Lue keskustelun säännöt.
"Lapset pilasivat elämäni"
27.04.2010 |
Kyllä.
Ja oikeasti, tuo DOKKARI pitäisi näyttää kaikille perhettä suunnittelevalle. Tuo on täyttä totta.
Mutta! Tuollainen asenne, joka tässä Liv D dokkarissa oli, syntyykin vain siitä ettei oikeasti osaa valmistautua lapsen tuloon. Omassa päässään. Ja että äiti ottaa liikaa vastuuta itelleen.
Siitä johtuu masennukset ja imetysvaikeudet, koska ei ostata heittäytyä lapsen ehdoille. Rauhoittaa elämänsä, eikä huolehtia enää kiloista tai muistakaan iloista. Ensimmäiset kolme vuotta on yhtä helvettiä, ehkä sitten alkaa helpottaa.
ELÄMÄSI ON OHI, ELÄ SEN MUKAAN! ;)
Kommentit (22)
Sitä mustaa naista ja pariskuntaa mä vähän ihmettelin, kun sillä oli vasta yksi lapsi.. Ei parane tehä enempää tuolla asenteella, ellei asenne vaihdu. Tai oikeastaan, toisen kohdallahan aika menee nopeampaa, kun tietää jo hiukan mitä tekee! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu asenteesta miten sen kaiken kokee. Sain esikoisen 18v, tokan 19v, nyt kuudes jo mielessä (toivottavasti jo masussa;D). Ja ei, elämäni ei ole ollut helvettiä eikä ohi eikä mitään sellaista. En ole mikään superäiti tai tehomamma jolle lapset ovat ainoa elämän sisältö. En kyllä myöskään ymmärrä asennetta että lapsen saatuaan elämä on ohi jne. Se ei ole kiinni muusta kuin omasta päästä ja asenteesta.
Minä nautin esikoisen ensimmäisestä 3 vuodesta enemmän kuin muusta elämästä yhteensä.
Kaksi lasta onkin eri tavalla työtä ja väsymystä. oma ikäkin vaikuttaa.
ei pikkulapsiaika ja unettomuus ole kaikille vaikeaa. siitä puhutaan niin paljon, joten siihen osaa varautua että vauva ei nuku. sen sijaan se jatkuva työ, ja kotitöiden moninkertaistuminen jo 2 lapsen myötä on haastellista. ja ajan riittäminen työhön lapsille ja omaankin lepoon.
On se miten yksin ja eristäytynyt sitä lopulta on. Lapsi on ihana ja meilla on paljon hyviä hetkiä, mutta kyllä aikuinen ihminen muutakin tarvitsee.
Mies tekee minkä töiltää ehtii ja jaksaa, mutta kyllähän oletus (yhteiskunnallinen paine) alusta asti on, että viimekädessä jos kukaan muu ei tee/päätä/osaa/jaksa niin viimekädessä vastuu jää äidille. Muu järjestely on poikkeuksellinen.
Jos kaikki menee hyvä, lapsi suht terve yms. niin voi toki lapsen kanssa tehdä, harrastaa, käydä puistossa tutustumassa toisiin äiteihin jne. Mutta päiväsaikaan seuraansa ei paljon voi valita. Hengenheimolaisten löytyminen on aika onnekas sattuma. Jos ei tuttavapiiriin kuulu varsinaisin "ammattikotiäitejä" niin omien kavereiden elämä yleensä on muualla kuin kotona. Mun lapsettomista kavereista osa on lopettanut soittelun, koska mun on ollut niin vaikea päästä iltaisin ulos. Olen joutunut jsokus perumaan tia lähtemään aikaisin kun lapsi on ollut sairaana tms. Lapsella on isä, joka on tärkeä vanhempi lapselle. Mutta ksoak oelmme lapsen aknssa niin paljon enemmän yhdessä, niin hän haluaa hädän hetkellä sen kaikkein tutuimman vanhemman, eli minut. Tilanne muuttuisi, jso miehellä olisi mahdollisuus jäädä kotiin. Mutta kytännössä ei ole.
Sitten iltaisin etsin entistä vetais tukea. Nämä keskustelupaltat ovat parasta mitä täällä on, mutta silti täältä saa aina lukea että on huono äiti/ihminen kun ei ole riittävän omistatunut lapselleen (aina joku on omistautuneempi ja vieläpä nauttiin siitä 110%:sti) aj toisaalta äidin pitäisi kaiken päällle jaksaa pitää yllä myös sitä kuuluisaa omaa elämää, tai on jotnekin kykenemätön tai vähintään asennevammainen.
