Akateeminen, siedätkö jos amis neuvoo sua vittumaisella asenteella sormi pystyssä?

Jos sen sijaan "amis" neuvoo minua ystävällisesti vaikkapa sähkölaitteen asentamisessa tai lastenhoidossa, niin otan neuvot kiitollisena vastaan.

Asiakkaat ovat kuitenkin aina oikeassa. Minulle siis maksetaan siitä.

Mutta noin muuten, sietäisin vittuilun ja sormipystyssä olemisen keneltä tahansa, jos olisin itse tehnyt pahan kämmin. Mutta jos olisin hoitanut asiat hyvin, tuuppaisin vittuilijan ojaan sormensa kanssa.

siitä että kukaan tulee vittumaisella asenteella sormi pystyssä neuvomaan miten muiden pitää elää elämänsä... eipä taida olla paljon koulutuksella tekemistä sen mieltymyksen kanssa.

Neuvoo vaikka tietäväisenä lastenhoidosta ja pitää esitelmää kuinka elämää tulee elää.

Jos on lastenhoidon ammattilainen, niin otan mielelläni neuvoja vastaan. Sen sijaan esitelmää siitä, miten elämää tulee elää, en jää kuuntelemaan.

akateeminen

jättäisin omaan arvoonsa. Yleensä ongelma on tämän vittumaisen asenteen omaavalla ihmisellä itsellään. Kyllä varmaan sietäisin.

Ei kukaan siedä vittumaista asennetta keneltäkään. Sen sijaan tietopitoista, rauhallista ja keskustelevaa neuvonta kuuntelen mieluusti keneltä tahansa asiansa aidosti osaavalta.

Kuuntelen kyllä kaiken loppuun asti. Sanat tai mielipiteet harvemmin heilauttaa mihinkään suuntaan. Jos vastapuoli käy käsiksi samalla kun jakelee neuvojaan niin saatan heilahtaa. Mielipidettäni harvoin muutan.

Arvostelua en siedä, mutta neuvot otan aina vastaan. Eri asia haluanko toteuttaa neuvoja.

Minulla on kaksi isosiskoa, joilla ei juuri ollut lukupäätä. Ovatkin nyt sitten omaksuneet asenteen, että koska minä ja mieheni ollaan akateemisia, me emme voi tietää mitään käytännön elämästä.



Rasittavinta on se, että kummallakaan ei ole uraa, ei lapsia, ei taloa, ei mökkiä, ei pihaa tai puutarhaa, ei autoa, eikä ajokorttia, mutta nämä ovat kuitenkin asioita, jotka he ehdottomasti hallitsevat meitä paremmin - eivätkä he todellakaan salaa osaamistaan.



Toinen saattaa pahimmillaan tempoa lapion kädestä ja istuttaa puun pihalla eri paikkaan kuin mitä minä aioin... Nytkin meillä sitten jököttää kirsikkapuu suoraan korkean räystään alla. Eipä jäänyt puusta paljon jäljelle, kun viime talven jäät ja lumet tuli katolta alas. Mutta hienoa oli saada siihenkin opastus!