Mitä mieltä? Asiaa eskareiden välisestä käyttäytymisestä..
Tyttöni on eskarilainen. Heidän eskariryhmässä on tyttövalta ja vain kolme poikaa. Nämäpojat kuitenkin käyttäytyvät mielestäni melko rumasti tyttöäni kohtaan. Varsinkin yksi niistä puhuu tosi rumasti (minun mielestäni), kuten esim tänään:
Vein tytön eskariin ja kaikki olivat jo vaihtamassa eräässä huoneessa jumppavaatteita, kun tyttöni kävi kurkistamassa huoneeseen,jolloin tämäpoika sanoi, että "meneppä riisumaan siitä". Vitsi, kun mielei olisi tehnyt sanoa, että pidäpä huoli omista asioistasi. En silti sanonut, koska ajattelin että katsotaan nyt.
Eräänä päivänä tämä poika sanoi tytölleni, kun heidän lokeronsa ovat vierekkäin, että "mene muualle siitä minun lokeron edestä", jolloin minä sanoin hänen kapiais-siänsä läsnäollessa, että "anteeksi vaan, mutta miten sinä puhut toisille". Poika säikähti, aivan kun ei olisi ikinä ojennettu mistään.
Muutenkin lapseni kertoo poikien tönivän ja erityisesti tämän yhden. Tyttäreni on tosi kiltti ja hivenen arka, mutta on kuulemma kuitenkin suosittu leikkikaveri.
Nyt mietin, että pitäisikö tähän puuttua? Lapseni ei varsinaisesti asiasta ole ollut itse huolissaan, mutta huomaan hänen reaktionsa aina kun poika sanoo jotain ja sellainenhan johtaa lopulta välttelyyn.
Miten itse toimisit?
Kommentit (137)
oman lapseni puolesta loukkaantunut, mutta rivien välistä tunnistin asian, mikä itseänikin ärsyttää. Poikien annetaan pienestä pitäen käyttäytyä tökerösti, riehua, painia, töniä, kiipeillä seinille ja melskata sellaisella tuon käytöksen siunaavalla "pojat ovat poikia"- ja "täytyyhän heidän energiaansa purkaa"-mentaliteetilla. Kukaan taas ei siedä tytöiltä kitinää tai muuta ärsyttävänä pidettävää käytöstä ja kuittaa sitä "tytöt ovat tyttöjä" -lauseella. Pojat OVAT erilaisia kuin tytöt ja hyvä niin, mutta hyvän käytöksen määritelmän pitäisi olla molemmille sukupuolille sama.
Jätetään tähän. Mene hankkimaan ne aivot niin voit sitten vähän miettiä ja ajatella ja suhteuttaa asioita. Jookos, lapsoseni?
tapaa toimia ja oppia. Pojat ovat keskimäärin toiminnallisempia kuin tytöt, ja usein tämä tulkitaan puhtaasti huonoksi käytökseksi.
Alkuperäisen viestin esimerkkien perusteella en vielä olisi oman lapseni puolesta loukkaantunut, mutta rivien välistä tunnistin asian, mikä itseänikin ärsyttää. Poikien annetaan pienestä pitäen käyttäytyä tökerösti, riehua, painia, töniä, kiipeillä seinille ja melskata sellaisella tuon käytöksen siunaavalla "pojat ovat poikia"- ja "täytyyhän heidän energiaansa purkaa"-mentaliteetilla. Kukaan taas ei siedä tytöiltä kitinää tai muuta ärsyttävänä pidettävää käytöstä ja kuittaa sitä "tytöt ovat tyttöjä" -lauseella. Pojat OVAT erilaisia kuin tytöt ja hyvä niin, mutta hyvän käytöksen määritelmän pitäisi olla molemmille sukupuolille sama.
Luuletko, että täytyy olla epäsosiaalinen ja heikko, jotta voi puolustaa heikompiaan ja kasvattaa lapsiaan käyttäytymään hyvin?
Nyt ei kysymys ole mistään maailmanrauhasta, mutta kyllä jokainen fiksu ja järkevä aikuinen ymmärtää, että perusta hyvälle käytökselle luodaan lapsuudesta saakka.
Ihmettelen kovasti kielenkäyttöäsi ja epäilen, josko edes tajuat hävetä. Käyttäytydytkö noin face to face myös? Jos käyttäytydyt, et liene pätevä ottamaan kasvatuksellisiin kysymyksiin kantaa.
Jätetään tähän. Mene hankkimaan ne aivot niin voit sitten vähän miettiä ja ajatella ja suhteuttaa asioita. Jookos, lapsoseni?
