Lue keskustelun säännöt.
17-vuotias tyttäreni tapailee 23-vuotiasta miestä. En tykkää yhtään!
26.04.2010 |
Tapailu on käsittääkseni satunnaista. Tytöstä on selvästi hienoa, että mies on jo aikuinen. Mies käy vakitöissä ja viettää aikuisen elämää. Tyttäreni on nuori lukiolainen, koulutyttö. On varmaa, että mies haluaa seksisuhteen (tai on halunnut jo?), eikä hitaammalle seurustelulle ole mahdollisuutta, kun poikystävä ei ole oman ikäinen. Kyllähän lukioikäisten seurustelut ovat erilaisia verrattuna yli kaksikymppisten seurusteluun.
Miten minun pitäisi äitinä suhtautua asiaan, kun tosiasiassa haluaisin lopettaa koko homman alkuunsa? Tiedän, että siihen minulla ei ole valtaa eikä mahdollisuutta. En halua, että "pieni" tyttöni on kenenkään käytettävänä :(
Kommentit (52)
tuon ikäisen kanssa on viisaampi keskustella kuin painostaa eroon. Painostamisesta seuraa yleensä uhma ja kapina, ja lopputulos voi olla kurjempi.
Eikä se ikäero nyt aina ole niin kamala juttu. Mun setä oli 30-v, kun ihastui 16-v. naapurin tyttöön. Tyttö oli 20-v., kun niiden häitä tanssittiin. Viisi lasta on tullut maailmaan ja täti on opiskellut vuosien saatossa parikin ammattia. Setä on jo eläkeiässä, mutta heittää keikkaa rouvansa eläkeikää odotellessa. Meillä on joskus vinoiltu, että "hiekkalaatikolta kävit sitten kihloomassa..."
Ei niitä teinejä nyt voi ihan tynnyrissä ja pumpulissa pitää, vaikka kuinka oma suojelunhalu vaatisi toimenpiteitä. Oma järki pitää päähän kasvaa, ei kannettu vesi kaivossa pysy jne. Koita edes ehkäisystä puhua ja siitä ettei ole pakko tehdä mitään, mitä ei halua. Että jos toinen painostaa, niin parempi jättää se mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua tyttäresi seurustelevan tämän miehen kanssa hän ei seurustele koska te vanhemmmat kiellätte sen.
17v. ei todellakaan ole kypsä mihinkään seksisuhteeseen.
Tiedän ssvani kaikki nuorena seksin aloittaneet silmilleni,mutta vanhempien sana on laki niin kauan kuin lapsi asuu kotona.
Jos vanhemmat katsovat lapsensa liikkuvan ei toivotussan seurassa siitä ei toivortusta seurasta hankkiudutaan eroon.
Näin on meillä.
Vanhempia uskotaan kun jotain sanotaan.
Jos et halua tyttäresi seurustelevan tämän miehen kanssa hän ei seurustele koska te vanhemmmat kiellätte sen.
17v. ei todellakaan ole kypsä mihinkään seksisuhteeseen.
Tiedän ssvani kaikki nuorena seksin aloittaneet silmilleni,mutta vanhempien sana on laki niin kauan kuin lapsi asuu kotona.
Jos vanhemmat katsovat lapsensa liikkuvan ei toivotussan seurassa siitä ei toivortusta seurasta hankkiudutaan eroon.
Näin on meillä.
Vanhempia uskotaan kun jotain sanotaan.
Kannattaa varautua, että lapsi muuttaa kotoa kokonaan pois.
Nyt ollaan 39 ja 49 v ja normi perhe-elämää vietetään kera lapsien, joita on neljä.
mieheni kanssa 18-vuotiaana mieheni ollessa 27-vuotias. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olemme naimisissa 6. vuotta ja meillä on kaksi lasta. Molemmilla akateemiset koulutukset ja työvuosiakin takana.
Riippuu niin tyypistä miten tulee menemään. Me olemme tosi onnellisia. Saattanut alkuun säikyttää vanhempianikin tällainen ikäero, mutta tietävät, että olin/olen fiksu eivätkä puuttuneet tai näyttäneet epäilyjään. Ovat erityisen tyytyväisiä mieheeni nykyään.
Olen siitä varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua tyttäresi seurustelevan tämän miehen kanssa hän ei seurustele koska te vanhemmmat kiellätte sen.
17v. ei todellakaan ole kypsä mihinkään seksisuhteeseen.
Tiedän ssvani kaikki nuorena seksin aloittaneet silmilleni,mutta vanhempien sana on laki niin kauan kuin lapsi asuu kotona.
Jos vanhemmat katsovat lapsensa liikkuvan ei toivotussan seurassa siitä ei toivortusta seurasta hankkiudutaan eroon.
