Mitä mieltä? Asiaa eskareiden välisestä käyttäytymisestä..

Menet keskustelemaan asiasta eskariopen kanssa, tietenkin.

mut ihan aloituksesta tuli ekana mieleen, että tuolla tytöllä ei takuulla ole sisaruksia... Sisarusten väliset välienselvittelyt tuppaa aika usein olemaan melko paljon raadollisempaa meininkiä kuin mikään noista mainituista... (ihan joka helkkarin kinaan en edes mene erotuomariksi, jos eivät ihan ilmiriitaa kehitä) Töniminen ei tietenkään ole sallittua, mutta noi lausumat nyt oli musta todella mietoa... Jos noita ei lapsen itsetunto kestä niin voi hyvä ihme mitä sille tenavalle enää koulussa tapahtuukaan!

olisit huomannut, että tytöllä on kaksi siskoa. Eli ei ole ainokainen, jota kasvatetaan pumpulissa. Miksi on niin vaikea uskoa sitä, että kiusaaminen tässä tapauksessa voisi olla todellista? Valitettavasti en voi näin kirjoituksessa kertoa äänensävyjä tms., joten varmaan jää väistämättä sellainen kuva, että liioittelisin. Mutta asia selviää, kun haastattelen tyttöä asian tiimoilta enemmän. -ap

kukaan ei ole syyllinen tai syyllinen on aina se toinen. Tästä syystä on parasta jutella asiasta eskarin henkilökunnan kanssa, että he osaavat tarkkailla asiaa.

Ansarikukkaa on puhuteltu väärällä äänensävyllä! Maailma seis!



Mitä aiot tehdä, ap? Teetkö sinne ääninauhan malliksi, jossa annat tarkat nyanssit siitä, miten tytärtäsi saa puhutella? Asennat sitä valvoaksesi kamerat eteiseen?

että ap:n lapsi ei ole moksiskaan tästä "rumasta" puhuttelusta, mutta äiti menettää yöunet, ruokahalun ja mielenrauhan kuukausiksi! Toivokaamme kaikki, ettei ap:n lapselle ikinä sanota "mä en leiki sun kaa" tai "aika hölmö tuo sun lelusi" sillä sitä ap:n herkkä psyyke ei enää kestäisi!!!

mitä jos lapsi ei saakaan jonnekin Synttärikutsua?! KAMALAA! Miten ap ikinä toipuu moisesta traumasta?!?

väärästä äänensävystä tulee tällainen haloo. Oikeat haukkumiset ja kiusaamiset ovat vähän jotain muuta. Ja kokemusta on.

Eli ymmärsin että muut riisuivat liikuntaa varten samassa tilassa, mutta ap:n tyttö ei siihen ole suostunut, vaan haluaa "yksityishuoneen".

Silti on sitten halunnut mennä kurkkimaan kun muut riisuvat yhteishuoneessa, niin en yhtään ihmettele jos siinä huoneessa olevat kehoittavat diivaa sinne omaan loossiinsa riisumaan :)

mitä jos lapsi ei saakaan jonnekin Synttärikutsua?! KAMALAA! Miten ap ikinä toipuu moisesta traumasta?!?

veisi lapsensa juhliin silti, ja/tai ilmoittaisi asiasta syrjintävaltuutetulle, EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen ja KRP:lle.

T: 112

Alunperin kysymys oli vain siitä, että koenkohan MINÄ asian vain näin, vai onko huoli oikeasti todellinen? Ei lapsi siitä ole varsinaisesti puhunut vaan itse olen nämä merkille laittanut. Sen vuoksi tulin kysymään neuvoa teiltä, että miten tulisi toimia vai tulisiko mitenkään?



Monet viestit ovat olleet asialinjalla, mutta hirmu moni käy haukkumaan sen sijaan että jakaisivat asiallisia neuvoja. Enpä siis enää ihmettele mistä ne lapset oppii puhumaan niin kuin puhuvat. Ja luuletteko tosiaan, että puhuisin lapsen kuullen jonkun isän ominaisuuksista tai ammatista. Täällähän minä vain kerroin sen anonyymisti.



Tämä on kyllä niin vihoviimeinen paikka kysyä yhtään mistään normaaliasioista neuvoa.



-ap

Hänen elämänsä Suuri Trauma on edelleen se, kun joku kylänraitilla vastaantullut oli erehtynyt kehumaan minua (perheen uutta vauvaa) kauniiksi muistamatta mainita mitään positiivista siskostani.



Tämä trauma märehditään kyynelehtien edelleen, liki 50 vuotta myöhemmin, kaikissa suvun kissanristiäisissä. Ja jotenkin syykin on minun, kun kehtasin olla kaunis vauva.



Jonnekin se suhteellisuudentaju aina vain karkaa...

että koetkohan sinä asian näin ja että onko huoli todellinen.



Sitten kun noin sata ihmistä vastaa, että juu, koet ja ei ole huoli todellinen, vedät herneen takaraivoon...

mutta tämä sinun asiasi ei ole normaalia nähnytkään.