Minusta kuvattu poikien käytös oli ihan normaalia.
Meidän lasten päiväkodissa on puututtu aina heti huonoon käytökseen. Sitä on ollut nimittely, huutelu, tahallinen töniniminen, päiväunia nukkuvien häiritseminen, kaikenlainen ulkonäköön tms. liittyvä henkilökohtainen arvostelu, tehtävien tekemisessä häiritseminen jne.
Kahden aran pienen tytön äitinä minusta tämä on juuri se oikea linjanveto.
Toisaalta ihmetyttää regaointi näin viattomaan komenteluun:
Käykö teillä paljon lapsia leikkimässä? Leikkiikö tyttösi ulkona tms. muiden lasten kanssa? Onko lapsellasi harrastuksia?
Mikäli lapsellasi on leikkikavereita myös eskarin ulkopuolella, niin myös riidat ja komentelu ovat varmasti tuttua? Siksi olen ihmeissäni tästä koko kysymyksen asettelusta. Onko tämä ensimmäinen kerta, kun ikinä kuulet tällaista komentelua? Miten reagoit, jos lapsellasi on erimielisyyttö sanailua tai riitoja kavereiden kanssa?
koska sinulta puuttuvat aivot, järki, suhteellisuudentaju ja elämän kokemus.
Käy hankkimassa edes se järki ja tule sitten länkyttämään, jos vielä on tarvetta.
Valita oikeuskanslerille, EU:n ihmisoikeusneuvostoon, YK:hon ja whatnot.
Edelleen suosittelen, että menet sinne päiväkotiin edes vartiksi ja sitten että hommaat aivot ja myös käytät niitä. Se auttaa. Ei tarvitse jokaikisestä asiasta hötkytä ja pillastua ja eläminen on helpompaa kaikin puolin.
Ja kuten totesit, esimerkki kasvattaa. Ap ja sinä olette hermoheikkoja ja epäsosiaalisia ja kasvatatte lapsenne samanlaisiksi.
Onnittelut, tulet takuulla omaamaan jonain päivänä (ellet nyt jo) kiusaaja-tyttöjä tai -poikia,kun kerran tunnut puhuvan kiusaamisen puolesta!
tekevät eniten hallaa oikeasti kiusattujen asialle, koska oikeasta asiasta valittavatkin leimataan sitten yhtä typeriksi.
Hankkikaa aivot ja suhteellisuudentaju.
Kyllä meillä käy paljon lapsivieraita ja itsekin olemme oikeita kyläluutia. Lapseni on oikeasti todella sosiaalinen ja tykätty leikkikaveri, josta tapellaan tuolla eskarissakin. Epäilen, että syy tähän on, että lapsi on niin kiltti ja sopeutuvainen, että hän on kiva leikkikaveri kun ei ala kinaamaan mistään. Ainoa mistä hän saattaa kimpaantua, on eriarvoisuus. Tästä on jo p-kodissakin sanottu. On jopa kehuttu tämän oikeudenmukaisuutta, joka on kuulemma ollut harvinaista sen ikäiselle (huom. tällöin lapsi oli vasta p-kodissa).
Joku olikin kirjoittanut hyvin, että eskari-ikäiset pojat ja tytöt eivät ole samalla aaltopituudella ja ehkä kyse onkin tosiaan vaan näistä tyttö- ja poika-allergioista.
Tuli vaan mieleen, että jos olet onnistunut kasvattamaan useamman lapsen niin että kukaan ei koskaan komentele toistaan, nostan hattua.
Pitkään kotihoidossa?
Sinulle tulee vielä ongelmia, kun tuo kynnysmattosi keksii itsenäistyä.
täytä kiusaamisen tunnusmerkkejä.Tuon
ikäiset lapset saattavat puhua vielä tosi töksähdellen toisilleen,tarkoittamatta kuitenkaan olla ilkeitä.Kiusaaminen on haukkumista,ilkeilyä ,leikistä ulos jättämistä ym.Eli,kyllä mielestäni sinä hieman ylireagoit ja samalla kenties siirrät omaa epävarmuuttasi tyttäreesi.Tuon ikäisiltä ei voi vielä odottaa kovin "aikuismaista"käytöstä,todella pieniä lapsia vielä ovat.Varmasti joudut vuosien varrella kohtaamaan myös oikeasti ilkeää käytöstä lastasi kohtaan,se tuntuu todella pahalta ja oikeaan kiusaamiseen pitää tietysti aina puuttua.
Ja koska niin täydellinen, hänelle ei saa puhua väärät ihmiset (eskari poika).
