Minka ikäisenä/kuinka kauan soitettuaan lapsesi oppi nuotit?

Otti jonkun "Pianoaapisen", näytin sille mistä kohti koskettimistoa löytyy keski-C ja jätin lapsen keskenään puuhaamaan. Varttia myöhemmin oli opetellut nuotit ja nimet. Puoli tuntia myöhemmin soitti kaksikätisesti jotain helppoa sormitreenikappaletta.



9-vuotiaana opetteli samalla tavalla rumpujen "nuotteja", joista oli saanut kiinni vain kuvaa katsomalla.



Mulle tuottaa tuskaa pelkät Ikean kokoamisohjeet, saati sitten tuntemattomien (kitara, rummut sun muut) instrumenttien nuotitusten opetteleminen, eli ei ole minulta perittyä. :O

Mulla varmaan puuttuu aivoista koko ominaisuus.

oppi nuotit kun selitin idean, mihin meni vajaa 5 minuuttia. Kirjaimia ei kyllä tiedä, mutta löytää oikean koskettimen pianosta.

oppi nuotit kun selitin idean, mihin meni vajaa 5 minuuttia. Kirjaimia ei kyllä tiedä, mutta löytää oikean koskettimen pianosta.

kun ei itellä vielä ole, mutta itse opin 6-vuotiaana kun aloin pianon soiton. Nuotteja opeteltiin vähitellen ja varmaan parissa kuukaudessa oli hallussa.

että ei ole nuotteja opetettu, mutta muistan, että kun itse aloitin pianotunnit 9-vuotiaana ja sitä ennen olin seurannut isosiskon soittoa, niin kyllä ne siinä samalla mieleen jäi kun opetettiin, en muista siinä olleen mitään kummallista tai vaikeutta.

, siis tunnistaa hyvin nuotit paperista, itse nuoteista soitto ei teitenkään vielä suju kovin jouhevasti...

että ehkä kannattaisi samantien pyytää lasta lopettamaan koko musiikkiharrastus :D Meilläkin jo tosiaan kolmas vuosi kohta menossa eikä vieläkään mene ihan itsestään. No, jousiorkesteriin kyllä kelpasi hänkin vajavaisilla taidoillaan. Älkää äidit hermoilko, kyllä ne lapset oppii ajan kanssa ja varsinkin jos asia kiinnostaa, niin kyllä ne lapset oppii!

Mutta aikanaan minulle ainakin opetettiin että ei kannata kirjoittaa nuotiien nimiä nuottien alle. Tärkeämpää on ensin opetella soittamaan nuoteista ja sitten vasta ne nimet. Jos tiedät missä kohtaa nuottiviivastolla oleva nuotti tarkoittaa mitäkin kosketinta tai vaikkapa puhallinsoittimissa sormitusta, et heti tarvitse nuottien nimiä.

Otti jonkun "Pianoaapisen", näytin sille mistä kohti koskettimistoa löytyy keski-C ja jätin lapsen keskenään puuhaamaan. Varttia myöhemmin oli opetellut nuotit ja nimet. Puoli tuntia myöhemmin soitti kaksikätisesti jotain helppoa sormitreenikappaletta.

heti nuoteista, eikä vilkaissutkaan missä sormet menee. Toinen soitti kaiken korvakuulolta ja tuskastui, kun sai tuntemattoman kappaleen soitettavaksi. On oppinut toisen soittovuotensa puolivälissä soittamaan nuoteista aika kivasti. Kolmas soittaa välillä haparoiden, välillä varmemmin yhden soittovuoden kokemuksella nuoteista. Itse ollaan ihmetelty tuon ekan lapsen nopeaa oppimista. Muutkin asiat, kuten lukeminen on hänelle olleet helppoja oppia, mutta soiton suhteen hän on varmaankin huonoin (meidän lapsista) korvakuulolta soittaja ja improvisoija. Jokainen oppii omalla tavallaan.

Oli kyllä aloittanut jo 4 vuotiaana. Eli kyllä voi tulla erittäin päteväksi vaikka niitä ei syntyessään osaisi, tai vuodessa oppisi.

kunnolla vaikka minut raahattiin vuositolkulla pianotunneille. Lapseni säästän tältä ja en vie heitä musiikkiharrastukseen. Meidän perheessä ei olla kovin musikaalisia, eivät lapsetkaan.

