Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisellisuus - miehekkyys asiallinen keskustelu
04.02.2023 |
Harmittaa, että edellinen keskustelu naisellisuudesta poistui koska jotkut eivät osanneet pysyä asialinjalla. Yritetään uudelleen. Jos mieli tekee trollata, niin pliis tee se muualla.
Oma kommenttini, jonka olisin halunnut edelliseen laittaa ja josta haluaisin virittää keskustelua:
Meissä kaikissa on femiinistä ja maskuliinista energiaa. Naisellisuus on ulkoista, ja tulee siitä, että ulospäin näytetään enemmän femiinistä energiaa. Eli vaikka kyseinen henkilö olisi 50/50 balanssissa, niin hän voi valita mitä piirteitä tuo ulospäin ihmisten pintapuolisesti nähtäviksi.
Ihminen, joka ulospäin tuo esiin pehmeyttä, lämpöä, lempeyttä, turvallisuutta, herkkyyttä sekä estetiikkaa antaa itsestään naisellisen vaikutelman. Tämän voi toteutta ulkonäöllisiä asioita muokkaamalla (pukeutuminen, meikkaaminen, hiuksista ja ihosta huolehtiminen) tai käyttäytymistä säätelemällä (vastaanottavainen, helposti lähestyttävä puhetapa, ystävällinen hymyily, turvallisuutta ja lähestyttävyyttä viestivä kehonkieli, empaattiset sanavalinnat...).
Joten kyllä: myös ihan tavallinen valkoinen cis-heteromies voi olla naisellinen. Naisellisuus ei tarkoita myöskään heikkoutta, joten kyse ei ole avuttomaksi heittäytymisestä. Naisellisuus rakentuu pienistä osista kokonaisuudeksi, lakatut kynnet ja korkokengät eivät tee naisellista, jos kehonkieli ja puhetapa ovat maskuliinisia.
Femiinisyys ja maskuliinisuus ovat opittuja ja itsr säädeltyjä ominaisuuksia. Ihminen yleensä kasvaa tuomaan näitä piirteitä esiin siinä suhteessa, mistä kokee olevan itselleen eniten sosiaalista hyötyä, ja esiin tuotujen piirteiden suhde muuttuu eri tilanteissa. Monella on hyvin erilainen ammattipersoona kuin se mitä kotona näytetään puolisolle ja lapsille.
Transsukupuolisuuden kanssa tällä on hyvin vähän tekemistä. Toki sukupuoliristiriidan yksi oloa helpottava ratkaisu on päästä tuomaan esiin voimakkammin sitä itselleen ominaisempaa energiaa ja häivyttää näkyvistä sitä jonka kanssa on koettu ristiriitaa. Mutta se ei käy minään määrittelevänä tekijänä.
Minusta tuntuu, että tässä trans-ketjussa ihmiset yrittävät väkisin tehdä monimutkaisista asioista yksinkertaisia ja luoda sille mustavalkoisia sääntöjä. Eikä se tietenkään toimi, koska ei se toimi cis-sukupuolistenkaan suhteen. Olisiko näiden suoraviivaisten "sääntöjen" väkisinluominen siis jotain turvallisuudentunteen tavoittelua? Yritystä yksinkertaistaa ja selkiyttää aihetta, joka itselle tuntuu liian epämääräiseltä ja monimutkaiselta? Aiheuttaako trans-keskustelu joillekin tunteen kaaoksesta ja siksi halun laittaa asiat johonkin joustamattomaan järjestykseen?
Kommentit (16)
Minun mielestä naiseus on sitä mietä miehellä ei ole ja mieheys on sitä mitä naisella ei ole eli sukupuolierot on naiseutta ja miehisyyttä.
Naiseutta edustaa:
-naistenvaatteet
-naisen ulkonäkö
-naisen sukupuolielin
Mieheyttä edustaa:
-miestenvaatteet
-miehen ulkonäkö
-miehen sukupuolielin
Nykyaikana kun roolit häivettyy ja yhteiskunnasta on tullut ja tulee edelleen tasa-arvoisempi niin lähinnä ulkonäköön liittyy naiseus ja miehekkyys.