Jos mulla on parituntia itselle, niin menen nukkumaan. Jsokus harvoin nähdä kavereitakin, mutta saatan joutua myös perumaan. Eikä mulla taatusti ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa, etenkään lapsettomille. Itse näen, että tämä on elämänvaihe joka kestää aikansa aj josta on aikanaan haikea luopua, toivottavasti yhteensä alle vuosikymmen kuitenkin.
En mä ainakaan osannut. Luulin vaan, että mun elämäni ei ainakaan ole samanlaista kuin vanhempieni. Mä teen kaiken paremmin ja hienommin ja viisaammain!
No nyt olen jo sen verran viisaampi oikeasti, että voin sanoa, että pieleen on mennyt useassa kohdassa mutta kai noista lapsista silti tulee kunnon kansalaisia ja tolkun ihmisiä.
Oma henkilökohtainen elämä tässä on tosiaan vähän kärsinyt mutta tuskin olisin sitten kuitenkaan saanut näitä vuosia kulutettua tämän paremminkaan. Joten, elämä nyt vaan on mitä on. = )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olimme nähneet kaiken, olimme kokeneet kaiken, olimme kypsyneet kaikkeen. Ainut asia mitä emme olleet kokeneet oli vanhemmuus.
Minusta vanhemmuus on mielenkiintoista aikaa.
Ehkä olisi kannattanut elää vähän rohkeammin, jos paluu menneisyyteen kiinnostaa?
Elämäänkin kypsyy. Etenkin nykyaikana, kun kaikki asiat ovat saatavilla ja koettavissa mikäli rohkeutta piisaa.
Vanhemmuus on hieno ja mielenkiintoinen juttu. Ja oma lapsi on parasta mitä tähän mennessä on tapahtunut :)
pätkiä tosta dokkarista ja päällimmäinen asia mikä ihmetytti mua oli et isät ei osallistunu! Tosta dokkarista vois kyllä ottaa sen verran opiksi että alusta asti ois isä mukana lasten hoidossa, esim. vaipanvaihto näytettäisiin hänellekin jo synnärillä ettei äitin tarvisi opettaa. Ja sekin vois olla hyvä et isä ois vanhempainvapaan kotona, ainaki sillon jos äiti ei tykkää olla kotona. Ei se elämä kaadu siihen jos isä syöttää vauvaa pullosta ja äiti pumppaa maitoa töissä. Hyvä ratkasu vois olla et äiti kotona 5kk, isä loput 4kk. Ja jos jotkut sanoo et vauva ei huoli pulloa, niin on olemassa tommee tippee-pullo joka muistuttaa niin paljon oikeaa rintaa et kannattaa kokeilla!
Meillä ei oo kyllä elämä juurikaan kärsiny lapsista, ehkä tää johtuu siitä et molemmat vanhemmat tietää lapsenhoitorutiinit kun ollaan vuorotellen oltu kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska ihmiset luulee että lasten kans voi elää niin ku ennenkin. Sitten kun todellisuus iskee että vanhemmuus on jatkuva uhrautuminen niin kaatuu. Hankalin tehtävä elämässä on oikeesti olla äiti / isä ja tehdä se HYVIN, koska surkea äiti / isä voi olla vaikka puiston narkkari (geneettisesti). Saat monta monta vuotta ajatella itseäsi vimppana, aina mennä toisen ehdolla ja lykätä omia suunnitelmia. Mutta kun rakkaus on niin suuri lasta kohtaan - sen tekee mielellään, ja vastarakkaus on niin valtava ja ehdoton. Mikään ei voita sitä kun tahmeat pienet kädet kierii sun kaulan ympärille ja saat märän räkäpusun.
Uskon että äidin vaikein rooli on just olla äiti. Miksi niin moni sitten ei ymmärrä kuinka suuri muutos se on elämässä kun saat lapsen... en tiedä. Nyt on meininki että MÄ haluan ja MÄ tahdon ja NYT HETI, ehkä niin ei ollut ennen??
