muita alkoholistien puolisoja paikalla?

jos ottaa muutaman kerran viikossa yömyssyn? En ole naimisissa mutta kämppis ottaa aina välillä tukevan viskipaukun, ei se humalassa ole tms mutta olen vaan miettinyt että onko tuollainen ok. Voihan se olla että suomalainen puritanismi iskee esiin, onhan se toki ihan eri juttu kun perus viikonloppukännäily.



Eipä se tietty minulle kuulu. Ei se ikinä muuten juo, ei käy baareissa eikä ns dokaile ikinä. Viinejä harrastaa mutta ei se niitäkään juo kun muutaman kerran kuukaudessa. Olen vähän ihastunut tyyppiin ja olen ajatellut vaan että onko tuo joku merkki ongelmasta..

ihanaa että olen saanut teidän kokemuksia kuulla..täällä palstalla olen taas kun mies kännissä,kiukuttaa jo valmiiksi kun pian kuitenkin kotio tulee ja kaatuilee.Olen erittäin huolissani lapsistani tämän kaiken keskellä,esikoinen sanoi toissa viikolla että Isin pitää kyllä lopettaa toi kaljan juonti,kysyin että mistä tuollaista saanut päähänsä (en tosiaan ole lapsille/lasten aikana näitä puhunut) niin sanoi että muuten vaan hän näitä miettii.Mies oli juuri silloin jossain kaljaa autossa juomassa.Mies puhuu nätisti aina lapsille vaikka olisikin juonut,ei kiukkua yms sellaista mutta puhe on sellaista hidasta,sammaltamista,lässyttämistä ja semmoista hevonpaskaa (missään ei ole järkeä).

Myönnän että olen kiukkuinen kun näen mieheni siinä sössöttämis kunnossa,yritän olla näyttämättä sitä lasten aikana mutta varmasti lapset sen huomaa kun äiti tiuskii isille ja yrittää keksiä itselleen tekemistä ettei tarvitsisi miehen kanssa puhua.



Joku tässä mietti että miten joku voi tulla humalaan 2-5 oluesta...noh,toi määrä on se vähiitäismäärä minkä mies juo jos on juuodakseen...tänään mies on juonut ainakin minun tietääkseni 6 (varmaan enemmänkin tyhjiä pulloja löytyisi jos jaksaisin etsiä) ja lisää lähti ottamaan....

Mies kotiutui 4-5 aikaa yöllä kotio,kaatui makkarissa ja kömpi sänkyyn.

Nyt se nukkuu krapulaansa pois,äskön sanoin sille että en enää päivääkään kattele sen juoma touhua,lisää keskustellaan sitten kun herää.BTW,mies on joutunut keväällä työttömäksi ja ainoa mikä ero on työttömällä ja työssä käyvällä miehellä että kun mies kävi töissä niin joi työstressiinsä kun oli kuulemma niin hirveät paineet..nyt kun on työttömänä niin juo ahdistukseen kun ei tiedä miten meidät elättäää..aika kakspiippuinen juttu kun viimeiset rahat menee olueen vaikka tärkeämpää olisi ruoka!Mutta tänään toivon että tähän asiaan tulee muutos,en enää jaksa piilotella ja häpeillä..aion olla rehellinen kaikille tästä lähtien,sanoi mies sitten mitä tahansa...nyt loppui!!!

En tuolloin tehnyt loppua tolle hommalle (miksi??),seuraavalla viikolla lähdettiin reissuun ja mies joi joka päivä,jopa paluu matkalla kotiokin.



Eilen minulle tapahtui jotakin...näin miehen ottavan ja aloin tärisemään,tuli huono-olo ja tuntui että en enää pystynyt kyyneleitä pidättelemään.Mun oli pakko lähteä lasten kanssa muualle,mun keho ei enää kestänyt...päästiin läheiselle tuttavalle ja oloni helpottui heti kun tiesin ettei tarvitse jännittää humalaisen kotiinpaluuta.Olen oman päätökseni tehnyt,mies saa tehdä lopullisen valinnan mutta näin ei voi jatkua...mun mielenterveys ei kestä!Minut oikeasti joutuu viemään valkoiseen pehmustettuun huoneeseen jos ei tää lopu,en tiedä ymmärtääkö kukaan ja teksitini on varmasti sekavaa kun ajatukset laukkaa tuhatta sataa!