Joskus vuonna 1980 lista olisi ollut erilainen ja paljon laajempi koska silloin asiat oli eritavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuvailit taas vain naisellisuutta. Mutta entä miehekkyys, mitä se on?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehenä välillä miettinyt tätä aihetta ja harmitellut miten ahdas on se ihannemiehen lokero.
Tuntuu ihan oikeasti siltä, että ainut hyväksytty tapa olla mies pariutumismarkkinoilla on olla se itsevarman kova ja assertiivinen johtaja-alfa ja tietenkin myös pilkesilmäkulmaläpänheittäjäflirttaaja tai muuten et herätä naisissa kipinää eli romanttista ja seksuaalista kiinnostusta.
Naisena sanoisin, että maskuliinisuus on avainasemassa ensivaikutelman luomisessa. Ja ensivaikutelma on tietenkin tärkeää, etenkin parinvalinnassa, koska maskuliiniset piirteet saavat aivot virittymään nimenomaan sille tasolle jossa pohditaan olisiko tässä minulle kumppani pariutumismielessä. Kuitenkin, sen ensivaikutelman jälkeen nainen kaipaa maskuliinisen kuoren alta löytyvän femiinisiä piirteitä: turvallisuutta ja empaattisuutta.
Moni mies tekee sen virheen, että antavat ensivaikutelmassa femiinisten piirteidensä näkyä jolloin nainen lokeroi heidät alitajuisesti ehkä enemmän yhteisön jäsen-miehiksi (ystäviksi, työkavereiksi jne...) jolloin juurikin mainitsemasi "kipinä" puuttuu. Sitten toiset miehet taas onnistuvat ensivaikutelmassa mutta epäonnistuvat siinä että ylläpitävät maskuliinisten ominaisuuksien ulkoista korostusta liian pitkään joka johtaa siihen, että nainen ei koe tulevansa kohdatuksi tai oloaan turvalliseksi, jolloin kipinästä huolimatta suhdeviritelmä lässähtää.
Miehillä tämä toiminee paremmin, ensivaikutelmassa miehiä kiehtoo naisellisuus, mutta pidemmälle suhteessa mies haluaisi naisella olevan myös maskuliinisia ominaisuuksia. Läpeensä femiinisen naisen mies kokee ahdistavan tarvitsevana, avuttomana, nalkuttavana ja että itselle kasautuu kohtuuttomia vaatimuksia kun koko ajan pitäisi olla tekemässä, suunnittelemassa ja viihdyttämässä naista miehisyydellään. Onhan sellainen raskasta.
Tuntuu kovasti kummalliselta keskustella vuonna 2023 aiheesta. Miksi halutaan korostaa sukupuolten välistä eroa ja samaan hengenvetoon muualla ihmetellään miksi sukupuolta aina korostetaan. Tämä kertoo naisille tyypillisestä tavasta pitää näitä kahta agendaa yllä. Yrittäkää nyt jumalauta päättää, että kumpi teille on olennaista.
Älä ap tule mulle määrittelemään naisellisuutta tai miehekkyyttä. Äläkä vardinkaan väittämän, että naisellisuus on ulkoista ja iehekkyys jotenkin sisåistå.
Minä olen nainen. Tästä seuraa, että kaikki, mitä teen on naisellista. Ihan kaikki. Teen sen sitten miten tahansa. Deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailit taas vain naisellisuutta. Mutta entä miehekkyys, mitä se on?
Olen lopen kyllästynyt sanaan nainen.
Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa. Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.
Siksipä tuntuu kovasti kummalliselta, että naiseutta tuputetaan joka hiton paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailit taas vain naisellisuutta. Mutta entä miehekkyys, mitä se on?
