Muista se.
Tsemppitystä sulle. Mä tiedän, että sä nouset vielä sieltä kuin Feenix-lintu tuhkasta, entistä ehompana :)
Perustettiin mieheni kanssa uusperhe, itselläni on vanhsta suhteesta 5-vuotias tytär.
1,5 vuotta kutakuinkin tunnettiin, ja muutettiin avoliittoon. Yksi syy oli, että oma määräaikainen työsuhteeni päättyi vanhalla paikkakunnallamme. Eikä mies sitten nähnyt järkeä minun maksavan kallista vuokraa ja kuitenkin majailevan tyttöni kanssa hänen luonaan. Ei tuloni olisi hääppöiset olleet, ja olisin joutunut turvautumaan toimeentulotukeen, mikä nyt ei tullut kuuloonkaan, kun sosiaalitoimsitossa olin ollut töissä.
Miehen tulot estävät minun työttömarkkinatuet, enkä täytä taas päivärahan osalta ehtoja. Näin ollen; Tyhjänpäällä ollaan.
Ainoat tuloni ovat 100,00e lapsilisä+ 136,41e elatusmaksut + kuntalisä (täällä maksetaan kouluikään asti) 100,91e. Yht. 337,32e.
Mietin opiskelujakin, mutta törmään samaan asiaan; Miehen tulot estävät opintoetuudet.
Elän lapseni kanssa täysin miehen tuloilla. Sillä kustannan noilla tuloilla lapselleni kaiken olennaisen, itselleni myös mitä satun tarvitsemaan. Viikon kauppalaskut ovat n. 100 euron luokkaa.
Meitä helpottaa se, ettei ole asuntolainaa, koska asumme miehen äidin kuolinpesän omakotitalossa. Mutta muita kuluja kyllä on riittämiin. Joten +-0 olisiko asuntolainaa. Jos sitä vielä olisi, ei tämä olisi näin mahdollista.
Töititä olen hakenut, mutten ole onnistunut saamaan. Nyt en sitten enää edes viitsi hakea, koska perheeseemme syntyy loppuvuodesta vauva.
Minä olin 2 viikkoa sairaslomalla työsuhteen päätyttyä. Tuli lievästi sanottuna burn out.
Nyt olen hakemassa myös lisää sairaslomaa, lähinnä lievän masentuneisuuden johdosta, joka ei niinkään johdu taloudellisesta tilanteesta, vaan esikoisen isän käytöksestä ja. Vastassani on täysin narsistinen ihminen. Joka sai syytteen aiemmin minuun kohdistuneeseen lievään pahoinpitelyyn. Mutta.. ei sekään riittänyt sosiaalitoimistolle - lapsi on isälle annettava.
Toki olisi paljon mukavempaa tuoda leipää taloon. Olen nyt lohduttanut, että mikäli kaikki menee hyvin, saan paljon parempaa äitiyspäivärahaa kuin tuo kuntalisä tai mitä saisin vuoden päästä.
Alkuun koin suurtakin syyllisyyttä tuosta omasta tulottomuudestani. Mies kuitenkin jaksoi lohduttaa, että tiesi tilanteen ja on laskenut tämän näin, että selvitään, kun ei nyt ylimääräisiä paljoa tuhalilla. Kesäksi on pari reissua tiedossa, niihin tosin säästetään.
Olemme yrittäneet, ettei raha olisi se, mistä kinastellaan. Varsinkaan lapsen kuullen. Aika hyvin mielestäni siinä on onnistuttukin. Mutta kyllä se minuakin henkisesti nujertaa, varsinkin kun mies tulee kaupsta kassien kanssa.
En voi valittaa siitä, että minulla olisi jokin huonosti
joka valitti siitä,että sai keskivaikean "masennuksen" takia vain 2vk saikkua..... BÖHÖHÖÖÖÖH.
pelkäsin alkuun kuitenkin, että ennemmin tai myöhemmin mieheni saa tarpeeksi. Mutta ei saanut.
Sinun kohdalla on väärin miehen raivota, koska teet mielestäni töitä sen eteen, että saisit parempipalkkaista työtä tai vakituisen paikan. Kyllä miehesi tulisi ennemmin sinua kannustaa, jotta jaksat tehdä nykyistä työtä siihen asti kuin sitä on. Lisäksi jo lastenkin kannalta olisi parempi, jos ei tarvitsisi riidellä asiasta.
En tiedä menojanne, mutta onko niissä jotain karsittavaa?
Tärkeintä on nyt, että saat ensin itsesi kuntoon, jotta jaksat olla äiti lapsillesi, sitten ehkä haet apua tähän asiaan, mikä kaivaa parisuhdettanne paljon. Esim. Perheneuvolasta. Kyllä siellä ammatti-ihmiset osaavat sanoa jotakin tilanteeseen. Tai perheasiainneuvottelukeskuksessa.
Voimia arkeen.
Alue: Aihe vapaa
En sano että ahdistuksesi aihe on turha, varmasti stressaa kun ei ole työtä. Mutta yritä ajatella positiivisesti: sinulla on perheesi, olette terveitä jne. Voitte harrastaa yhdessä perheen kanssa harrastuksia mitkä eivät maksa mitään ja tarjoavat elämyksiä - kesällä voitte käydä marjassa, uimassa, liikkumassa luonnossa. Lapsille parasta nautintoa on nauru, ja sitä sinä pystyt heille tarjoamaan :)
Olen itse perheellinen aikuinen ihminen, enkä ole koskaan matkustellut ulkomailla. Toiset nauttivat matkustamisesta, mutta minun lapsuuteni oli onnellinen vaikka emme matkustelleetkaan. Voitte tehdä paljon muutakin.
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää! Toivottavasti tilanteenne helpottaa ja saat töitä!