Pohjalaisten sanotaan olevan suorapuheisia? missä asioissa se ilmenee?

johtuvia harvinaisia sairauksia enemmän kuin missään muualla Suomessa. t. Geenitutkija

Sallan tauti ja AGU jne. Mitä Pohjanmaalla on?

johtuvia harvinaisia sairauksia enemmän kuin missään muualla Suomessa. t. Geenitutkija

menneinä vuosikymmeninä ollut varmaan vielä enemmän. Ei välttämättä kovin läheisten sukulaisten, mutta esim pikkupikkuserkkujen kanssa.

onko mm. ms-tauti yksi niistä?

Vaan mitäpäs tuosta, sääliähän saa iliman, mutta kateus pitää ansaata.



Son vähän niin notta etelä-pohojanmaalaanen luonne ei olekaan vaan se jotta olis pelkästään suora sanomaan, vaan että on rohkia sanomaan mitä ajatteloo jos on tarvis, se jotta onko sitten jokahittella sama tarvis päästä sanomaan on niin yksilööstä kiinni. Omanlainen on jokainen pohojalaanenkin, mutta kyllä se kulttuuri ja tapa hoitaa asiat on aika suora. Se mikä voi näyttää kierältä on se jotta lähtökohta on aina se että pärjätä pitää ja mieluummin ilman apuja vielä. Ja ainakin ny pitää vähintäänkin näyttää siltä että pärjää vaikkei oikeesti aivan tahtoos pärjätäkään. Ja ettei ny apua ainakaan mene pyytelemään vaan että sitte keksii jotakin jotta voi kokia itte pärjäävänsä, joko jonku yrityksen tai että lähtöö ny sitte vaikka Ameriikkaan sen pärjäämisensä perässä. Kai sitä joku voi ylypeydeksikin kutsua ja kyllähän se niin on jotta jos joku ei oikein pärjää tai näyttää sen tai menöö ja pyytelöö apua ja on kovin autettava, niin ei siitä kyllä hyvää puhuta sen enempää edes ku takanakaan. Siinon taustalla varmaan vähän sellanen ajatus, jotta jos ahkera vaan on, niin kyllä pärjää ja jollei pärjää niin mitäs sitten on niin laiska ja avuton jottei pärjää. Että se työn arvostus ja ylypeys työnsä tuloksista on se johtoajatus.

Itse olen n 20v asunut e-p:lla ja nyt kun on tullut muutakin maailmaa nähtyä niin hyvin voi sanoa, että ne ikävimmät "paskan" puhujat kyllä löytyy just sieltä. Selän takana ruoditaan toisten asioita (ketä oikeasti kiinnostaa) ja omia tekemisiä kehutaan minkä keretään (leivoin eilen sata sitä ja tuhat tätä tai kun kehuu jotain ruokaa on vastaus joo ihan itse sen tuos nopeasti tein). Aina pitää muistaa kahvipöydän antimia (jotka menee aina överiksi kun pitää olla tuhat sorttia) kehua.



Vaatimattomuutta ei tunneta. Sitä ei ole.



Vaikea on pyytää anteeksi ja ennenkaikkea tunnustaa et on väärässä. Niin jääräpäisiä!



Suoruus näkyy siinä, että mieluisat asiat sanotaan suoraan, mutta jotka on vähän noloja tai sellaisia joita on hankala itselle myöntää niin sellaisia ei sitten sanota ollenkaan. Aina pitäisi olla toista parempi, ja jos huomataan, että esim. ystävällä menee paremmin niin siitä ei tosiaan puhuta sitten ollenkaan. Tosi rasittavaa.



Myös nuo lahjat on, olen huomannut että vasta viime vuosina on enemmän tullut tapaa viedä tuliaisiksi jotain pientä, tutumpi tapa lienee viedä jotain älyttömän kallista ja suurta tai ei sitten mitään. Itse olenkin aina tykännyt vähän räväyttää ja viedä tyyliin muutaman sämpylän omista leipomuksista vaikka tiedän et pitäisi viedä paljon enemmän tai sit olla viemättä mitään.



Ulospäin pitää kaiken olla niin hienoa.



