Miten äidin käytös vaikuttaa lapseen?
Äidillä on ollut mielenterveysongelmia jo vuosia. Hänet on kerran viety ambulanssilla psykoosissa Kellokosken sairaalaan, jossa hän oli viikon hoidossa. Äidillä on ollut myös pitkiä sairaslomajaksoja.
Äiti saa hirveitä huuto- ja raivokohtauksia. Äiti on heittänyt lapsen isää mikroaaltouunilla, hyökännyt kinkkuhaarukan kanssa isää kohti, heitellyt metrin korkuisia patsaita jne.
Äiti on fyysisesti pahoinpidellyt isää useita kertoja. Isä on joutunut pakenemaan kodista, jotta tilanne on saatu rauhoitettua.
Äiti on toivonut lähes viikottain lapsen kuullen, että isä kuolisi, jotta isästä päästäisiin eroon.
Lopulta lapsen isä jätti lapsen äidin. Tämän jälkeen raivokohtaukset ovat kohdistuneet lapseen. Kun isä toi lasta tapaamiselta kotiin, äiti heitteli lapsen kaikki lelut pitkin pihaa ja huusi hysteerisenä lapselle, että soita poliisille. Lapsi on kertonut, kuinka äiti on huutanut hänelle tapaamisten jälkeen niin, että lapsi on itkenyt. Huuto on syntynyt siitä, että lapsi on kertonut, mitä tapaamisella on tehty ja jos tekemiset eivät ole miellyttäneet äitiä, hän on saanut raivokohtauksen. Äiti on lähettänyt isälle tekstiviestejä, jossa hän sanoo, että häneltä pitää kysyä lupa asioihin, joita tapaamisella tehdään.
Äiti soittelee lapselle usein. Lapsi on isätapaamisilla hylännyt puhelimen eikä ole halunnut olla sen lähelläkään. Lapsen opettaja joutui puuttumaan näihin jatkuviin puheluihin, koska äiti soitti lapselle myös kouluun häiriöksi asti.
On tapahtunut sellaistakin, että äiti on ollut humaltuneena viinilasi kädessä pihalla kumisessa uima- tai poreammeessa lapsen kanssa. Äiti on huudellut ohikulkeville miehille, että tulkaa tänne meidän kanssa nauttimaan.
Millainen tuevaisuus lapsella on? Voiko hän kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi?
Kommentit (13)
Tiedän muutamia tuttaviani joilla on ollut samankaltainen lapsuus, traumaattinen ja turvaton.
Jollain tapaa heistä on kuitenkin kasvanut ihan kelpokansalaisia. Yksi potee masennuskausia yms mutta opiskelee yliopistossa eikä ole tullut yhtään äitinsä kaltaiseksi vaikka arvet ovatkin jääneet.
Mutta ehdotonta joka tapauksessa olisi että lapsi pääsisi isänsä luo asumaan ja äidin kanssa tapaamisen valvonnan alla. Sairahan tuo äiti on.
että lapselle aloitetaan terapia, vaikka psyykkistä pahoinvointia ylläpitävät tapahtumat jatkuvat koko ajan. Lapsi elää jatkuvassa pelossa ja kauhussa ja käy muka hoidossa. Ei se mitään auta, jos olosuhteet eivät muutu! Ja ihmeellistä jos LSV ei puutu. Johtavaan sossuun vaan yhteyttä, jos mitään ei tapahdu.
kun olin lapsi. Ja puhui kanssa isästä pahaa ja yritti estää minua tapaamasta isää. Vanhempani ovat eronneet. Äidin kanssa oli todella turvatonta ja häntä sai pelätä. Äitini ei ollut jatkuvassa hoidossa. Muutamia kertoja kävi jossakin psykiatrilla ja/tai psykologilla masennuksen vuoksi. Itse epäilen, että äidilläni ennemminkin persoonallisuushäiriö. En saanut lapsena tukea keneltäkään. Äidin puolesta piti valehdella. Kun äiti esim. repi koulukirjani, piti minun valehdella opettajalle, että olin huolimaton ja jätin sen lattialle, ja koira repi. En uskaltanut kertoa totuutta kenellekään, kun pelkäsin äitiä.
