G: Rakkautta ensi silmäyksellä? Mistä tai milloin TIESIT, että hän on Se Oikea?

Sori että kaadan kylmää vettä niskaasi mutta minusta tollanen Se Oikea -asenne juuri johtaa parisuhteiden tuhoon. Kyseessä voi olla sinulle juuri sopiva ihminen tai sitten tuttuuden tunne johtuu siitä että lapsuuden traumasi löysivät vastaparin, toisin sanoen löysit takaisin tuttuun ja turvalliseen tunneilmastoon. Toivottavasti se tunneilmasto oli hyvä ja rakentava, muussa tapauksessa voisi olla viisaampaan tulkita hääkellojen kilke hälytyskelloiksi.

että tuossa on Se Oikea... nyt naimissa ja lapsi, tunne ei ole hiipunut yhtään vuosienkaan jälkeen, miehenkään puolelta.

ei TODELLAKAAN ollut rakkautta ensisilmäyksellä. :D olin vähän että "no joo, nähdään nyt sitten", kun mies pyysi että nähtäisiin.

kohta yhdessä 10v. ja kaksi lasta. ;)

Rakkautta ensi silmäyksellä ja se oikea -tsydemistä. Ekan miehen kanssa erosi turvakodin kautta, ja ilmeisesti Arto lähetti niitä samoja tuttu ja "turvallinen" -fiboja.

Mutta saman illan aikana lämpenein häneen kovin ja tuntui kovin helpolta olla hänen kanssaan. Seuraavana iltana sanoin jo vanhalle kaverille, että nyt tämä taitaa olla menoa. En toki tiennyt, että olisimme luodut toisillemme, mutta tiesin, että tämä oli erilaista, oli niin helppoa olla yhdessä. Onneksi en joutunut pettymään:-)

ja jo seuraavana aamuna rakastuin (yhdessä vietetyn yön jälkeen). Kummallisesti sisäisesti tutisutti ja ilmassa sähkö suorastaan rätisi! Sen koommin on yhdessä oltu ja aikaa siitä on jo 12 v.! Olin silloin 35 v. ja mieheni 39, eli ei ihan eilisen teeren poikia...Parisuhteissa on AINA vaikeaa tavalla tai toisella, ensisilmäyksellä rakastuminen on yhtä hyvä tapa kohdata elämänkumppaninsa kuin mikä muukin. Takeita ei ole mistään, voi mennä syteen tai saveen, mutta onnea kovasti! (Olipa ihana saada muistutus noista värisyttävistä ajoista vuosia sitten!)

Oletko aika nuori vielä? Sori että kaadan kylmää vettä niskaasi mutta minusta tollanen Se Oikea -asenne juuri johtaa parisuhteiden tuhoon. Kyseessä voi olla sinulle juuri sopiva ihminen tai sitten tuttuuden tunne johtuu siitä että lapsuuden traumasi löysivät vastaparin, toisin sanoen löysit takaisin tuttuun ja turvalliseen tunneilmastoon. Toivottavasti se tunneilmasto oli hyvä ja rakentava, muussa tapauksessa voisi olla viisaampaan tulkita hääkellojen kilke hälytyskelloiksi.

Täytin juuri 39v. ja kuten sanoin aloituksessani, en ole koskaan uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä :-D

Tää uusi mies on kyllä mua reilusti nuorempi, mutta en tiedä miten siitä lapsuuden traumat löytäis mitään. Vaikka sittemmin on käynytkin ilmi, tutustuttuamme paremmin, että myös hänen isänsä oli alkoholisti kuten minunkin..

Mutta kiitos sullekin vastauksesta :-)

Vaikka sittemmin on käynytkin ilmi, tutustuttuamme paremmin, että myös hänen isänsä oli alkoholisti kuten minunkin..

Traumat löysivät toisensa.

olin menossa bileisiin kaverin kanssa. Hän pysähtyi aika lähellä klubia tyhjentämään hiekkaa kengästä, seisoskelin vieressä ja katselin jonnekin. Hieman kauempana käveli pari miekkosta ja huomasin, toinen heistä katsoi taakseen minuun päin. Itsekin jäin varmaan tuijottamaan heidän menoaan. ;) Ehkäpä tuntia myöhemmin, tämä mies tupsahti eteeni klubilla ja pyysi tanssimaan. Jälkikäteen kun muisteltu tuota "katseiden kohtaamista", oli se molemmille se hetki, "kuka hitto tuo on?!" :D

Valitettavasti kukaan ei voi tietää toisen ensi kertaa näkiessään, että tämä on "Se Oikea". Valitettavasti niin moni ihminen myös luleee elävänsä sen oikean kanssa vuosiakin, jonka jälkeen hokataanki, että nöö, ei se olekaan se oikea, oikeastaan se on täysin väärä :((((. Ihmiset muuttuu, elämäntilanteet muuttuu, suhde muuttuu ensipäivistä aika helkkarin paljon vuosien aikana.



Minä en usko oikeastaan noihin oikeisiin. Tottakai siihen, että osa ihmisistä voi olla todella hyviä kumppaneita minulle, mutta että kaikki olisi vain yhden ihmisen varassa - ei.



Oli rakkautta tai ei, mikään ei pakota sitoutumaan hirveän vakavasti hirveän nopeasti. Valitettavasti ne kaikkein pahimmat ovat myös niitä, jotka vaativat pikaista sitoutumista, mutta jos suhteessa oikeasti on potentiaalia kestää, ei ole pakko laittaa lasta tulille 1kk tapaamisesta ja mennä naimisiin 6kk päästä. Tuossa vaiheessa kun on ihan mahdotonta vielä tuntea toista ja ennenkaikkea nähdä niitä pahoja puolia ihmisessä, jos hän ne taitavasti peittää.

mutta mutta, kyllä se kolahti. Olimme viestitelleet, tekstailleet, jutelleet kerran puhelimessa ja sitten sovittiin treffit. Ja kyllä se oli menoa sitten :) Oli vaan niin luontevaa jutella, asiaa riitti ummet ja lammet ja selvää sähköä ilmassa ;)



Mies kertoi treffejä seuraavana päivänä kaverin kuittailleen hajamielisyydestä, kumpikin myönsi että ensitapaamisen (vai oliko ne nyt sitten järjestyksessä tokat treffit) leijuttiin.



Nyt on oltu onnellisesti yhdessä kuutisen vuotta, viime vuonna menimme naimisiin. Aika mennyt kuin siivillä!