Lue keskustelun säännöt.
Pitäkää vaan lippu korkealla yh:t!
26.04.2010 |
Kerta toisensa jälkeen täältä saa lukea tarinoita siitä, miten joku yh miettii löytääkö koskaan miestä ja sitten on pitkä rivi vastauksia perässä ettei kukaan halua riesakseen toisen lapsia jne. Sitten toinen on tämä, kun miehen löytää, niin siltä ei saisi ainakaan vaatia mitään, onhan se nyt niin herttaista että joku sentään "huoli".
Kerron nyt oman tarinani ihan siksi että tähän keskusteluun tulisi vähän uusia tuulia. Ensinnäkin, kun jäin yksinhuoltajaksi (itse hain eroa, enkä sitä koskaan katunut, ex sen sijaan ruikutti pitkään perään) minulla ei todellakaan ollut ongelmaa siinä etteikö kiinnostuneita miehiä olisi ollut. Ja ei, en harrastanut kertaakaan yhden illan juttuja tuon vuoden aikana kun olin yh. Tapasin miehiä tuttujen kautta, baarissa sekä netin kautta. Lähinnä niin että kävimme kahvilla, kävelyllä, syömässä, joskus puistossa jos lapset olivat mukana jne.
Lapseni (molemmat silloin alle 4v) eivät vaikuttaneet olevan este seurustelulle kenenkään miehen mielestä (tapasin n.10 miestä tuona aikana), toki kaikille oli koko ajan selvää että minulla on lapsia.
Nykyinen mieheni iski silmänsä minuun baarissa ja seurasi minua kotiin itsepintaisesti, vaikka en aluksi ollut kiinnostunut. Hän oli seurustellut tuolloin 8v, mutta ei kertonut siitä ensimmäisellä tapaamisella. Monen mielestä kuvio meni tietenkin niin että "yh iski varatun miehen". Tein selväksi etten tapaa miestä, ennenkuin hän on selvittänyt vanhan suhteensa, eikä mieskään halunnut pettää (emme harrastaneet seksiä, vaikka olimme tavanneet pari krt ennen "paljastusta"). Mies lopetti suhteen ja aloimme seurustella. Tuskin kukaan uskoi tähän suhteeseemme, enkä aluksi uskonut itsekään. Mies, joka ei ex:nsä kanssa ollut halunnut sitoutua(kihlautua, tehdä lapsia jne) kosikin minua jo muutaman kk kuluttua. Nyt olemme olleet vuosia naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsiakin. Mies on tasapuolinen kaikille tenaville ja on alusta saakka hoitanut lapsiani kuin omiaan. Nämä seurustelututtavuuteni ottivat yhteyttä minuun vielä kuukausia, jopa reilu vuosi sen jälkeen kun olin jo alkanut seurustella vakavasti nykyiseni kanssa ja kertonut siitä.
Että näinkin voi mennä. En ollut mikään "löytö", vaan kahden pienen lapsen yh, mutta silti halukkaita, ja ihan fiksuja ja "tasokkaita" (ei siis mitään alkkiksia tai kouluttautumattomia luusereita) miehiä oli jonoksi asti.
Kommentit (5)
Minäkin löysin tasapainoisen, ihanan ja turvallisen miehen melko pian erottuani. Mies otti lapseni heti "omakseen" ja toisinpäin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan lähinnä siitä, miten suhtaudutaan yh:iin sekä heidän mahdollisuuksiinsa saada kunnollinen mies. Nautin vuoden vapaudesta, sen jälkeen olen nauttinut useita vuosia tasapainoisesta suhteesta =)
mä en koskaan ees ajatellut olevani yh (siis sellainen oli kyllä, yhdelle lapselle), oli vain äiti ja nainen. Harvoin tapasin ketään ihan siitä syystä, ettei seurustelu/tapailu jaksanut kiinnostaa. Ja lähes kaikki miehet, joita tapailin, olivat sellaisia, jotka alusta lähtien tiesivät, että mulla on muksu, joten kait ajattelin, että jos ei lapsellinen nainen kelpaa, ei mies myöskään minua tapailisi.
Noh, nyt olen vakituisessa suhteessa lapsettomaan mieheen, joskin odotamme ensimmäistä yhteistä lasta. Hän otti kyllä poikani saman tien avosylin vastaan eikä mitään ongelmia ole ollut. Varmaan sekin helpottaa, ettei lapseni isä ole millään tavoin kuvioissa (tämä on exän ihan oma valinta, jota kunnioitan, vaikka harmittaakin lapsen puolesta.
että onni voi potkaista ihan totaali yh:ta. Tosin pakko sanoa, että itsetuntoni on aina ollut erittäin hyvä ja en ole koskaan ajatellut että yh:na olisin jotenkin alempaa kastia. Päinvastoin, mielestäni olen ykkösluokkaa kenelle tahansa miehelle ;-D.
Olen ylpeä lapsestani ja heti ensimmäisellä treffikerralla kerroin lapsestani miehelle ja annoin hänen ymmärtää että JOS edes jatkoa seuraa, niin minä tulen pakettina lapseni kanssa.
Yhdessä olemme olleet jo 2 vuotta ja sen suuntaisia merkkejä olen huomannut, että kosinta saattaisi olla tulossa :-) Mieheni on erittäin hyvissä väleissä lapseni kanssa ja lapseni on iloinen että meillä tämä henkilö on elämässämme. Yhteisiä lapsia meille ei valitettavasti ole odotettavissa ja siksi on ihanaa että mieheni ja lapseni tulevat niin hyvin toimeen keskenään.
En ap;n tapaan määritä itseäni sen mukaan olenko vakavassa seurusteluduhteessa vai en. En vaihtaisi tätä vapautta mistään hinnasta!
KYLLÄ, yh;t liehukoon lippu korkealla ja olkaa itsenäisiä, vapaita, omilla jaloillaan seisovia ja onnellisia naisia!