Onko olemassa "hyväksyttävää" syytä sille ettei isä tapaa lapsiaan?

mutta mun ex jakelee samanlaista tekosyytä niille jotka ihmettelevät miksei hän tapaa 2vuotiasta lastamme. Jätti minut ennen lapsen syntymää ja ensimmäisenä vuotena näki lapsen alle 10 kertaa, sen jälkeen ei ole ollenkaan nähnyt, eli viimeksi noin vuosi sitten. Kukausi sitten elatusmaksusopimusta tehdessä lastenvalvoja kysyi häneltä miksei tapaa lastaan, ja mies sanoi että koska "kommunikaatio ei suju meidän välillä". Hah. Edellisessä tapaamisessa oli sentään rehellisempi ja vastasi vaan ettei tiedä miksi. Hänen nykyinen seutustelukumppani tuskin edes tietää lapsesta, ja jos tietää niin varmasti ex on sanonut hänelle etten anna hänen tavata lastaan. Viralliset tapaamiset ei miehelle sovi, on tehnyt selväksi ettei suostu tapaamaan lasta ellen minä ole paikalla, ja ainoastaan hänen asuinkaupungissaan. Ei vaivaudu kulkemaan 20min matkaa lapsen asuinkuntaan.

esim muistisairaus



Äidin kidnappaama lapsi, jolloin isä ei tietäisi missä lapsi on.



Äiti ja lapsi muuttaneet toiselle puolelle maapalloa, mutta tällöinkin voi soitella, kirjoittaa, käyttää scypea jne



Tietysti, jos tietää itsellä olevan taipumuksia insestiin ja pedofiliaan, niin jos kykenee omaa harkintakykyä käyttämään, niin tällainenkin syy voisi olla.

hänellä oli erittäin hyvä syy olla tapaamatta lapsiaan. Eli se että pilasin hänen elämänsä jättämällä hänet. Hän sitten kosti noille pikkuisille. Nyt kymmenen vuoden jälkeen yrittää taas päästä väleihin mutta teinit eivät välitä, kuppaavat vain rahaa isältä. Asia jonka olen kieltänyt tyystin.

mm. olen perunut tapaamisia viime metreillä / emme olleetkaan kotona / olin sairaana / asumme ihan liian kaukana (= 200km matka)/ olemme matkoilla / lapset ovat sairaana. Koskaan ei ole tehnyt aloitetta tavatakseen lapsia eikä ole vastannut tapaamisehdotuksiimme, mutta sukulaisille, ystäville ja nyxälle valheet tuntuvan menevän läpi vuodesta toiseen. Näitä eri versioita on kiva kuulla lasten raportoivan kun palaavat vierailulta miehen sukulaisista.

Ei ole hyväksyttävää syytä sille ettei isä tapaa lapsiaan.



Lapset tarvitsevat heistä kiinnostunutta isää ja äitiä. Jos ex-kumppanit eivät tule toimeen, he aikuisina ymmärtävät ja kestävät sen, mutta lapselle jää valtava hylkäämiskokemus jos toinen vanhemmista ei ole hänestä kiinnostunut. Vanhempihan on näin asettanut jotain muuta tärkeämpää lapsen edelle.

mies on perustanut uuden perheen. Voidaan katsoa niin että edellisen suhteen lapset eivät kuulu siihen perheeseen.

lasten ja isän välimatka on 500 km, lasten matkat vaikka junalla tekee 130 e. Äiti on sopimuksessa luvannut osallistua matkakuluihin, ei kuitenkaan osallistu. Isä on työtön, saa 1000 e kk. Äiti ei ole suostunut alentamaan 340 e elareita työttömyyden takia.

Olisiko tässä syy, tavata lapsia harvemmin kuin kerran kuussa?

minä ajattelen, että lasten on parempi elää ilman todella surkeaa isää kuin tapailla tätä näön vuoksi. Jos isä haluaa kostaa exälle lasten kautta, niin omaan nilkkaanhan tuo osuu. Mutta mitä ihmettä lapset tuollaisella narsisti-isällä tekee?

ei ole riittävän pätevä syy jättää tapaamatta ja vikistä että "äiti ei osallistu kuluihin niin en voi tavata lapsiani", sillä se on etävanhemman velvollisuus hoitaa ne kulut.



Elatusmaksut lasketaan molempien vanhempien tulojen mukaan, joten jos tulot on toisella merkittävästi vähentyneet niin elatusmaksuun kannattaa hakea muutosta. Ei siinäkään asiassa auta vaan jäädä kotiin vikisemään että "kun ei se äiti tee asioille mitään.."

JOS ON SOPIMUS että molemmat osallistuvat 50/50 periaatteella?

lähivanhempi vaikeuttaa jättämällä sopimukset toteuttamatta omalta osaltaan ja vaikeuttaa etävanhemman elatus- ja tapaamiskykyä. Kun energia menee eksän kanssa tappeluun niin tottakai lapset jää sivuun.

jotta tapaamisiin olisi paremmin rahaa niin onhan se hyvä syy olla tapaamatta lapsia silloin kun rahaa ei ole tarpeeksi.

Kun energia menee eksän kanssa tappeluun niin tottakai lapset jää sivuun.

ja äiti ei niitä noudata, niin tekeekö isä todella niin että jättää sitten vain tapaamatta??

Eipä se hyvältä syyltä kuulosta.



Aika moni miettii tätä asiaa vain omana asianaan tai exän asiana, mutta aina pitäisi muistaa että ne lapset on pääasia.

jos isällä on pahoja mielenterveydellisiä ongelmia.

