Lue keskustelun säännöt.
Lapset uhkaavat muuttavansa isänsä luo.
11.06.2025 |
Erosimme pari vuotta sitten ja alkaan olemaan aivan loppu.
Nyt vanhempi lapsi on aloittanut jankkaamaan, että hän haluaisi asua enemmän isänsä luona ja että muuttaa isänsä luo kun täyttää pian 12 ja nuorempi ei halua olla yksin minun kanssa. Mies on uudessa suhteessa ja elää jotain satulinna-romanssia heppa-hempukkansa kanssa. Ärsyttää kun lapset tulevat isänsä luota niin aina on ollut niiiin kivaa ku on kalastettu, ratsastettu, pyöräilty, uitu, käyty millon missäkin paikassa kylällä tai seikkailemassa. Nyt lasten isä kysyi jos saisi ensi vuonna viedä lapset kanarialle (sanoi, että ei ole puhunut lapsille mitään), mutta ärsyttää ajatus kun minä yritän vain selviytyä niin toinen elää 100% satuelämää ja on varaa olla ja mennä. Rahat riittäisivät paremmin jos asuisin lähempänä työpaikkaa, mutta lasten koulu on niin hyvä, etten halua sitä heiltä pilata. Muuttaisivat kuitenkin heti isänsä luo pysyvästi jos muuttaisin.
Silloin kun minulla meinaa olla tapahtumaa parisuhderintamalla niin se loppuu melkein nopeampaa kuin alkaa. Aina saa kuulla samaa "on niin rasittavaa kun pitää toisen lapset ottaa hoitoon tai ei olla valmiita sitoutumaan tai ei halua mitään yh-äitiä" tai sitten mies on muuten vaan yks lusmu joka pelaa tietokoneella. Piilojuoppokin on tullut koettua. Epätoivossa tuli tinderiäkin kokeiltua huonolla menestyksellä. Paikallisissakin minulle tuumataan, että "ei X varmaan tänään oo likentees jos mä täälä kerran pyörin" tai "Jaa X:llä lapset niin pääset vähä tuulettumaan".
Olisi pitänyt olla onnellinen siihen mitä ennen oli, mutta olin jotenkin niin henkisesti sekaisin, että tälle tielle tuli lähettyä. Exä yritti väkisin ettei erottaisi, mutta mulla oli itsellä pää niin sekaisin, että en sitten ajatellutkaan asiaa.
Omat vanhempanikin totesi, että voisin laskea vaatimustasoa miehille. Oma isäni on exän kanssa vieläkin parhaat kaverit ja käy tämän tästä hänen luona kahvittelemassa ja lapsia katsomassa. Isä vielä murjaisi kerran, että kylläpä sun entinen mies piristyi kun sai uuden elämän. Missä mun elämä ja onnellisuus!
Onko muilla ollu samanlaista tuskaa?
Kommentit (84)
Jaa. Sitä taitaa saada mitä tilaa. Munkin ex-muija asuu vuokrakaksiossa ja koittaa pärjätä osa-aikaisen siivoojan palkalla. Minä asun 200 neliön omakotitalossa ja ylihuomenna tulee taas 6k tilille. Mutta yhdessä ollessa en ollut mitään. Pelkkä lompakko ja yleismaailmallinen rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama tarina. Kaikki meni päin persettä eron jälkeen. Nyt lapset on jo aikuisia ja ocat opiskelemassa. Lapset muuttivat porukalla isänsä luo kun nuorimmainen täytti 12-vuotta kun vanhin lapsista sai muut sisarukset aivopestyä. Siitä asti lapset käyneet harvoin kyläilemässä ja silloin kun tulevat kotilaupunkiin niin yöpyvät kuitenkin isänsä luona. Mulla on ollu muutama parisuhde ja yksi pidempi päättyi juuri. Oon kuulemma katkera akka 40v ja yksin.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni isä (mies) kärvistelee ja tuskailee kun pidetään jotenkin automaationa, että lapsi(i)en on aina parempi olla ja elää niin, että äiti on ns. lähivanhempi,
Eikö ole hienoa että isä on kiinnostunut omista lapsistaan ja haluaa auttaa heitä parhaansa mukaan muutenkin kuin pelkkänä maksuautomaattina.
Anna lasten muuttaa isälleen ja keskity uuden miehen etsintään. Tee sitten vauva hänen kanssaan.
No kyllä sulla sit jotain on pieleen niiden lastenkin kans mennyt. Vaikka ymmärränkin että rahalla saa lapsilta ostettua pisteitä.. Kyllä se arki alkaa sinnekin jossain vaiheessa tulla, ja jos lapset sinne muuttaa niin voi tulla aika rytinälläkin.
Koittakaa nyt naiset pitää huoli, että elämä kantaa eronkin jälkeen, rahat, työt, koti, muut ihmissuhteet jne! Lasten kanssa voi puuhata myös muita asioita kuin niitä kaikkein kalleimpia.
Ja ehkä jos rakastaisi ensin itseään niin löytyisi sitten joku, joka rakastaa sinua. Et vaikuta olevan kovin tyytyväinen itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla mukana lapsien elämässä, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että lapset tykkääkin isistä enemmän kuin minusta...
