Raskaanaolijat, mitä vastaatte "kuinka olet voinut" -kyselyihin?

Lisäksi riippuu siitä oletanko kysyjän haluavan tietää kaiken.



Hyvin/olosuhteisiin nähden hyvin/kaikenlaista pientä ja suurta häikkää, mutta ei mitään vaarallista ainakaan toistaiseksi

Koko ajan saisi olla vaivojaan selittämässä puolitutuille. Niitä tuskin kiinnostaa eikä mua kiinnosta jakaa jokaista närästystä. Kai se on joku tapa kysellä. Kohta alkaa "eikö se vieläkään ole syntynyt??" -kysymykset.



Huoh.

tuota pilluluuta joskus sattuu.

"Ihan hyvin". Nyt loppuaikoina olen nukkunut vähän huonosti ja senkin olen sanonut, eli muuten hyvin mutta univaikeuksia.

Jos joku kysyy, kerron kaiken ennenaikaisista supistuksista, reistailevasta verenpaineista, karmeasta närästyksestä, jne.jne.jne.



Kun kerran kysytään, minä kyllä vastaan!

Hassua kun eivät toista kertaa enää kysy ;-D

tuo taitaa olla mun yleisin. Sopivan epämääräinen.



Rehellisesti sanottuna se vaikuttaa aika huimasti, kuka kysyy. Töissä en uskalla/halua/jaksa valittaa, joten siellä voin aina paremmin;D Kaiken muun ekstravapaaehtoishomman olen halunnut karsia pois, joten sellaisiin liittyviin kyselyihin olen vastannut aika totuudenmukaisesti. Eli että makaan illat kotona enkä pääse vessaan kuin konttaamalla, ja siinä sivussa hoidan kolme lasta ym...

Sanon, että olen tajuttoman väsynyt koko ajan ja pahoinvointi on ympärivuorokautista. Muuten voin hyvin.

Eikö saa mitään, siis MITÄÄN, teiltä kysyä? Pitäisikö teeskennellä, että ette ole edes raskaana? Onko sitten hyvä?



Itse ainakin vastailin ihan asiallisesti kaikkiin vointiuteluihin. Ei pitäisi olla normaalijärjellä varustetulle ihmiselle mitenkään ylivoimaista.



Ihme primadonnia.

hervottomat peräpukamat kirveltää, ilmavaivat on nykyään jotain ihan kamalaa, tissejä kiristää ja maitoa heruu ikävästi, pi**un limakalvot on vereslihalla kuivuudesta ja hiivaakin pukkaa, valkovuoto on täysin hallitsematonta, öisin en saa nukuttua ja syömishimot vie perheen vararikkoon.. Muuten ihan hyvin. =0)

mitä pahaa siinä on, että vointia kysytään! Itse vastasin tilanteesta riippuen että ihan ok / aika heikosti / pahoinvointi vaivaa / nukkuminen hankalaa / kaikenlaista kremppaa, mutta loppusuoralla mennään jne.

mutta mua ainakin alkoi molemmissa raskauksissani sitten loppukolmanneksella jo ärsyttämään se kysely. Ei multa ainakaan vointia ole niin usein ja tiuhasti kukaan kysellyt koskaan muulloin kuin raskaana ollessa, ja rupesi vaan ärsyttämään se, että kun mun pissarakon päällä tanssii joku zumbaa, kiinnostaa miten minä voin, mutta kunhan saan vauvan ulos puserrettua, ketään ei enää tippaakaan kiinnosta mun vointini.



Ja sitten se, että jos meni väärälle ihmiselle rehellisesti vastaamaan, sai kuulla hirveän paasauksen siitä, että raskaus ei ole sairaus. No ei ole ei, mutta itsepähän kysyi vointia, ja minä vastasin rehellisesti, että ärsyttää kun pissattaa koko ajan, janottaa koko ajan, kylkiluut on muussina kun niitä potkitaan koko ajan, tulee ennakoivia supistuksia, raskaushepatoosin vuoksi kutittaa koko ajan, liitoskipujen vuoksi on vaikea liikkua, yöllä en saa nukuttua kovin hyvin ja tunnen itseni vaappuvaksi jättikokoiseksi ankaksi.

joten vastaan, että mikäs tässä, keskivaihe ja ihan hyvä fiilis. Jos olisi vaivoja niin varmaan sanoisin jotain ympäripyöreetä (jos ei nyt ihan kaverista kyse), että "kyllähän tää tässä, vaikka ei tämä ihan ongelmatontakaan ole".



t: rv23+6

Jotkut saivat kuulla koko litanian ongelmia (joita oli ihan pikkaisen enemmän kuin normaaliraskauksissa), niille joita useammin näki sen pystyi kuittaamaan "ei sen kummempaa kuin viimeksikään". Vieraammille vastasin usein "kai sitä helpommallakin raskaudesta voisi selvitä". Jos kysymys tuli muodossa "Oletko voinut hyvin?", joskus vastaus oli yksinkertainen ja rehellinen: "En." Riippui sitten tapauksesta jatkuiko keskustelu tästä.

