Lue keskustelun säännöt.
Inhottavaa olla yksin kotona kun mies on töissä yön
17.04.2010 |
Tai onhan täällä lapset mutta ovat jo nukkumassa ja mä en osaa nukkua. En ole tottunut vielä tämmöiseen yötyöhön. Hermostuttaa kun sähkötkin pätkii välillä.
Kommentit (26)
21/26
|
17.04.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
saa olla omissa oloissaan. Tosin se ärsyttää kun mies tulee neljältä kotiin ja havahdun siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan osaa käydä nukkumaan "yksin".
Nyt jo väsyttääkin, mutta tiedän, että kun sammutan valot, valvon vielä pitkään. Ärsyttävää.
Ja kyllä jotenkin alitajuisesti mäkin kyttään, milloin tulee kotiin. Vaikkei tosiaan ole syytä mustasukkaisuuteen tms.
Hölmöä, tiedän, mutta en voi mitään...
Pakko sanoa, että aikamoista avuttomuutta!!! Teillä varmaan mies aina myös ajaa autolla, vaihtaa lamput, tekee veroilmoituksen, määrää mitä tehdään jne.
Nyt vähän itsenäisyyttä ja aikuisuutta peliin naiset ja pelko pois, se on teidän ihan ikioma KOTI, missä olette!
t. ärsyyntynyt yh, joka on joka ilta yksin (lasten kanssa) kotona
PS. Ja ennen kuin joku vetää kateuskortin esiin, niin kyllä: toki itsekin haluaisin elämääni vielä miehen, mutta en miksikään pelastusrenkaakseni...
Pakko sanoa, että aikamoista avuttomuutta!!! Teillä varmaan mies aina myös ajaa autolla, vaihtaa lamput, tekee veroilmoituksen, määrää mitä tehdään jne.
Nyt vähän itsenäisyyttä ja aikuisuutta peliin naiset ja pelko pois, se on teidän ihan ikioma KOTI, missä olette!
t. ärsyyntynyt yh, joka on joka ilta yksin (lasten kanssa) kotona
PS. Ja ennen kuin joku vetää kateuskortin esiin, niin kyllä: toki itsekin haluaisin elämääni vielä miehen, mutta en miksikään pelastusrenkaakseni...
enimmäkseen
ja orpo olo voi olla missä tahansa
ja välillä on päivävuorossa.
Ajattelin että siinä vaiheessa kun lapset lähtevät opiskelemaan muualle tai muuten muuttavat kotoa, menen vuorollaan lasteni luokse yöksi. Lapsia on sen verran, ettei viikossa osuisi aina samaan paikkaan...Ajattelin etten uskalla olla ihan yksin, lapset pieninä olivat "yökavereina" ja murrosiässä sekä nuorina aikuisina odottelin jos joku oli myöhempään...
Muistan kuinka pari nuorinta oli larppaamassa, heidät piti hakea kesäyönä jonkun matkan päästä kotoa. Mieheni lähti hakemaan aj enhän minä yksin jäänyt, lähdin yöllä mukaan, valoisaa kyllä oli, mutta en ollut vielä koskaan yksin yöaikaan...
lasten muutettua sitten vaan ajattelin että täytyy uskaltaa olla ihan yksin. Pidin valot päällä ja valvoin tehden kaikenlaista, lähes aamuun asti.
Nytkin on valot vielä näinä aikoina, mutta en valvo enää ihan niin pitkään. Kyllä tähän tottuu.
Omakotitalossa mielikuvitus ehkä alkaa liiaksi elämään...