35-vuotiaana äidiksi, tunteet vai järki peliin?
Olen 35-vuotias kahden lapsen äiti, lapset ovat syntyneet -02 ja -03. Nyt kuumeilen kolmatta, mutta järki sanoisi toisin. Nyt on niin helppoa lasten kanssa,osaavat itse kaikkea ja yöt saa nukkua rauhassa. Asuntokin on meille nyt sopivan kokoinen. Ajatus pienestä söpöstä iltatähdestä on kuitenkin alkanut pyörimään ajatuksissa enemmän ja enemmän.. Jos ajattelisin järjellä niin lisää lapsia ei tulisi, mutta tunteet sanoo toisin. Hjelp sisters, onko kenelläkään samanlaista tilannetta?
Kommentit (10)
Harvemmin sitä lapsiaan katuu, ennemminkin se voi jäädä kaihertamaan, että ei edes uskaltanut yrittää...
Itsekin täytin kuukausi sitten 35-v ja odotan nyt viidettä syntyväksi joulukuussa (edelliset 1/97, 12/02, 1/05 ja 1/09). Juuri olin luopumassa ajatuksesta, että sen yhden vauvan vielä saisin. Tämä plussa yllätti mieheni minua isommin, (kun juuri ehdin sanoa, ettei sittenkään muita kuin nelijalkaisia vauvoja meille toistaiseksi) mutta kyllä hänenkin sylissään vielä tilaa löytyy...
jokaisen se oma ratkaisu on tehtävä, mutta kyllähän me lapselliset tiedetään mikä rikkaus noissa lapsissa piilee. Elämässä ei paljoa saa, jos pyrkii helppouteen, sen sijaan uusi pieni perheenjäsen rikastuttaa koko perheen elämää- näin uskon vahvasti! Mielestäni kuulostaa jo sille että ratkaisuja on tehtykin :D Koska ei näitä kannata liian järjellä ajatella, tunne on tärkeintä, loppu menee itsestään. Elämä on vaan kerran, tässä ja nyt.
Minulla ihan samankaltainen tilanne, 34vuotias, molemmat lapset jo koulutiellä ja äärimmäisen onnellinen että pitkän harkinnan jälkeen uskallettiin vielä uudestaan ruveta! Pikkuisemme pitäisi syntyä ihan näinä hetkinä. Ja odotusaika jo itsessään ollut sisaruksillekin aivan ihanaa aikaa, kovasti odotetaan koko perhe tätä uutta. ....Tuumasta toimeen vain, ei tarvitse jälkeenpäin katua ;)
Yritin laittaa äsken pidempää vastausta mutta en onnistunu, tekniikan ihmelapsi :P Taidan varata ajan kierukan poistoon, kai ne käytännön asiat siitä järjestyy. Ja ei tässä enää nuorru! Jos vaikka pääsis vauvantekopuuhiin ennen juhannusta :)
Olen saman ikäinen kuin sinä, lapsia neljä (pian 17-7 vuoden välillä). Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta iskeytyi minuun tuossa alkuvuodesta tietoisuus. Tietoisuus siitä, että perheemme ei ole vielä tässä, se ei ole valmis eikä kokonainen. Mies vähän toppuutteli, jos iltatähteä sitten myöhemmin..? Mutta tosiasia on, että ikää tulee. Jos vielä haluamme lapsen/ lapsia, on ne tehtävä NYT, ei sitten joskus.
Samaa pohdintaa suosittelen sinullekin. Ikää tulee joka vuosi enemmän... Ja kolmannen vauva-aika on kuitenkin ihan erilainen kuin noiden kahden ensimmäisen. Sinulla on jo kokemusta vauvoista, voit vain keskittyä siihen ihanaan puoleen. Isommat eivät vaadi enää samalla tavalla hoitamista, kuten esim kun toisen lapsesi ollessa pieni ;)
Ja sitäpaitsi.. jos et toimi, kadut varmasti viimeistään 10 vuoden päästä ;)
meillä 4,10 ja 12v lapset ja nyt haaveissa se neljäs lapsi..35 on ikää ja saa nähdä kauanko kestää ennenkuin onnistuu. Tuntuu vain, että joku vielä puuttuu tästä meidän pesueesta. Tsemppiä vaan teillekin. itse mietin tätä puoli vuotta ja nyt asia päätetty..ihanaa=)
me ollaan oltu yhdessä jo 16 vuotta ja aina ajateltu, ettei hankita jälkikasvua, mutta niin se mieli muuttuu...
Huhtikuun alussa aloiteltiin yrittäminen ja eka kierrolla näytti negatiivista, joten toivottavasti nyt toukokuussa tärppäisi.
Vauvakuume on tosi kova ja toivon että ei olisi vielä liian myöhäistä saada oma pienokainen.
Jos kolmatta meinataa yrittää niin nyt olis hyvä aika. Nämä kaksi koululaista ovat minun edellisestä suhteesta ja yhteistä nyt haaveillaan.. Pitäis yrittää miettiä niitä positiivisia juttuja yöheräilyjen sijaan, lapsethan on elämän suola. Huomasin taas kerran sen äitienpäivänä, miten mukavaa oli saada lasten askartelemia juttuja lahjaksi
Täällä 32v ja puoliskonsa kuumeilee neljättä. Eihän tässä ole mitään järkeä! Lapsiluvun piti olla täynnä jo muutama vuosi sitten ja aina olen sanonut, että ei missään tapauksessa lapsia yli 30-vuotiaana.
Raskaaksi tuleminen on tähän mennessä ollut helppoa, joten nyt ollaan niillä fiiliksillä, että yhden kerran yritetään ja se sit onnistuu, jos näin on tarkoitettu.
Kaikkea tää vanhuus teettää... ;D
Täällä 33v kolmen lapsen äiti kuumeilee vielä neljättä:) Meillä kans lapset jo suht isoja ja elämä omalla tavallaan helppoa...mutta sen pienen tuhisijan kaipuu on aivan mieletön. Pitkään ajattelin, että meidän perhe on tässä..vaan kuinkas kävikään:) Järjellä tosiaan kun ajattelee niin tässä ei ole mitään järkeä, mutta tunnepuoli on vienyt nyt voiton sata nolla :D Yritys tässä nyt vaan on venähtänyt ja alkaa pelko hiipiä, että mitä jos vauvaa ei enää tulekaan:( Mutta vielä ei luovuteta!
Lyydia