Kiitoksia kysymästä. Hyvin olen voinut! Maha sen kun vaan kasvaa ja äitiyslomakin lähenee.



Ja sitten vaihtanut aihetta...

Aika keskitietä kannattanee noudattaa.



Itse taisin vastata pääasiassa iha hyvin ja jos vielä kysyivät tarkemmin, niin sanoin, että ihan on asiaankuuluvat oireet olla. Jos tarvetta keventää, niin sanoin, että neuvolan tädin mukaan se on hyvä, kun siitä tietää, että raskaus edistyy (se todella sano noin).



Itse luulin, että oli hyvä töissä asillisesti mainita (ei siis vuolaasti ja iljettävän yksityiskohtaisesti jankata), kun oli niitä huonompia kausia lähimmille kolleegoille, joihin ehikentynyt työpanokseni eniten olisi saattanut vaikuttaa. Vuosikeskustelussa (joska oli pari viikkoa enne ä-loman alkua) esimies sitten sanoi, että olin näin vaikuttanut negatiivisesti työpaikan ilmapiiriin.

Itsellänikin on kaksi lasta. Ajattelisin, että on kohteliasta huomioida toisen olotila ja kysellä vointia. Jokainen kertoo sitten sen mitä haluaa. On ainakin annettu mahdollisuus kertoa raskausajan ongelmista jos haluaa jutella. Itse odotus/vauva aikana arastelin ottaa niitä asioita omalla kohdallani puheeksi kun ajattelin että kaikki ei välttämättä jaksa vuodatuksiani kuunnella.

Eikö saa mitään, siis MITÄÄN, teiltä kysyä? Pitäisikö teeskennellä, että ette ole edes raskaana? Onko sitten hyvä?

Itse ainakin vastailin ihan asiallisesti kaikkiin vointiuteluihin. Ei pitäisi olla normaalijärjellä varustetulle ihmiselle mitenkään ylivoimaista.

Ihme primadonnia.

Monet kyselevät vointia. Niille, joille en halua selittää (tietys sukulaiset) sanon, että hyvin on mennyt. Läheisilleni voin sitten kertoa rehellisesti. Mutta kun noita vaivoja on ollut melko paljon (vaikea ummetus, pahat peräpukamat, häpyhuulten suonikohjut, kipuileva lantion suonikohju, munuaisaltaiden tyhjenemishäiriö, ennenaikaiset supistukset, liitoskivut, iskias, kohdunkannattimien kipu jne, jne. jne.), niin olen sanonut jotain "kaikki muut vaivat paitsi pahoinvointi" tai sitten kertonut rehellisesti sellaiselle, jolla todella vointini kiinnostaa (oma äiti siis). Kaikki eivät raskaana ollessaan ole elämänsä kunnossa, joillakin vaivoja on ja jopa joutuu pitkälle sairaslomalle niiden vuoksi.

Itse luulin, että oli hyvä töissä asillisesti mainita (ei siis vuolaasti ja iljettävän yksityiskohtaisesti jankata), kun oli niitä huonompia kausia lähimmille kolleegoille, joihin ehikentynyt työpanokseni eniten olisi saattanut vaikuttaa. Vuosikeskustelussa (joska oli pari viikkoa enne ä-loman alkua) esimies sitten sanoi, että olin näin vaikuttanut negatiivisesti työpaikan ilmapiiriin.

Onpas outoa, jos ei voi työpaikalla mainita omaan työtehoon vaikuttavista tekijöistä työkavereille. Eikö siellä saa myöskään kertoa, jos päätä särkee, on flunssassa, jalka poikki tai vaikka lapsi joutuu sairaalaan? Ovatko nämäkin kiellettyjä, jotta ei vaikuta negatiivisesti työpaikan ilmapiiriin? Pitääkö vain hammasta purra ja olla kertomatta kenellekään, vaikka olisi elämässä kuinka hankala tilanne?

Mun mielestä on tosi mukavaa kun joku viitsii kysyä; se on kohteliaisuuden ja huomaavaisuuden osoitus minun mielestäni. Vastailen sitten milloin mitenkin, riippuen kysyjästä ja tilanteesta, mutta siis minua ainakin ilahduttaa kun joku kysyy vointiani!

vastata vähän pidemmin kuin "ihan hyvin" - jos siis en voi hyvin - ettei tule mitään ihme käsityksiä että kaikki raskaanaolevat on ja niiden pitää olla elämänsä kunnossa ja että niiltä on ihan ok vaatia samoja extreme-suorituksia kuin fysiologisesti normaalitilassa olijoiltakin.



Toki jos olisin elämäni kunnossa, voisin sanoa, että näin hyvä ole ei olekaan vielä koskaan ollut, upeeta mahtavaa tms, mutta ikävä kyllä tämä ei nyt ole tilanne.