Ei vaan voi voittaa
Sossut? Eikö kannattaisi tehdä jo siirto? Hirveää valitusta turhan takia ja kateuttakin vielä lisäksi. Ei nyt muuta vastattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset uhkaavat muuttaa.
Lapset kertoivat muuttavansa.
Ihmiset harvoin myöntävät katuvansa eroaan. Onhan se kuitenkin mahdollista, että elämä ei välttämättä parane eron jälkeen, vaikka monet niin uskottelevatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet AP katkera nainen enkä yhtään ihmettele miksi erositte. Oman isäsi kommentit kertovat, että olet sellainen musta aukko, joka vaan imee energian ja elämän lähellä olevilta ihmisiltäsi.
Sellaista se on. Suhteessa mieheen on paskaa, yhteishuoltajuus miehen kanssa on paskaa, miehen kanssa asuminen (myös miessukulaiset) on paskaa.
Itse ratkaisin asian asumalla yksin. Suosittelen lämpimästä samaa sinulle. Ja eheytä identiteettisi itseksesi, sen sijaan että lapset olisivat sinun jatkeitasi. Siinähän ukko sitten huoltelee lapsia uuden piikansa kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset uhkaavat muuttaa.
Lapset kertoivat muuttavansa.
Kannattaa puhua sossuille.
Mistä nämä ajatukset ovat lapsille tulleet?
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Sitä taitaa saada mitä tilaa. Munkin ex-muija asuu vuokrakaksiossa ja koittaa pärjätä osa-aikaisen siivoojan palkalla. Minä asun 200 neliön omakotitalossa ja ylihuomenna tulee taas 6k tilille. Mutta yhdessä ollessa en ollut mitään. Pelkkä lompakko ja yleismaailmallinen rasite.
Ja kummanko luona lapsenne asuvat? Ei tarvitse vastata. Oletko sinäkin niitä isiä jotka riitauttavat elatusmaksut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet AP katkera nainen enkä yhtään ihmettele miksi erositte. Oman isäsi kommentit kertovat, että olet sellainen musta aukko, joka vaan imee energian ja elämän lähellä olevilta ihmisiltäsi.
Ai kuten aviomiehen tyttöystäviltä? Juuh jooh, taitaa olla niin päin että se energiavampyyri on se mies joka perustaa sopimuksen vastaisesti haaremin eikä sitoudu monogamiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset harvoin myöntävät katuvansa eroaan. Onhan se kuitenkin mahdollista, että elämä ei välttämättä parane eron jälkeen, vaikka monet niin uskottelevatkin.
Ei se jatkaminenkaan tae mistään onnellisemmasta ole. Onneton voi olla yhdessä ja eron jälkeenkin, varsinkin jos ei nyt oikein osaa suhtautua siihen elämäänsä. Elämä on siis ns. pilalla joka tapauksessa.
Suostuuko ap:n eksä ottamaan lapset luokseen sotkemaan romanssia? Sopiiko se uudelle rouvalle?
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Sitä taitaa saada mitä tilaa. Munkin ex-muija asuu vuokrakaksiossa ja koittaa pärjätä osa-aikaisen siivoojan palkalla. Minä asun 200 neliön omakotitalossa ja ylihuomenna tulee taas 6k tilille. Mutta yhdessä ollessa en ollut mitään. Pelkkä lompakko ja yleismaailmallinen rasite.
Vanha tarina. Tiedän itse keissin missä nainen kuurais mieluummin vanhusten perseitä kuin asui ääs houlin kartanossa. Eikö edes itseäsi hävetä hävitä vanhusten perseille? :)
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt naiset pitää huoli, että elämä kantaa eronkin jälkeen, rahat, työt, koti, muut ihmissuhteet jne! Lasten kanssa voi puuhata myös muita asioita kuin niitä kaikkein kalleimpia.
Ja ehkä jos rakastaisi ensin itseään niin löytyisi sitten joku, joka rakastaa sinua. Et vaikuta olevan kovin tyytyväinen itseesi.
Eron jälkeen nukuin useamman vuoden rikkinäisellä sohvasängyllä, kun priorisoin rahat siihen, että lapsella oli kaikki tarvitsemansa.
Pikkuhiljaa se suunta siitä oli ylöspäin työpaikan vahdoksien myötä.
Yksinolo on ollut stressittömämpää kuin huono parisuhde, vaikka rahasta välillä on tiukkaa ollutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni isä (mies) kärvistelee ja tuskailee kun pidetään jotenkin automaationa, että lapsi(i)en on aina parempi olla ja elää niin, että äiti on ns. lähivanhempi,
Eikö ole hienoa että isä on kiinnostunut omista lapsistaan ja haluaa auttaa heitä parhaansa mukaan muutenkin kuin pelkkänä maksuautomaattina.
Tietysti on. - Mutta jos tilanne olisi toisinpäin (mies tuskailisi, että lapset uhkaa muuttaa äitinsä luo) niin veikkaampa, että palaute asiasta, jonka mies saisi olisi vähän eri sävytteistä kuin nyt.
Aika moni isä (mies) kärvistelee ja tuskailee kun pidetään jotenkin automaationa, että lapsi(i)en on aina parempi olla ja elää niin, että äiti on ns. lähivanhempi,