Ja 89:lle tiedoksi, ei kukaan jaksa murteella kirjoitettua lukea, eikä se ole edes hauskaa.

oikeesti on tietoo täällä eepeellä asumisesta... mielummin täällä ku jossain helsingin keskustas.

t.7

http://www.hallinto.oulu.fi/viestin/t-pisto/arkisto2000/7-00/geenitesta…





Sattumanvaraisen mutaation kautta Suomeen on rikastunut 30 taudin perintö. Näitä tauteja ei tavata muualta maailmasta ollenkaan tai vain vähän, mikä johtuu siitä, että olemme pieni ja eristäytynyt kansa, jolla on ollut vain vähän kosketuksia maan rajojen ulkopuolelle. "Emme silti ole sen sairaampi kansa kuin muutkaan", muistutti Oulun yliopiston perinnöllisyyslääketieteen klinikan ylilääkäri Jaakko Leisti.



Myös maan rajojen sisäpuolella on alueita, joille on kasautunut geenivirheitä. Esimerkiksi Oulussa 23 prosenttia asukkaista kantaa jotakin suomalaiseen tautiperintöön kuuluvaa tautia, mutta Etelä-Pohjanmaalla geenivirheen kantajia on jo noin 40 prosenttia alueen väestöstä. Geenivirheiden tavallisuudesta kertoo se, että jokainen suomalainen kantaa geeneissään noin viittä mutaatiota, mutta suurimmalla osalla ne eivät koskaan vaikuta kantajansa elämään; vasta puhjennut perinnölliseksi todettu sairaus paljastaa geenivirheen.

MS ei kuulu tuohon suomalaiseen tautiperintöön.

johtuvia harvinaisia sairauksia enemmän kuin missään muualla Suomessa. t. Geenitutkija

menneinä vuosikymmeninä ollut varmaan vielä enemmän. Ei välttämättä kovin läheisten sukulaisten, mutta esim pikkupikkuserkkujen kanssa.

Kiinnostunut olisin kuulemaan että mitä sairauksia

onko mm. ms-tauti yksi niistä?

ei riitä seittemän sorttia

avoimia, vieraanvaraisia ja ystävällisiä ihmisiä tavannut kuin Pohjanmaalla! Kummastuttaa tosissaan nää kommentit!! Jos olisin itse sieltä kotoisin, niin olisi kyllä kotiseuturakkaus huipussaan! Kaunis osa Suomea, siellä on hyvä olla :) Terkkuja kaikille pohjalaisille :)

sen seitsemää sorttia. Ihan vain sen takia että pitää näyttää miten hyvä emäntä on. Vieraanvaraisuudesta ei välttämättä ole siinäkään kyse vaan näyttämisenhalusta.

Etelä-Pohjanmaalla geenivirheen kantajia on jo noin 40 prosenttia alueen väestöstä.

Komppaan joka sanaa!

lisksi must atuntuu, että Etelä-Pohjanmaala on ollut melkoinen juopa tilallisten, rikkaiden valkoisten ja pikkutorppain köyhälistön välillä. Asenteet kun tuntuvat olevan komplekseineen perin sitkeässä yhä tänä päivänä. Mulla on paljon eteläpohjalaisia ystäviä, jotka ovat jotenkin hellyyttävän ihania siinä, miten kaiken pitää olla komeinta ja hienointa ja mahtavinta, ja kuluttamiseen tuhrataan kaikki valveillaoloaika - mutta samalla myös puhutaan muista asioista suoraan ja peittelemättä. Sitten näitä mieheni suvun kaltaisia tapauksia, jotka siis eivät muuta teekään kuin kauhistelevat muiden elämää, muiden valintoja, puhuvat joka ikisestä vuorollaan paskaa (nyt olen minä vuorossa varsin vahvasti), ottavat itse avun vastaan, mutteivät sitä tarjoa pattitilanteessakaan pyydettäessä, suovat itselleen oikeuden laukoa mitä törkeämpiä loukkauksia toiselle aivan yllättäen ja käyttäytyä mitä töpöiten - vaan auta armias, jos heille kaiken tämän jälkeen on edes hymyilemäti, niin jo ollaan sotajalalla ja kiivaasti loukkaantuneita. Negatiivisuutta ja vihaa osataan ilmaista, kaikki positiivinen ja kepeys on pannassa. Sitten rampataan terapioissa (hyvä, kun os aporukasta on niihin osannut hakeutua)ja popsitaan mielialalääkkeitä vuosikymmeniä ja saadaan sydäreitä vihanpidon päälle, ei jummarra. Ja nämä samat tietenkin potevat aivan sairasta herravihaa ja ajattelevat yhä, että jokainen koulutettu ihminen kuvittelee olevansa jotain ja että joakinen iloinen hymy kätkee sisäänsä pakostakin jonkin sortin vittuilua heitä kohtaan. Eläpä siinä sitten auvoisasti yhdessä!