Alunperin kysymys oli vain siitä, että koenkohan MINÄ asian vain näin, vai onko huoli oikeasti todellinen?

jossa suurin osa toteaa että sinä tosiaan koet tuon huolen turhaan.

Oon itse jo aikaa sitten oppinut, että täällä ei kannata viritellä kunnollista, fiksua keskustelua yhtään mistään -- tai kysyä mitään, mikä oikeasti painaa mieltä.



Symppaan myös esilleottamaasi asiaa ja just samaa asiaa olen itsekin sattuneesta syystä pähkäillyt koko viikonlopun. En kuitenkaan halua kommentoida enempää, koska paskaahan sitä vaan saa niskaansa.



Tsemppiä ap!

Minä esimerkiksi olen ihan asiallisesti tämän tässä ketjussa todennut, en ole haukkunut. Mutta ilmeisesti et halua kuullakaan muiden näkemyksiä. Älä siis kysele täällä.

Voi voi, minun osaltani tämä keskustelu loppuu nyt tähän. Alunperin kysymys oli vain siitä, että koenkohan MINÄ asian vain näin, vai onko huoli oikeasti todellinen? Ei lapsi siitä ole varsinaisesti puhunut vaan itse olen nämä merkille laittanut. Sen vuoksi tulin kysymään neuvoa teiltä, että miten tulisi toimia vai tulisiko mitenkään? Monet viestit ovat olleet asialinjalla, mutta hirmu moni käy haukkumaan sen sijaan että jakaisivat asiallisia neuvoja. Enpä siis enää ihmettele mistä ne lapset oppii puhumaan niin kuin puhuvat. Ja luuletteko tosiaan, että puhuisin lapsen kuullen jonkun isän ominaisuuksista tai ammatista. Täällähän minä vain kerroin sen anonyymisti. Tämä on kyllä niin vihoviimeinen paikka kysyä yhtään mistään normaaliasioista neuvoa. -ap

Eli ymmärsin että muut riisuivat liikuntaa varten samassa tilassa, mutta ap:n tyttö ei siihen ole suostunut, vaan haluaa "yksityishuoneen".

Silti on sitten halunnut mennä kurkkimaan kun muut riisuvat yhteishuoneessa, niin en yhtään ihmettele jos siinä huoneessa olevat kehoittavat diivaa sinne omaan loossiinsa riisumaan :)

Nytkö ap:n lapsi onkin kaikkeen syyllinen, jos ei uskalla mennä riisumaan samaan huoneeseen,kun hänet kerran käsketään sieltä pois?

Aivan järkyttävää tekstiä täällä on tullut. Enkä kyllä ihmettele minäkään enää, että mistä se kiusaaminen kumpuaa..

ap:n lasta mistään pois.

hyvä luoja, mitä asiattomuuksia ap niskaansa saa.

Eli ymmärsin että muut riisuivat liikuntaa varten samassa tilassa, mutta ap:n tyttö ei siihen ole suostunut, vaan haluaa "yksityishuoneen". Silti on sitten halunnut mennä kurkkimaan kun muut riisuvat yhteishuoneessa, niin en yhtään ihmettele jos siinä huoneessa olevat kehoittavat diivaa sinne omaan loossiinsa riisumaan :)

Nytkö ap:n lapsi onkin kaikkeen syyllinen, jos ei uskalla mennä riisumaan samaan huoneeseen,kun hänet kerran käsketään sieltä pois? Aivan järkyttävää tekstiä täällä on tullut. Enkä kyllä ihmettele minäkään enää, että mistä se kiusaaminen kumpuaa..

mitenkään kummalliselta. Taidat olla hiukan yliherkkä?

Minä esimerkiksi olen ihan asiallisesti tämän tässä ketjussa todennut, en ole haukkunut. Mutta ilmeisesti et halua kuullakaan muiden näkemyksiä. Älä siis kysele täällä.

Voi voi, minun osaltani tämä keskustelu loppuu nyt tähän. Alunperin kysymys oli vain siitä, että koenkohan MINÄ asian vain näin, vai onko huoli oikeasti todellinen? Ei lapsi siitä ole varsinaisesti puhunut vaan itse olen nämä merkille laittanut. Sen vuoksi tulin kysymään neuvoa teiltä, että miten tulisi toimia vai tulisiko mitenkään? Monet viestit ovat olleet asialinjalla, mutta hirmu moni käy haukkumaan sen sijaan että jakaisivat asiallisia neuvoja. Enpä siis enää ihmettele mistä ne lapset oppii puhumaan niin kuin puhuvat. Ja luuletteko tosiaan, että puhuisin lapsen kuullen jonkun isän ominaisuuksista tai ammatista. Täällähän minä vain kerroin sen anonyymisti. Tämä on kyllä niin vihoviimeinen paikka kysyä yhtään mistään normaaliasioista neuvoa. -ap

se, että käydään haukkumaan on todella asiaan kuulumatonta eikä mitenkään vastaa kysymykseeni. Mutta eipä tästä enempää. Tämä oli viimeinen kysymykseni enää tällä palstalla. -ap

Nyt meni varmaan ensi yönkin yöunet, kun täällä oltiin niiiiiin ilkeitä ja kiusattiin viatonta.