Aikuisena olen itse kaikkea muuta kuin äitini kaltainen. Mutta psykiatrista apua olen tarvinnut vuosien ajan ja tulen vielä tarvitsemaan.
Tämän jutun lapsen kohdalla auttaa, jos hänellä on jo nyt apua. Auttaa, ettei lasta syyllistetä. Auttaa, kun lapsi saa puhua jossakin. Lasta auttavat ja hoitavat henkilöt tarkkailevat varmasti tilannetta koko ajan. Lasta tulisi rohkaista puhumaan kaikesta aikuisille.
Lasten huoltajuutta ja asumista koskevat asiat otetaan uuteen käsittelyyn aina, kun voidaan osoittaa, että tarvetta muutokselle on. Mitä enemmän lastensuojeluilmoituksia, sitä selvempi tarve. Lapsi tulisi myös hankkia arviointiin lastenpsykiatriselle poliklinikalle. Sitäkin kautta sotku lähtisi selkenemään.
Isä ei nyt saa jättää asiaa tähän!!
ja heidän mielestään sille ei ole tarvetta ja äiti vastusti jyrkästi tutkimuksia.
Asianajaja yritti saada tuomarin määräämään tutkimukset mutta tuomari ei niitä määrännyt.
ap
Äidin käytös jättää kyllä melkoiset traumat lapseen.
Millainen tuevaisuus lapsella on? Voiko hän kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi?
itsekin ymmärrät, että lapsen mahdollisuudet kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi, jos tilanteeseen ei puututa, ovat aika pienet. Oletko jo tehnyt LS-ilmoituksen?
lapsi on jatkossa itsekin hyvin henkisesti sairas.
Lapsi pitäisi antaa isälleen ja äidille vain valvottu tapaaminen pari kertaa kuussa.
Mulla on huono kokemus masentuneen äidin lapsesta.
lapsen psyykkinen hyvinvointi.
Lapsi käy nyt traumaterapiassa mutta saa asua edelleen äidin luona.
ap
tilanteeseen - vai onko yhä niin, että vain sairasta vanhempaa hoidetaan, perheen ja lasten saadessa selvitä omin avuin? Vaikea uskoa, että kukaan ei olisi jo puuttunut äidin käytökseen ja soveltuvuuteen lapsen huoltajaksi. Onko isä pessyt kädet koko jutusta? Vai eikö hän ole tehnyt vaimostaan/entisestä vaimostaan mihinkään ilmoitusta?
mutta oikeudenpäätös oli seuraava: koska lapsi on aina asunut äidin kanssa niin tilannetta ei muuteta.
ap
vaikka ihan päivämäärien kanssa mitä silloin on tapahtunut.
luonteesta miten hän tulee pärjäämään. Jotain jälkiä jää, mutta ei välttämättä tule itse äitinsä kaltaiseksi. Riippuu myös paljon onko isä vakaa.
Itse tunnen samankaltaisen tapauksen, äiti henkisesti kuin lapsi vailla rajoja. Sen sijaan että mässäilin jutulla netissä, pidin (ja pidän) lapsesta niin usein huolta kuin mahdollista. Nimittäin yksikin vakaa suhde aikuiseen voi pelastaa paljon. Ehkä ap tarjoaa ko. lapselle tällaisen mahdollisuuden?
Ja kyllä, äitejä suojellaan enemmän kuin lapsia, äitejä hoidetaan kalliilla hoitojaksoilla ilman selvää vaikutusta. Eikä kukaan aikuinen ota vastuuta edes siitä, että lapselle kerrotaan mikä on mt-ongelma.