Totta. tuo viestini oli tarkoitettu vastaukseksi naisellisuutta koskevaan ketjuun joten se käsitteli sitä. Tässä ketjussa tottakai toivon että pohdinta koskisi sekä naisellisuutta että miehekkyyttä.
Maskuliininen energia pitää mielestäni sisällään tiettyä kovuutta, toimintaa, määrätietoisuutta, vahvuutta, suojelua ja jämäkkyyttä. Ja tässä oleellista on mielestäni ymmärtää, että kovuus ja vahvuus EIVÄT ole aggressiivisuuden synonyymejä.
Ja kuten femiinisen energian kanssa, myös maskuliinista energiaa löytyy ihan molemmilta sukupuolilta ja sen ulospäin näkyvää määrää voi säädellä. Kuten naisellisuus, miehekkyys myös tulee esiin kehonkielestä, äänenpainosta ja puhetavasta, ulkonäön painopisteiden valitsemisesta. se voi olla pintapuolista tai tulla ilmi käyttäytymisestä.
Asiaa voidaan kuvailla vaikka tunnetilan ilmaisemisen tyylistä: kuvittele nainen joka nauraa korostetun tai lievän miehekkäästi tai mies joka nauraa korostetun tai lievän naisellisesti. Tai kumpi tahansa joka nauraa neutraalisti. Naurutyyli tuntuu sen erikoisemmalta, mitä enemmän se on ristiriidassa henkilön ulkoisen habituksen ja olemuksen kanssa. Jos nainen ei ole ulkoisesti yhtään naisellinen, niin "miehekäs" nauru sopii hänelle ja on luonteva. Sama nainen jos nauraisi korostetun naisellisesti, vaikutelma on ironinen. Sama toisinpäin miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailit taas vain naisellisuutta. Mutta entä miehekkyys, mitä se on?
Olen lopen kyllästynyt sanaan nainen.
Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa. Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.
Siksipä tuntuu kovasti kummalliselta, että naiseutta tuputetaan joka hiton paikassa.
Naisia esineellistetään nyt enemmän kuin koskaan ennen ja sitä tekevät naiset ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ulospäin tuo esiin pehmeyttä, lämpöä, lempeyttä, turvallisuutta, herkkyyttä sekä estetiikkaa antaa itsestään naisellisen vaikutelman.
Ap on kummallinen höpöttäjä. Lämmin ja turvallinen aviomies tai isä lapsille on hänen mielestä naisellinen O.o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa voidaan kuvailla vaikka tunnetilan ilmaisemisen tyylistä: kuvittele nainen joka nauraa korostetun tai lievän miehekkäästi tai mies joka nauraa korostetun tai lievän naisellisesti. Tai kumpi tahansa joka nauraa neutraalisti. Naurutyyli tuntuu sen erikoisemmalta, mitä enemmän se on ristiriidassa henkilön ulkoisen habituksen ja olemuksen kanssa. Jos nainen ei ole ulkoisesti yhtään naisellinen, niin "miehekäs" nauru sopii hänelle ja on luonteva. Sama nainen jos nauraisi korostetun naisellisesti, vaikutelma on ironinen. Sama toisinpäin miesten kanssa.
Ei, vaan sinulla on omat keksimäsi OLETUKSET. Minä olen aikuinen , mutta ääneni on kuin pikkutytöllä. En mahda sille yhtään mitään, enkä muunna sitä tahallaan. Möreyttäminen sattuu kurkkuun. Ihmiset eivät ole täällä täyttämässä sinun oletuksiasi.
No fakta on että me ihmiset ollaan erilaisia niin sisäisesti kuin ulkoisesti vaikka sitä miten yrittäisi selittää että samanlaisia ollaan. Ja toiset ihmiset viehättyy toisen ominaisuuksista enemmän kuin jonkun toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä nykyaikana puheet naiseudesta ja miehisyydestä on jotenkin täysin turhia kun sukupuoli ei merkitse oikein mitään ja sukupuolierot on vain ulkonäössä. Tälläiset naiseus,miehisyys,nainen ja mies keskustelut ei minusta oikein kuulu 2000-luvulle vaan enemmänkin juurikin sinne historiaan.