JOS ON SOPIMUS että molemmat osallistuvat 50/50 periaatteella?

Työttömyys ja sairaus heikentää taloutta ja silloin elatusmaksun suuruus ja osallistuminen matkakustannuksiin on tarkistettava uudelleen.

Toimeentulotukena voi saada avustusta tapaamisesta aiheutuviin matkakustannuksiin ainakin silloin tällöin.

ei ole heidän parivuotisen seurustelunsa aikana kertaakaan vielä nähnyt miehensä lapsia. Tosiasiassa ex ei ole ollut missään yhteydessä kanssamme, muutoin kuin vaatimalla elatusmaksujen poistoa suurista tuloistaan huolimatta ja "tappelua" on se etten ole siihen suostunut.

lähivanhempi vaikeuttaa jättämällä sopimukset toteuttamatta omalta osaltaan ja vaikeuttaa etävanhemman elatus- ja tapaamiskykyä. Kun energia menee eksän kanssa tappeluun niin tottakai lapset jää sivuun.

Liian tuskallista tavata lasta vain harvoin, jos on aiemmin ollut joka päivä niiden kanssa. Tuo on varmasti suurin syy miksi etääidit ja -isät ei tapaa lapsiaan lainkaan. Sen surun ja menetyksen eläminen koko ajan uudelleen on liian rankkaa. Tapaamisissa kun on se suru ja pelko koska kohta ne taas loppuu ja lapsi viedään pois. Voi olla paljon helpompaa kokea se menetys kerran. Samoin lapselle voi olla niin myös. Ei lapsi kestä, jos hän elää esim. äidin kanssa 24/7 koko ikänsä ja sitten hänet viedään väkisin lähes vieraan miehen luo eikä päästetä kotiin. Kun lapsi pääsee äitin luo hän on helpottunut, koska kaikki on ohi. Mutta sitten hänet viedään taas väkisin pois ja pitkään joutuu odottamaan pääsyä äitinsä luo.

Ja aina sama toistuu ja sama toisin päin. On miehiä, jotka ovat hoitaneet lapset lähes yksin ja lapset ja isä kärsivät joka hetki, kun joutuvat eroon hänestä. Pitäisi lopettaa elatusmaksut ja kuulla pienempiäkin lapsia päätöksen teossa.

Tapaamiset muistuttaa siitä mitä ei saa ja pitää kaipuun kärsimystä yllä.

Jos olisin aina ollut etäisä niin tapaisin mielelläni lapsia harvoin, kun suhde on kuin sedällä niin tappavaa ikävää ei tulisi. Jos olisin aina ollut lapsen kanssa niin tapaamiset ja niiden puute pitäisi yllä sitä tuskaa ja kärsimystä ajatuksesta, että ei saa olla lapsen kanssa koko ajan kuten molempien vanhempien kuuluisi.

Ongelma on siinä, että lapsia tehdään ihmisten kanssa joista ei edes pidetä. Nähdään toinen viehättävänä tai kännissä panettaa. Siitä seuraa vain pahaa kaikille.

Mun isä on jotenkin mentaalisti sairas. Yritän ymmärtää sitä, ettei hän ole pystynyt olemaan läsnä.

Jos joutuisin etävanhemmaksi niin en kestäisi sitä. Sitä lapsen ja omaa ikävää. En voisi elää niin. En olisi enää ikinä onnellinen enkä usko että lapsenikaan siitä toipuisi. Tosin olen ollut lähivanhempi ja hoitanut lasta 24/7 muutamia parin tunnin tapaamisia lukuun ottamatta.

Jos taas olisin ollut aina poissa lapsen elämästä niin en vuosien jälkeen vaatisi tapaamisia, jos lapsi ei halua tavata. Antaisin lapsen elää ilman pakottamista ja itkua. Sitten kun lapsi on vanhempi ja haluaa tavata niin sitten vasta tapaisin.

Se olisi mielestäni siltä vanhemmalta suuri rakkauden teko. Se joka vie itkevän ja pelkäävän lapsen väkisin tapaamiseen ja lapsi pelkää ja itkee joka päivä ja yö sen takia on julmaakin julmempi ihminen. Vieraat äidit ja isät kun haluavat monesti vuosien jälkeen nähdä lasta joka ei tunne heitä niin lapset pakotetaan vasten tahtoa siihen. Pakottaminen ei ole rakkautta ja vanhemmuutta. Se rakkaus ja luottamus pitää ansaita ensin. Lapsi muistaa ne aina eikä se tilanne siitä parane ja lapsi halua tavata sen jälkeen. Tai antaa lapsen elää rauhassa,kunnes hän on tarpeeksi vanha itse haluamaan tutustua biologiseen vanhempaan.

Biologinen vanhemmuus ei kyllä tarkoita oikeata vanhemmuutta. Biologialla ei ole väliä. Onhan niitä miehiä joilla on tuhansiakin lapsia. He rakastavat vieraita naisia niin paljon että antavat heille lapsen eivätkä ole mitään vaatimassa. Samoin naisia jotka luovuttavat munasoluja lapsettomille. He ovat mitä rakastavimpia ja epäitsekkäitä ihmisiä mitä maa päällä kantaa. Olisi julmaa ja itsekästä jos he yrittäisivät viedä lapsen hänen vanhemmiltaan pois tai pakottaa lasta tapaamisiin biologian vuoksi. Eikä se olisi lapselle hyvästä. Sen takia se ei olekaan mahdollista. Paitsi joskus kun sopimus ei ole pätevä ja niin pääsee käymään.