Jos on Jumala olemassa niin todellakin nyt kaipaan hänen apuaan!

Ja Aa-kerhoja on myös juoppojen puolisoille ja omaisille, ehkä se helpottaisi, että saisi vertaistukea?

joko se on se työstresi, tai nalkuttava vaimo tai työttömyyden aiheuttama paine.



Älä peittele miehen juodessaan tekemiä mokia tai siivoa miehen sotkuja. Sillä tavalla vaan mahdollistat sen juomisen. Laita mies itse vastaamaan juomisensa seurauksista.



Ja lähde miehen luota lasten kanssa, jos mies ei lopeta. Kyllä lapset huomaa, että isä on kännissä. Ja ihan varmasti se vaikuttaa lapsiin. Ehkä se perheen hajoaminen on miehelle riittävä syy raitistua. Tietysti voi käydä myös niin, että kuningas alkoholi vie voiton ja mies menee entistä enemmän rappiolle, mutta eipähän sinun ja lasten tarvitse sitä katsella.



Yhden alkoholistin lapsi, jonka isä lopetti juomisen, kun perhe lähti.

kun lapset olivat 1 v ja 3v.



Päivääkään en ole katunut enkä ikävöinyt. Mies joi seuraavaksi toisen avioliittonsa ja työnsä ja nyt juuri kolmantensa ja asuntonsa. Ja jokaisessa liitossa syntyi lapsia.



Minun mielenterveyteni ei olisi kestänyt pysyä liitossa ja ennen kaikkea halusin lapsilleni paremman elämän.



Olen ylpeä itsestäni ja tasapainoisista nyt jo aikuisista lapsistamme. Ja onnellinen uudessa, tasapainoisessa parisuhteessa.

ja voin kertoa, että lapsuus ja myös elämä alkoholistin aikuisena lapsena on ollut ihan stanan rankka. Juominen oli kausittaista, tyyliin vuosi parikin lähes ilman ja sit taas läksi, joka ilta muutama olut ja viikonloppuna reilusti. Kiltti isä oli aina, ja teki meidän lasten kanssa juttuja, mutta se kireä ilmapiiri mikä johtui äidin inhosta juopottelua kohtaan.. hrrrrr.

Juopottelua jatkui yli 40 vuotta. Syksyllä saatoin isäni hautaan, maksakooma ja kuolema kuukauden päästä. Sattuu vieläkin sairaasti, ikävä, en ymmärrä miksi isä valitsi ton elämän.

Jos on Jumala olemassa niin todellakin nyt kaipaan hänen apuaan!

Tiedän, mitä tunnet, olen ollut samanlaisessa tilanteessa, tosin mies alkoholisoitui lopulta niin pahasti, että ei enää ollut "turvallista" seuraa itselleen eikä muille.

Jumalan varaan ei silti kannata laskea. Itse olin niin epätoivoinen, että rukoilin päivittäin - mutta ei minua kukaan tullut pelastamaan tai auttamaan, ennen kuin itse hankin itselleni apua.

Sinun täytyy löytää voima itsestäsi. Hae siis apua, takaa oma ja lastesi hyvinvointi ja lähde. Elämäsi ja lastesi elämä on paljon parempaa ilman alkoholistia.

Moni asia tilanteessasi kuulostaa kovin tutulle, tosin vähitellen koko kodin pyörittäminen ja lasten hoitaminen jäi kokonaan minun vastuulleni. Ja siinä sivussa piti sietää miehen tuloja ja menoja, huoh, rankkaa oli, ei muuta voi sanoa.



