Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä koen olevani sosiaalisesti lahjakas, sillä tavalla, että
23.04.2010 |
olen huomannut saavani lähes poikkeuksetta myös ne seuran hiljaisimmat ja arimmat sivusta seuraajat juttuun mukaan/juttelemaan kanssani/kertomaan elämästään. Jotka siis muutoin olisivat vaan niitä hiljaa sivusta katsojia.
Olen melko puhelias, mutta en sillä tavalla, että puhuisin itsestäni ja itsekeskeisesti suureen ääneen omista asioistani. Vaan sillä tavalla, että huomioin aina koko porukan, jokaisen mukana olijan, esimerkiksi kysymällä jokaiselta jotakin jossakin vaiheessa tai huomioimalla muuten "blaa blaa blaa... vai mitä, Tuija?" tms. Puhun myös esim. mies/naisjoukossa myös miehille, en ainoastaan naisten kanssa. Myöskään en keskity sekaporukassa vain miehiin, vissi ero :D
Mutta siis huomaan että mä olen se, joka ottaa kontaktia kaikkiin ja pitää kaikki mukana porukassa. Osa tuntuu yleensä toimivan porukassa vain niin, että keskittyvät puheliaimpiin ja sivuuttavat muut.
En tiedä, ehkä olen siksi harjaantunut näin hyväksi tässä asiassa, että nuorena (n.13-18-vuotiaana) olin aivan toivottoman ujo ja arka. Oli hirveä kynnys istua esimerkiksi jo kahvipöydässä sukulaisten kanssa, ja vastata kun joku sukulainen esitti jonkun kysymyksen.
Että sellaista. Tuli vaan mieleen, ja tulin kertomaan teillekin :)
Kommentit (10)
Ihmiset ovatkin sanoneet että minun kanssa on helppoa puhua. Kouluaikoinakaan ei ollut mitään ongelmia tehdä ryhmätöitä myös niiden ujojen kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minä olin nuorempana ujo. Olen huomannut pelastavani usein piinallisia tilanteita sivullisena, tai ainakin pyrin ohjailemaan juttelua sillä tavalla huomaamattomasti että kaikilla olisi helppo olla.
hyvä taito, ne kovaäänisesti itsestään koko ajan puhuvat hölösuut varmaan pitävät itseään sosiaalisina, mutta ovat todellisuudessa vain itserakkaita- pakko kuulla koko ajan omaa ääntä. Tuollaisessa porukasa harvemmin kysellään keltään mitään, kaikki vaan odottavat omaa suunvuoroa kuuntelematta pahemmin toisia.
Minä en ole hiljainen tms., mutta en myöskään osaa helposti ruveta juttelemaan ihan mistä vaan tuntemattomien kanssa esim juhlissa. Mutta sinunkaltaiset ihmiset saavat minutkin avautumaan ja yleensä nautin tilaisuuksista, joissa on kaltaisiasi ihmisiä. Toivoisinpa, että omaisin itse vastaavat ominaisuudet.
Mä koen olevani sosiaalisesti lahjakas, sillä tavalla, että olen huomannut saavani lähes poikkeuksetta myös ne seuran hiljaisimmat ja arimmat sivusta seuraajat juttuun mukaan/juttelemaan kanssani/kertomaan elämästään.
nuorena (n.13-18-vuotiaana) olin aivan toivottoman ujo ja arka. Oli hirveä kynnys istua esimerkiksi jo kahvipöydässä sukulaisten kanssa, ja vastata kun joku sukulainen esitti jonkun kysymyksen. Että sellaista. Tuli vaan mieleen, ja tulin kertomaan teillekin :)
kirjoittamani. Samanlaisen ominaisuuden olen huomannut itsessäni ja olen tuota ominaisutta tietoisesti kehittänyt. Olen myös keskustelujen aktivaattori eli yleensä keksin aiheet, joista puhutaan. En aiheeseen pakota, mutta ihmiset tuntuvat innostuvan niistä jutuista, joita heittelen keskustelun lomaan.
Olin myös erittäin ujo ja arka lapsena ja nuorena. Vieläkin se ujous kyllä vaivaa aina joskus. Aloin noin parikymppisenä poistaa tätä sosiaalista lukkoa ihan tietoisesti, koska huomasin sen rajoittavan niin paljon elämää.
En ole kuitenkaan mitenkään puhelias, voin olla hyvin hiljaakin ja yksin omiss aoloissani, eli tämä ominaisuus ei mielesätni liity siihen, että haluaisin olla kovin sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä valitettavasti kuulostaa sellaselta just, että sä laitat valmiiks sanat toisen suuhun ja on vaan oltava samaa mieltä. Sellainen itsekeskeinen heitto. Jos sen heittää jollekin hiljaiselle niin itseasiassa vaikuttaa jopa vittuilulta.
Kyllä valitettavasti kuulostaa sellaselta just, että sä laitat valmiiks sanat toisen suuhun ja on vaan oltava samaa mieltä. Sellainen itsekeskeinen heitto. Jos sen heittää jollekin hiljaiselle niin itseasiassa vaikuttaa jopa vittuilulta.
ymmärrän kyllä mitä ajat takaa sillä, että tuon voi heittää vittuilunakin ja valmiiksi sanat suuhun laittamalla, mutta tarkoitan itse sellaista tilannetta, että esim. pohdiskelen jonkun asian eri puolia ääneen, mitä on tullut keskustelussa esille, ja kysyn sitten vilpittömästi ja ystävällisesti "Tuijan" näkökulmaa asiaan. Ilman että teilaan sen, oli se mitä tahansa :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta siis kyllä, olen kotiäiti tällä hetkellä. Sosiaalisten taitojen ylläpitoon/harjaannuttamiseen tulee kyllä tilaisuuksia vähän väliä, minulla on melko laaja ystävä- ja tuttavapiiri, osallistun kaikenlaisiin tilaisuuksiin yhtiökokouksista perhekerhoihin ja menen rohkeasti mukaan esim. harrastuspiireihin vaikka en tuntisi sieltä ennestään ketään jne.
Tämän kotiäidin arki ei ole yksinäistä, paitsi omasta halusta silloin tällöin :)
ap
Minä olen ex-koulukiusattu ja opin niinä vuosina mielistelemään, leppyyttelemään jne. ihmisiä pakon edessä jossen halunnut turpiini. Tuosta taidosta on ihan oikeasti ollut apua; voin luonnollisesti selittää parhain päin jokaisen asian, löydän positiivisia asioita vaikka minkä katastofin keskeltä ja annan itsestäni tietoisesti sellaisen kuvan että olen vähän yksinkertainen. Näin ihmiset paljastavat itsestään enemmän kun eivät koe oloaan uhatuksi ja koska opin tarkkailemalla, tunnen melko nopeasti ihmisen kuin ihmisen.
Alue: Aihe vapaa
Kertoisitko vielä, että miten pyrit kehittämään edelleen tätä sosiaalista lahjukkuuttasi? Esim pieniä heikkouksiasi joita pyrit korjaamaan? Kaikillahan niitä on...pieniä.