Kysynpähän vaan, että missä iässä naiset ja miehet ovat samalla aaltopituudella? Minusta eroavuuksia löytyy aina
Aika erikoisia kommentteja täällä kyllä esitetään: "poikien 'normaalia' tyttövihaa", "kasvata lapsesi vahvaksi", "olet nynny", "ylireagoit" jne.
Mielestäni tuollainen käytös ei ole normaalia eikä sallittua vaikka se valitettavasti onkin hyvin yleistä lasten(kin) keskuudessa.
Vastuu on tässä tapauksessa eskarin opettajilla ja ennen kaikkea kyseisten poikien vanhemmilla, jotka olivat ilmeisesti ainakin toisessa tilanteessa paikalla. Heidän tulee puhutella lapsiaan ja kertoa, millä tavalla toisille ihmisille tulee puhua ja miten heitä voi kohdella.
Minusta on käsittämätöntä, että täällä vallitsee siperia opettaa -ajatusmalli, jonka mukaan lapset tulee kasvattaa pitämään omia puoliaan olemalla röyhkeitä ja töykeitä toisia kohtaan. Vaikka meidät nykyiset vanhemmat on ehkä kasvatettu sodanjälkeisen sukupolven metodein, ei se tarkoita sitä, ettemmekö me voisi niitä muuttaa.
Minusta ap:n huoli on ihan aiheellinen ja toivon, että vanhemmat ottaisivat vastuuta omista lapsistaan tällaisissa tilanteissa.
Valitettavasti näyttää siltä, että valtaosa tälläkin palstalla kirjoittavista vanhemmista saa yleissivistyksensä ja käyttäytymismallinsa jostakin muualta kuin asianmukaisista lähteistä.
Kuulostaapa kuinka ikävälle tahansa, niin se vaan on. Opejen seurassa ollaan kunnolla, mutta kun silmä välttää..
"käännä toinenkin poski" tyyppinen kasvatus johtaa siihen, et poskia tosiaan saa käännellä.
Maailma on kova paikka
mielestäni mistään ylisuojelevuudesta. Toinen tyttäreni on harvinaisen epäkohtelias 5-vuotias, jota joutuu kasvattamaan vähän päinvastaisesti kuin tätä esikoista. Sitten on vielä kolmaskin tytär. :) Niin, ja lapset ovat kyllä olleet hoidossa koko pienen elämänsä.
-ap
että AIKUISET puhuvat "rumasti", mutta kun toinen lapsi puhuu sinun lapsellesi samalla tavalla, niin se onkin kiusaamista? Ei hyvää päivää!
mielestäni mistään ylisuojelevuudesta. Toinen tyttäreni on harvinaisen epäkohtelias 5-vuotias, jota joutuu kasvattamaan vähän päinvastaisesti kuin tätä esikoista. Sitten on vielä kolmaskin tytär. :) Niin, ja lapset ovat kyllä olleet hoidossa koko pienen elämänsä.
-ap
Ja tämä on eka kerta kun lasta on kukaan komentanut? Upeaa, ap, upeaa!
Mä olen itse ollut kiusattu lapsi. Mä olen myös niin nuori(?), että muistan vielä, miten kipeä se asia oli. Mun äiti oli sitä mieltä, että hän ei asiaan puutu, vaan minun on opittava itse hoitamaan asiani. Opinkin kyllä... musta on tullut melko..hmm... sanavalmis :) Silti, jälkeenpäin kuulin, että äitini oli puhunut kiusaamisestani opettajieni kanssa. Kiusaaminen jatkui yläasteelle asti jossain määrin, ei koskaan fyysisenä, mutta nimenomaan haukkumisena yms.
Jokainen äiti on huolissaan siitä, miten lapsen aikuisena käy. Minäkin, vaikka mulla onkin "vahva lapsi". Pelkään hänen puolestaan kyllä kovastikin välillä, mutta se kuuluu vanhemmuuteen.
On hyvä, että olet kiinnittänyt huomiota eskarin tapahtumiin. Kehottaisin sinua tosiaan keskustelemaan lapsesi opettajien kanssa asioista niin, ettei kukaan lapsi ole kuulemassa. Omani ei vielä ole eskari-ikäinen, mutta eiköhän eskarissakin jo järjestetä jotain tapaamisia vanhempien ja opettajien välillä, jossa asian voi ottaa puheeksi? Mun on niin helppoa puhua, kun lapseni on pph:lla ja pystymme käymään asioita läpi lähes päivittäin, ilman, että lapset kiinnittävät juttuihimme huomiota.