Olen ollut puolitoistavuotta kolmen lapsen yh ja olen tähän tilanteeseen paljon tyytyväisempi. (Tosin minulla on ympärilläni hyvä tukiverkko...)Hetkeäkään en ole eroamme katunut ja lasten isäkin on eron myötä alkanut pohtia elämäntyyliään ja juomistaan. (Tosin lopettanut ei ole). Mutta lapsia hoitaa tällähetkellä kiitettävästi ja huolehtii siitä ettei koskaan juo lasten läsnäollessa.



Voimia sinulle oikein paljon, alkoholistien läheisille tarkoitetut al-anon -ryhmät voisivat auttaa sinua paljon, sieltä saa hyvää vertaistukea. Netissä on hyvä keskustelupaikka päihdelinkin sivuilla. www.paidelinkki.fi ja siellä kotikanava. Vertaistukea myös sieltä.

Mies on nyt parin kk aikana lähes (ei ihan mutta ainakin 3-4pv/vk) joka päivä ottanut,jos ei hönössä ole niin sitten juo 2-5 olutta.Hyvä isä hän on ja jaksaa silti aamuisin aikaisin nousta Baareissa hän ei käy mutta juo kotona,...Ei hän huuda tai ole ilkeä minulle vaan ihan hyvä kumppani,

:(

parin vuoden tauon jälkeen taas juoda, niin lähdin samantien. En laittanut lasta katselemaan sellaista. Paras päätös ikinä.

Sinusta ap tuntuu pahalta ja syystäkin. Onneksi on niin että miehesi käyt työssä, jaksaa lasten kansssa jne.



Luulen että olisin lasten takia jatkanut avioliittoa ex-mieheni kanssa, jos hän olisi vietttänyt aikaansa lasten kanssa, käynyt säännöllisesti työssä, ollut koton jne.



Ex-mieheni ei juonut tai yleensä ollut kotona, satunnaisissa töissä ja muu aika meni akvereiden kanssa rellestäessä.



Mieheni ei edes tullut hakemaan kahden lapsen synnyttyä, veljeni haki minut ja vauvan sairaalasta. Mieheni tuli "katsomaan" synnärille saappaat väärässä jalassa viinalle haisten...



Minule riitti. Lapset kärsivät.



Olen sitä mieltä että nykyään ei ole pakko olla yhdessä pelkän asunnon ja ruuan takia.



Sinulla ap on vaikea tilanne. Ymmärrän Sinua. Miehesi ei tee oikein juodessaan noin usein. Jos olosi alkaa olla sellainen että itse tunnet ilman muiden painostusta erota hänestä, niin tee se.

Mitä luulet miten miehesi valitsisi, jos asettaisit vaihtoehdoiksi joko perheen tai alkoholin? Jos kävisit hänen kanssaan suoran keskustelun, jossa hän varmasti ymmärtää että mitä tapahtuu, jos juominen ei lopu.

Kerro hänelle tunteistasi suoraan, äläkä jätä mitään sanomatta. Tuo vaikuttaa lapsiinkin, älä kasvata heitä tuollaisen viinankulutuskulttuurin keskellä. Pian he alkavat ymmärtämään mistä on kyse. Painota tätä miehellesi.



Pyydä häntä tekemään valinta, ja seiso hänen tukenaan. Mene hänen mukaansa aa-kokoukseen, pariterapiaan, vielä se kannattaa.. hänet täytyy itse saada ymmärtämään että juominen on ongelma, ja että kyseessä on sairaus nimeltä alkoholismi. Lue netistä sairauden oireet.



Olet ihan loppu, ja se heijastuu lopulta lapsiinkin, kyllä he aistivat epävarmuuden ja väsymyksen. Heidät on pidettävä etusijalla, mutta vielä voit antaa mahdollisuuden ryhdistäytyä, kunhan miehesi sitoutuu hoitoon, antabuskapseliin, keskusteluapuun.

Pystyykö hoitamaan työnsä? Lapset? Kärsiikö lasten koulu/hoitoelämä? Jos on muuten kunnollinen, niin voi vielä koittaa saada oikeille urille, mutta jos alkoholi on jo syrjäyttänyt kaiken muun, parempi olisi lähteä. Onko miehelläsi mitään muuta ajankulua, harrastuksia, tekemistä, mikä voisi viedä ajatukset pois juomisesta? Useinhan miehille on ongelmatonta "käydä autotallissa" ja kiskoa sillä reissulla. Jotain perheen yhteistä tekemistä, missä ei voi juoda.