kokemusteni ja mielipiteeni kanssa! mulle kun sanotaan pohjalaisten puolelta että minussa ja ei-pohjalaisissa sukulaisissa ja ystävissäni on aina se vika, jopa mielenterveyttä epäillää viimeisenä korttina kun ei voida omia erehdyksiään myöntää saatikka anteeksi pyytää.



ulkomailla ja eri puolilla suomea olen asunut ja ihmisiä kohdannut mutta pohjalaisia täydellisimpiä (omasta mielestään) ihmisiä ei tämä maapallo muualla kanna!



hauskaa päivää kaikille,



t: 21

ne menee ja tekee itse hienomman esim. talon

mutta savolaiset tosiaan menee ja polttaa sen naapurinsa talon, ettei se ole heidän taloaan hienompi.

Pohjalaisten kanssa tulee paremmin juttuun kuin savolaisten tai hämäläisten. Mä en ymmärrä hämäläisiä ollenkaan, mä en hämeessä asuessani päässyt tajuamaan niiden sielunelämää olenkaan. Savolaiset sen sijaan oli niin läpikieroja, että sen kun ymmärsi, hommat sujui joten kuten.

tuntuu olevan paljon samaa kokemuspohjaa! Itsekin palasin Suomeen noin kymmenen vuoden ulkomaillaelon jälkeen, ja on ollut kieltämättä melkoinen sopeutuminen tähän eteläpohjalaisuuteen, tai siis tarkennuksena sen tämänkaltaiseen ilmentymään. Itse asiassa vasta nyt, vajaan kymmenen vuoden naimisissa olon jälkeen, mulle alkaa todella paljastua, mitä siellä selkäni takana on juonittu kaikki nämä vuodet. itse olen pohjanmaalla kasvanut hämäläis-pohjois- ja keski-pohjalaisverien sekoitus, ja täytyy sanoa, että kiitollinen olen myönteisestä ja rennosta lapsuudenkodistani tähän Ilmajoelta ja Ylistarosta perittyyn ikivihaan ja katkeruuteen verrattuna, vaikka meilläkin totta tosiaan on viakeuksia ollut!

Hyviä jatkoja sinullekin, hienoa tietää, että samoin kokevia löytyy tältä palloltamme... :))

p.s. Minäkin olen juuri saanut kuulla olevani se mielenterveystapaus heidän fiksussa ja filmaattisessa joukossaan... :D

Itse olen n 20v asunut e-p:lla ja nyt kun on tullut muutakin maailmaa nähtyä niin hyvin voi sanoa, että ne ikävimmät "paskan" puhujat kyllä löytyy just sieltä. Selän takana ruoditaan toisten asioita (ketä oikeasti kiinnostaa) ja omia tekemisiä kehutaan minkä keretään (leivoin eilen sata sitä ja tuhat tätä tai kun kehuu jotain ruokaa on vastaus joo ihan itse sen tuos nopeasti tein). Aina pitää muistaa kahvipöydän antimia (jotka menee aina överiksi kun pitää olla tuhat sorttia) kehua.

Vaatimattomuutta ei tunneta. Sitä ei ole.

Vaikea on pyytää anteeksi ja ennenkaikkea tunnustaa et on väärässä. Niin jääräpäisiä!

Suoruus näkyy siinä, että mieluisat asiat sanotaan suoraan, mutta jotka on vähän noloja tai sellaisia joita on hankala itselle myöntää niin sellaisia ei sitten sanota ollenkaan. Aina pitäisi olla toista parempi, ja jos huomataan, että esim. ystävällä menee paremmin niin siitä ei tosiaan puhuta sitten ollenkaan. Tosi rasittavaa.

Myös nuo lahjat on, olen huomannut että vasta viime vuosina on enemmän tullut tapaa viedä tuliaisiksi jotain pientä, tutumpi tapa lienee viedä jotain älyttömän kallista ja suurta tai ei sitten mitään. Itse olenkin aina tykännyt vähän räväyttää ja viedä tyyliin muutaman sämpylän omista leipomuksista vaikka tiedän et pitäisi viedä paljon enemmän tai sit olla viemättä mitään.

Ulospäin pitää kaiken olla niin hienoa.

Ja 89:lle tiedoksi, ei kukaan jaksa murteella kirjoitettua lukea, eikä se ole edes hauskaa.