Mun vanhin lapsi on nyt 18, sitten on 16v, 14v ja 6v - ja NYT huomaan että alkaa olla taas ns omaa elämää ja omaa aikaa kunnolla. Se on uusi tunne, tavallaan ihana tunne mutta jotenkin myös haikeata koska se aika kun lapset olivat siellä sun lähellä on kohta ohi... sad....:):) Nauttikaa lapsistanne, rakastakaa ja antakaa aikaa....ehditte kyllä mennä omia polkuja myöhemmin taas. Tämä on kaikkien lasten oikeus, saada olla keskipisteenä omien vanhempien silmissä.
koska ihmiset luulee että lasten kans voi elää niin ku ennenkin. Sitten kun todellisuus iskee että vanhemmuus on jatkuva uhrautuminen niin kaatuu. Hankalin tehtävä elämässä on oikeesti olla äiti / isä ja tehdä se HYVIN, koska surkea äiti / isä voi olla vaikka puiston narkkari (geneettisesti). Saat monta monta vuotta ajatella itseäsi vimppana, aina mennä toisen ehdolla ja lykätä omia suunnitelmia. Mutta kun rakkaus on niin suuri lasta kohtaan - sen tekee mielellään, ja vastarakkaus on niin valtava ja ehdoton. Mikään ei voita sitä kun tahmeat pienet kädet kierii sun kaulan ympärille ja saat märän räkäpusun.
Uskon että äidin vaikein rooli on just olla äiti. Miksi niin moni sitten ei ymmärrä kuinka suuri muutos se on elämässä kun saat lapsen... en tiedä. Nyt on meininki että MÄ haluan ja MÄ tahdon ja NYT HETI, ehkä niin ei ollut ennen??
Mun vanhin lapsi on nyt 18, sitten on 16v, 14v ja 6v - ja NYT huomaan että alkaa olla taas ns omaa elämää ja omaa aikaa kunnolla. Se on uusi tunne, tavallaan ihana tunne mutta jotenkin myös haikeata koska se aika kun lapset olivat siellä sun lähellä on kohta ohi... sad....:):) Nauttikaa lapsistanne, rakastakaa ja antakaa aikaa....ehditte kyllä mennä omia polkuja myöhemmin taas. Tämä on kaikkien lasten oikeus, saada olla keskipisteenä omien vanhempien silmissä.
En ole ikinä ymmärtänyt mikseivät jotkut vanhemmat pyhii räkää pois lapsen naamalta vaan antavat olla ja sama käsien pesun kanssa. Mikä on niin vaikeaa, ettei saa sanottua lapselle, että käy pesemässä kätensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että oma elämä eritellään muusta elämästä.
Perhe on yksikkö. Perhe ei ole perhe jos sinulla on jotain muuta elämää.
Mitä tämä erittely palvelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että oma elämä eritellään muusta elämästä.
Perhe on yksikkö. Perhe ei ole perhe jos sinulla on jotain muuta elämää.Mitä tämä erittely palvelee?
Mä olen mä ja mun perhe on mun perhe. Perheen jäsenetkin voivat vuosien kuluessa vaihtua esim.lapset muuttavat kotoa pois mutta en mä vaihdu. Mä olen mä lopun ikääni.
Perheytyminen on yksi elämän osa-alue, ei koko elämä.
ei kai ne miehet pahemmin osallistuneet, kun osa teki jopa 12 tunnin työpäiviä ja muijat vaan märisee kotona. Ja mies kun astuu ovesta sisään, joutuu heti vaipanvaihtoon ja muija vinoilee vieressä. Kyllä oli taas kamalia naisia koko ohjelma täynnä, mutta tollastahan se nykyään monien naisten kohdalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että oma elämä eritellään muusta elämästä.
Perhe on yksikkö. Perhe ei ole perhe jos sinulla on jotain muuta elämää.Mitä tämä erittely palvelee?
Tälläinen erittelijä ei tule olemaan koskaan tyytyväinen elmänsä tilanteisiin. Hän ei ole tyytyväinen sinkkuuteen, ei liiemmin perheellisyyteen.
Tälläinen ihminen on hyvin hankala ja ailahteleva persoona, ystävänä, työyhteisössä, puolisona..
se että oma elämä eritellään muusta elämästä.
Perhe on yksikkö. Perhe ei ole perhe jos sinulla on jotain muuta elämää.Mitä tämä erittely palvelee?