Ei noilla lässymetodeilla kukaan koskaan ole mitään oppinut. Musiikkiopistossa nuotit opitaan HETI. Siis noin 6-7-vuotiaana, silloin kun harrastus aloitetaan.



Joku numeroiden ja värikoodien avulla rämpyttäminen on vajakkeja varten.

musiikkiopistoihin on pääsykokeet, sinne pääsee vaan lahjakkaat huiput ja hikarit. Jos ihan tavallinen lapsi haluaa opetella vähän soittelemaan, kyllä yksityisopettajan avullakin onnistuu. Siis jos ei esiintyväksi daideilijaksi halua.

Pääsykokeiden kautta meni sisään minunkin poikani. Esiintyväksi taiteilijaksi - tiedä sitten kuinka käy. Paljon esiintyvät jo nyt, oikeastaan heti ekana vuonna alkoivat säännölliset esiintymiset. Ei siinä musiikkopiston opiskelussa mikään niin kovin erilaista ole yksityisopetukseen verrattuna. Ehkä ne tutkinnot (1/3 tehty juuri) sitten esiintymisten lisäksi.



Eikä muuten ole edes sitä absoluuttista sävelkorvaa! Ihme, kun kukaan ei ole vielä sitä korttia vetänyt tähän keskusteluun...

Nuottien lukeminen ei ole ihan yksinkertainen asia. Aika usein sillä tarkoitetaan sitä, että saa vaikkapa pianolla toistettua sen ajatuksen, mikä nuotein on kirjoitettu. Toisaalta se voi tarkoittaa sitä, että nuotteja katsomalla hahmottaa jonkin melodian tai sointukulun ilman että soittaa sitä millään. Tällöin voi siis laulaa kirjoitetun musiikin ilman minkään soittimen apua. Tässä tapauksessa säveltaso tai sävellaji on usein mikä sattuu, mutta tuotettu musiikki kuulostaa aivan oikealta kaikkien mielestä, paitsi...



Erityistapauksia ovat sitten ne onnelliset, joilla on absoluuttinen sävelkorva. He pystyvät muistamaan, miltä sävelet kuulostavat. He siis pystyvät laulamaan tai viheltämään haluamansa sävelen tai sävelkulun ilman että vertaavat sitä mihinkään soittimeen.



Se taas, että absoluuttisen sävelkorvan omistajatkin laulavat joskus väärin, voi johtua puutteellisesta laulutekniikasta tai jostain niinkin arkisesta kuin väärästä muistikuvasta. Usein nämä absolutistit kuitenkin muistavat musiikillisia kokonaisuuksia paremmin kuin muut.



Säveltapailu, tuo mielessä soivan nuotinlukutaidon opettelu, on yksi musiikkikoulutuksen koetinkiviä. Korkeatasoisen muusikon on kyettävä nopeasti hahmottamaan vieraat kappaleet. Syvällinen musiikinhahmottaminen on ammattitaidon avain, ei se, että toistelee tahti tai iskuala kerrallaan, mitä nuottiin on präntätty. Kokemuksesta voin kertoa, että tuo "sävelhapuilun" opettelu on aikuisena välillä melko kenkkua puuhaa...

Eikös se riipu siitä mitä opettajan kanssa tavoitteeksi laitetaan?

Ja käydä vaan tutkinnoissa musiikkiopistolla? Vai miten nämä hommat menee? Tietääkö joku?

aloitti tammikuussa ja se tarvii ihan sormien numerot. Hän on musiikillisesti lahjakas noin muuten.



Mä en ole musiikillisesti lahjakas. Kävin soittotunneilla 8 vuotta! En osaa nuotteja vieläkään automaattisesti. Osaan vain, jos luettelen ne järjestyksessä. Olen aivan surkea vieläkin.



Konekirjoituksen sokkona opin sen sijaan hetkessä. Se on selkeämpi, kun siinä sormet ovat koko ajan paikoillaan.