Sairastelua ja seksiä (tai sitten ei...)

Mä en vaan ymmärrä miehen ajatusjuoksuja..



Mulla iski viikonloppuna niin kauhea kipu, ettei morfiinilääkkeetkään siihen auttaneet. Viikon verran jo sitä ennen juili, mutta en mä nyt mihinkään lääkäriin ymmärtänyt mennä ennenkun meni tosi pahaksi. Välillä koordinaatio meinaa heittää, edelleen juimii ajoittain ja syön nyt sitten järkyttävän vahvoja kolmiolääkkeitä, lääkäri vasta viikon päästä, neurologille aikaa kaksi viikkoa. Pelottaa ja vituttaa. Hädintuskin selviän lasten kanssa kotona normaalista arjesta, kun joko pelkään kivun tulevan takaisin tai sit jomottelee enkä uskalla vahvoja lääkkeitä syödä kun olen yksin lasten kanssa...



Ja ukko se jaksaa vongata. Kuulemma tarjoaisi puudutusta mun kivuilleni tai mitä lie. Juu, enpä usko helpottavan... Enkä tiedä edelleenkään mikä mua vaivaa, kukaan ei tiedä.



Pitäskö tässä nyt sit kuitenkin vaan antaa avio-onnen takaamiseksi vai mitä helvettiä. Miten voi ylipäätään olla seksi päällimmäisenä mielessä, vaikka ei ees tiedä tekeekö kuolemaa vai mitä tässä oikein tapahtuu... (No joo, ihan äkkikuoleman riskiä ei tiettävästi ole... sen verran tutkivat sairaalassa päivystyksenä, mutta kumminkin...) Mitä liikkuu miehen päässä? Ihan oikeesti? Pitää panna vielä kun se on hengissä???