Mieheni eteläpohjalainen suku järkytti minua seurustelun alkuaikoina kun alkoivat kihlajaisissamme (niitä muuten juhlitaan kuin häitä tällä alueella) naapuriensa ja sukulaistensa kesken selvitellä ketkä kaikki pariskunnat ovat jotain kautta sukua keskenään, siis että mies ja vaimo ovat kaukaista sukua toisilleen! Silloin hoksasin kuinka yleistä tuo täällä on, kun asiasta voi vitsailla kahvikupposen ääressä. Kaikista älyttömintä oli että minä, joukkoon kuulumaton lounaissuomalainen, sain tuolloin vanhemmalta väeltä paheksuvia katseita osakseni kun en ole rakkaalleni mitään sukua! :D

Ja se oli heille selkeesti ylpeilyn aihe, ei mitenkään noloa tms.

Mieheni eteläpohjalainen suku järkytti minua seurustelun alkuaikoina kun alkoivat kihlajaisissamme (niitä muuten juhlitaan kuin häitä tällä alueella) naapuriensa ja sukulaistensa kesken selvitellä ketkä kaikki pariskunnat ovat jotain kautta sukua keskenään, siis että mies ja vaimo ovat kaukaista sukua toisilleen! Silloin hoksasin kuinka yleistä tuo täällä on, kun asiasta voi vitsailla kahvikupposen ääressä. Kaikista älyttömintä oli että minä, joukkoon kuulumaton lounaissuomalainen, sain tuolloin vanhemmalta väeltä paheksuvia katseita osakseni kun en ole rakkaalleni mitään sukua! :D

on maailman tärkein asia. Samaa mieltä ollaan kuin naapuritkin. Tykkäävät itse tuosta "suoran ja rehellisen" maineesta, jolla ei ole mitään totuuspohjaa.

kuin Etelä-Pohjanmaalla. En ymmärrä mistä tulee tämä mielikuva suorasta ja rehdistä pohjalaisesta. Kateellisia kyllä ovat, ja tarkkaan miettivät että mitä muut sanoo!

taas niputetaan saman "pohojalaanen"-tittelin alle sekä etelä-, keski- että pohjoispohjalaiset.

Mun mielestä pohjalainen suoruus tulee hyvin esiin työelämässä. Asioista sovitaan reilusti, sanaan voi luottaa ja sovituista asioista pidetään kiinni. Puhutaan selvää suomea ilman turhaa kaartelua.

t. keskipohjalainen, sitä vaatimattomampaa pohjalaisrotua

Saatiin taas oppia kantapään kautta, että asiat pitäisi aina laittaa paperille ja allekirjoituttaa Keski-Suomessa.. Hankalaa oppia uusia käytäntöjä, kun on tottunut siihen, että suullinen sopimuskin sitoo. :/

vasta tätä ketjua lukiessani tulin ajatelleeksi että se "pohjalainen suoruus" kyllä näkyy niissä. Itse olen aina ollut paljon tekemisissä äitini suvun kanssa ja tottunut heidän tapaansa kommunikoida, joten olen ollut aika hämmästynyt kun esim mieheni ja hänen sukulaisensa ovat pitäneet näitä sukulaisiani aika epäkohteliaina töksäyttelijöinä. Minä olen ymmärtänyt heidän sanomansa aivan eri tavalla. Tiedän etteivät ole pahantahtoisia ollenkaan, mutta tapana on kyllä sanoa asioita ääneen, sellaisia jotka jossain toisissa piireissä jätettäisiin hienotunteisesti sanomatta.

monet pohjalaiset esittävät asiat niin, että toinen vaikuttaisi itseä huonommalta. Pohjalaisten appivanhempieni ja minun suhdetta tämä rasittaa siten, että en jaksa olla heidän kanssaan jatkuvasti tekemisissä, kun milloin tahansa saatetaan töksäyttää jotain loukkaavaa. Lähtökohta kun tuntuu olevan, etten tee mitään oikein. Vaikka vauvankin kanssa jostain asiasta sanoisi anopille sen olevan suositus, se ei voi olla oikein, koska anoppi itse ei ole näin toiminut.



Ja kateus tosiaan ilmenee niin, että kaikilla pitää olla vähintään samat tavarat kuin muilla, tarvitsi niitä tai ei. Huvittaa joskus kun appivanhemmat sisustavat kotiaan kilpaa meidän ja miehen veljen perheen kanssa, vaikka eivät ole enää todellakaan mikään lapsiperhe.



Joskus jos asiasta (tuosta kilpavarustelusta) yrittää vitsailla, tuloksena on verinen loukkaantuminen. Suoraan ei tietenkään sanota, että ollaan loukkaantuneita, vaan aletaan tuijottaa mykkänä seinää ja sitten poistutaan paikalta tai vaihdetaan puheenaihetta :) Aika hellyyttävää.