Minun mielestä tasa-arvo on hyvä asia mutta ihan kaikkia sukupuolieroja se ei kykene häivyttämään pois, esimerkiksi ulkonäköä se ei pysty muuttamaan ja lisääntymisessä tarvitaan yhä naisia ja miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kovasti kummalliselta keskustella vuonna 2023 aiheesta. Miksi halutaan korostaa sukupuolten välistä eroa ja samaan hengenvetoon muualla ihmetellään miksi sukupuolta aina korostetaan. Tämä kertoo naisille tyypillisestä tavasta pitää näitä kahta agendaa yllä. Yrittäkää nyt jumalauta päättää, että kumpi teille on olennaista.
Nämä hörhöt ottavat aina rusinat pullasta. Nyt kun se translaki meni läpi niin jollain ihmeellä ne transumiehet eivät nyt sitten olekaan tervetulleita samaan pukuhuoneeseen naisten kanssa. Vaikka sukupuolielimien ei pitäisi määritellä sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehenä välillä miettinyt tätä aihetta ja harmitellut miten ahdas on se ihannemiehen lokero.
Tuntuu ihan oikeasti siltä, että ainut hyväksytty tapa olla mies pariutumismarkkinoilla on olla se itsevarman kova ja assertiivinen johtaja-alfa ja tietenkin myös pilkesilmäkulmaläpänheittäjäflirttaaja tai muuten et herätä naisissa kipinää eli romanttista ja seksuaalista kiinnostusta.
Näkisin että kaikkien pitäisi olla aidosti oma itsensä pariutumismarkkinoilla ja luottaa siihen että enemmin tai myöhemmin se oikea löytyy.
Jokaiselle löytyy sopiva puoliso, mutta myös naiset ovat erilaisia.
Joku huumorintajuinen alfauros saattaa löytää lyhytaikaista naisseuraa muita miehiä useammin, mutta tuo miestyyppi ei oikeasti sovellu kaikille naisille pitkäaikaiseksi kumppaniksi ja tulevien lasten isäksi.
Muistan lukeneeni tutkimuksen jossain havaittiin että hyvin maskuliinisilla ja/ tai urasuuntautuneilla naisilla on taipumusta hankkia itselleen keskimääräistä hoivaavampia miehiä. Tämä on luonnon tapa huolehtia siitä että toinen kumppaneista huolehtii jälkeläisistä.
Mutta on tietysti yleisiä viehättävinä koettuja piirteitä jotka miellyttävät useimpia.
Kuten urheilullisuus ja siitä johtuva henkinen ja fyysinen hyvinvointi.
Ja jotta kumppanin löytää on tietysti yritettävä liikkua paikoissa joissa sellaisen voi löytää ja avattava keskustelu.
Naisten ja miesten elämä ja työt on aika samanlaisia nykyään, yhteiskunta on muuttunut suuntaan, jossa fyysisesti vahva ja maskuliininen mutta kouluttamaton mies ei enää löydä paikkaansa työelämässä eikä tätä kautta myöskään parisuhteessa. Naiset odottavat yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja velvollisuuksia ja osallistumista arkeen - lastenhoitoon, töihin, vapaa-aikaan. Tärkeimmät ominaisuudet miehissä ovat hyvän ihmisen ominaisuuksia: huomioon ottaminen, tasa-arvoajattelu, perhekeskeisyys, vastuullisuus, empatia.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen miehenä välillä miettinyt tätä aihetta ja harmitellut miten ahdas on se ihannemiehen lokero.
Tuntuu ihan oikeasti siltä, että ainut hyväksytty tapa olla mies pariutumismarkkinoilla on olla se itsevarman kova ja assertiivinen johtaja-alfa ja tietenkin myös pilkesilmäkulmaläpänheittäjäflirttaaja tai muuten et herätä naisissa kipinää eli romanttista ja seksuaalista kiinnostusta.