Tälläinen erittelijä ei tule olemaan koskaan tyytyväinen elmänsä tilanteisiin. Hän ei ole tyytyväinen sinkkuuteen, ei liiemmin perheellisyyteen.Tälläinen ihminen on hyvin hankala ja ailahteleva persoona, ystävänä, työyhteisössä, puolisona..
En ole ikinä ymmärtänyt mikseivät jotkut vanhemmat pyhii räkää pois lapsen naamalta vaan antavat olla ja sama käsien pesun kanssa. Mikä on niin vaikeaa, ettei saa sanottua lapselle, että käy pesemässä kätensä.
en ole koskaan saanut mitään kiksejä ajatuksesta että joku tuo räkää naamaani
Meitä on moneksi. Mies kloonaa itsensä, jotta kerkeää käydä töissä ja olemaan samalla isä. Myös vaimolleen ja ystäville "muistaakseni" kloonasi itsensä.
On lähes mahdotonta elää perhe-elämää ja eritellä oma elämänsä omaksi ellei ole narsisti, tällöin koko perhe kärsii ja elää hänen tahtojensa mukaan.
Eli kun lapsi tulee niin se "oma" elämä on jo eletty. Itsekkyydelle ei ole enää aikaa. Tämä pitäisi tajuta.
Meitä on moneksi. Mies kloonaa itsensä, jotta kerkeää käydä töissä ja olemaan samalla isä. Myös vaimolleen ja ystäville "muistaakseni" kloonasi itsensä.
On lähes mahdotonta elää perhe-elämää ja eritellä oma elämänsä omaksi ellei ole narsisti, tällöin koko perhe kärsii ja elää hänen tahtojensa mukaan.
Eli kun lapsi tulee niin se "oma" elämä on jo eletty. Itsekkyydelle ei ole enää aikaa. Tämä pitäisi tajuta.
oma elämä ei ole itsekkyyttä, lapset ovat tärkeitä mutta eivät niin tärkeitä että itsensä pitäisi täysin unohtaa sen takia
miksi on niin kun on, vanhemmuudesta ja perheelämästä. Sitten aina nämä katkerat mammat vetää linjat johonkin outoon suuntaan koska huomaavat että ehkä ei olekaan niin äiti ku pitäisi olla, ja sitten keskustellaan yhtäkkiä alkueläimistä, säälittävistä naisista ilman elämää ja räkähihoista.
Toki pitää elää myös omaa elämää, mutta onhan nyt jestassentään suuri ero siinä että etkö ITSE enää ole olemassa vaan palvelet vain lapsia tai otatko itsellesi vähän omaa aikaa joskus nauttimalla saunassa, käydä syömässä jne. Faktahan ON että lasten tarpeet menee omien edelle kun saat lapsia, ja ns normaali äiti miettii omia valintoja lasten tuntemusten kautta - esim jos tietää että rytmi menee sekaisin jos menee kylään klo 19 jälkeen niin pysyy mieluummin kotona, jos tietää että lapsi nukkuu päikkäreitä parhaiten klo 13--- ei lähde silloin cityyn, esim jos tietää että lapsi voi paremmin jos EI viedä yökylään ei silloin viedäkään... tämmöisistä asioista voi keskustella. Mutta harmi kun joskus tulee joku mielenkiintoinen avaus missä voisi oikeesti käydä keskustelua niin joku jolla ei ole parempaa sanomista pitää heittää jotain mitä ei liity millään asiaan.
Niin, eikä se olisi niin rankkaa, jos miehetkin kasvaisivat isäksi samaa rataa kun naiset jotka kantaa YHTEISTÄ rakkauden hedelmää sisällään 9kk. Olisi vuoropäivät. Vuoroyöt!?
Mutta ei se onnistu, täällä on vain jommankumman oltava kotona ja vain jommankumman käytävä töissä. Ja töissä on käytävä, jotta on varaa asua jossain. :( En yhtään ihmettele eroja, jotka tapahtuu kun lapsi on pieni. Äidille se on suuri helpotus JOS isä pitää lasta vaikka joka toinen viikonloppu. Niin kyllä harvoin käy...
Voisit pitää parisuhteestasi kiinni, teillä säilyis romantiikkakin taloudessa, hyvä mies, jos antaisit vaimollesi hengähdystaon ja tajuaisit että vaimon näkövinkkelissä työssä käymisesi on OMAA AIKAA. Vaimolla se on nolla.