Näin on meillä.
Vanhempia uskotaan kun jotain sanotaan.
Edesmenneellä narsistien tuki -sivuilla oli erään äidin kertomus siitä kun vanhemmat yrittivät estää alaikäisen seurustelua.
Tottavie siinä olivat vanhemmat yrittäneet aivan kaikkensa, mutta mikään ei auttanut. Tyttö oli otettu huostaankin asian takia pariin otteeseen. Tyttö karkaili poikakaverin luo ihan mistä vaan, jopa sijoituskodista. Tarina jäi auki, että kuinka kävi, mutta osoitti kyllä että nuorilla on konstinsa jos niikseen tulee.
Taidan revetä vallan tähän nauruun. 17-vuotiasta voi kieltää, jos on joitakin konkreettisia keinoja ylläitää sitä kieltoa, kuten väkivallan pelko. Ja tuossahan tuo jo tulikin. Taitaa tytär löytää äkkiä tiensä muualle.
Muutekseen... aloin 23-vuotiaana seurustella 17-vuotiaan tytön kanssa. Kävin ensivisiitillä hänen kotonaan jo seurustelun alussa ja tulin hyvin juttuun hänen vanhempiensakin kanssa. Suhde kesti pari vuotta. Aluksi tyttö tuntui joiltain osin hiukan lapselliselta. Erityisesti se, että hän toisinaan riiteli äitinsä kanssa, osoitti, että 17-vuotias ei ole ihan samalla tavalla vielä aikuinen kuin omassa taloudessaan jo elänyt 23-vuotias nuorimies. Samoin erinäiset taloudelliset realiteetit olivat hiukan hukassa tältä varakkaan suvun tyttäreltä. Normaaliin opiskelijaelämään ei kuulu se, että aina kun siltä tuntui, saattoi kutittaa tiliä ja kulutella 700 markkaa shoppailuun.
Mutta enpä väitä minäkään olleeni kaikin tavoin kypsä, enkä ole vieläkään. Meitä kuitenkin yhdisti harrastukset, samanlainen huumorintaju ja arvomaailma ja pitkät keskustelut kaiken maailman aiheista. Loppuhan sille suhteelle siis tuli, mutta en minä katso sen ikäerosta johtuneen, vaan siitä että kummankin opiskelut vaativat niin paljon huomiota, eikä parin sadan kilometrin välimatka viikoilla mitenkään helpottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seurustelemaan 26-vuotiaan kanssa, seurustelimme seuraavat 5 vuotta.
Ei ole kamala ikäero.
ja mies 24 kun tavattiin. ei vanhempieni mielestä siinä ikäerossa ollut mitään ihmeellistä. eikä ole tossa sunkaan tapauksessa. kohrahan tyttösi on tyäsi-ikäinen ja miehet nyt on lapsellisia aina ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oman lapsen eka seurustelusuhde hirvittää aina :) Olin jo 18-v. kun seurustelin ekan kerran ja mies oli 22-v. Jälkeenpäin ajatellen oli kyllä yllättävän fiksu tyyppi. Musta tuntuu, että nykyisin reilu parikymppiset miehet on ajatusmaailmaltaan ihan teinejä, kolmikymppisenäkin joku bailaaminen on ykkösintressejä. Mutta: itsekin kotona kasvatan poikia (vielä pieniä) ja aika pahalta tuntuisi, jos kymmenen vuoden päästä heihin suhtauduttaisiin automaattisesti ihan sikamaisesti (ei ne ajattele muuta kuin seksiä, ei niillä ole tunteita jne.). Meitä ihmisiä on moneen lähtöön.
Voi olla että miehet ovat kypsymättömiä. Mutta eivät he juurikaan hauku naisiaan lapsellisiksi. Ystäväni pikemminkin arvostavat vaimojaan.
Ja eiköhän tuollainen 23- ja 17-vuotiaan suhde suju, jos se perustuu molemminpuoleiseen arvostukseen, rakkauteen ja välittämiseen. Samanikäistenkin suhde kariutuu, jos jompikumpi kovin alkaa etsiä omaa parastaan yhteisen hyvän kustannuksella. Olkoon se sitten vaikka tuo omahyväisyys ja egon pönkittäminen.
ja viiden vuoden päästä se ei enää olisi niin kamalaa, puhumattakaan 10v kuluttua, mutta mutta...
Et varmaankaan voi kieltää tapailua, siitä ei hyvä seuraa. Ehkä kaverillinen keskustelu ilman painostusta on ok. Voithan kertoa huolesi mutta älä kaada huoltasi kuitenkaan hänen niskaansa. Voit tukea ja kannustaa, olla läsnä. Ts. älä aja tyttöä kauemmaksi itsestäsi arvostelemalla tai painostamalla.