Meillä aika lailla sama tilanne. Mies on kiltti, ahkera ja hoitaa työnsä. Rahaa ja aikaa menee aika tavalla alkoholiin. Pikkusievissä antaa usein lapsille katteettomia lupauksia huikeista lomamatkoista ja retkistä, jotka ei sitten toteudu. Lasten harrastukset ja kaupassa käynnit ym. ovat tietenkin minun vastuullani, koska hän "ei nyt ehdi"= on ottanut jotain. Hänen omasta mielestään hänen "pari kaljaa" ei vaikuta meidän parisuhteeseen tai perheeseen - minun mielestäni vaikuttaa. En koe, että minulla olisi vastuullinen puoliso, jonka kanssa olisi mukava viettää illalla kahdenkeskistä aikaa, sitä sössötystä ja sönkötystähän se on.

Voimia kovasti sinulle. Ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu.

ja neuvon lähteen pois, jos ei halua mennä hoitoon. oikeesti teillä kärsii tilanteesta koko perhe ja tulevat lastenlapset aikanaan, kuten meillä nyt. Se on aivosairaus, josta lähes mahdotonta päästä eroon itse. Himo on kova! Ja siinä sivussa sinä sairastut tilanteesta, myös lapsenne ja tilanne pahenee loppua kohti. Loppu siinä nimittäin tulee - ennen pitkää!!!

Pystyykö hoitamaan työnsä? Lapset? Kärsiikö lasten koulu/hoitoelämä? Jos on muuten kunnollinen, niin voi vielä koittaa saada oikeille urille, mutta jos alkoholi on jo syrjäyttänyt kaiken muun, parempi olisi lähteä. Onko miehelläsi mitään muuta ajankulua, harrastuksia, tekemistä, mikä voisi viedä ajatukset pois juomisesta? Useinhan miehille on ongelmatonta "käydä autotallissa" ja kiskoa sillä reissulla. Jotain perheen yhteistä tekemistä, missä ei voi juoda.

Minkä helvetin takia se on perheen tehtävä irrottaa isi alkoholista. Se on kyllä isin ihan ikioma tehtävä.

juo ne 2-5 olutta näkyvillä ja sitten onkin kiskonut 2-15 salaa.

jo 6 vuotias huomaa ja ymmärtää enemmän kun puoliso, missä kunnossa isä on, se huomaa heti onko juonut ja se lässytyksen kuunteleminen, + myöhemmin ajan tajun katoaminen on raskasta ja rasittavaa pitemmän päälle kaikille. Eli mies panisi lapsia nukumaan vaikka klo19, kun ei enää tajua paljonko kello on. Se että lopettaa juomisen, tarkottaa yleensä sitä että se repeää juomaan ennenmmin tai myöhemmin, jos päästään yli 3 kk selvinpäin, saattaa onnistua jokunen vuosi. Mies myös provosoi kaikkea, että voisi saada hyvän syyn juoda taas. Mun mies on juonut yli 20v, ja olen aina kuvitellut et lapset ei siitä oikeestaan ole hirveesti kärsineet, mutta totuus on kun lasten kanssa juttelee, että niiden on todella vaikeeta luottaa kehenkään, tai usko että mikään asia elämässä tulee paremmaksi tai niiltä edes onnistuu. Ei ole kiva ajatella että niiden isä olis katuojassa, mutta jos nyt voisin valita toisin, ni olisin eron kannalla, lapsilla olis ollut paremmat lähtökohdat omaan elämäänsä, vaikka taloudellisesti ei olisi ollut asiat niin hyvin. Pahinta on se kun vanhimmat lapset on kotona, pitämässä tavallaan musta huolta, kun niiden mielestä mä kärsin tässä ihan hirveästi. Rakastan ja inhoan mun miestä, se on tänä vuonna mennyt paljon huonompaan kuntoon, mut työt vielä pystynyt aika hyvin tekemään.