Mitä ajattelette ihmisistä jotka eivät välitä ulkonäöstään?

testattu joskus jossakin. Suolallekin (NaCl) on määritelty toksisuuspitoisuus; tuskin sitä on ihmisille syötetty kilokaupalla ja katsottu, milloin ukko kupsahtaa.

Sinänsä kannatan kaikkea eläinten hyvinvoinnin edistämistä.

No jos vastustat eläinkokeita mutta silti käytät kosmetiikkaa, olet joko teeskentelijä tai tyhmä. Monien kosmetiikkafirmojen mainoksista huolimatta ei nimittäin oikeasti ole olemassa sellaista kosmetiikkaa, jonka käyttämiä ainesosia ei JOSSAIN vaiheessa testattaisi eläimillä. Voi olla, että kosmetiikkafirma ei itse niitä testaa, mutta voit olla aivan varma, että silloin ne on kyllä testattu jonkun edeltävän toimijan toimesta. Myös ns. "Luonnonkosmetiikka".

Väität, että minun ulkonäköni on oma ongelmani, ja kuitenkin näytät siitä päättelevän jos vaikka mitä.



En siis tosiaan mieti mitä muut ajattelevat minun ulkonäöstäni, vaan mietin, mitä esim. periaatteita tai odotuksia ulkonäölle asettavat ihmiset, jotka ovat kovin erilaisia "laittautumisen" suhteen.

Ja ihan aiheesta, näyttää olevan näitäkin, jotka omasta mielestään meikkaamattomalla ja vähäeleiselle ulkonäöllään viestivät olevansa parempia ihmisinä.

Syvin taso on elää terveellisesti: syödä, liikkua, nukkua, peseytyä sopivasti. Vaatteet ja kosmetiikka ovat vain osa kokonaisuutta.



Jos ihminen päästää itsensä lösähtämään ja lihomaan ryhdittömäksi, eikä tee asialle mitään ajankaan kanssa, se kertoo minusta itsen hylkäämisestä: ei ole väliä, miten voin (olennaisinta ei siis ole, miltä näytän).

EI viestitä sitä, että elämäsä on tärkeämpiä asioita. Minusta se viestitää, että EI VÄLITÄ yleensäään.

luonnosta, kulttuurista, kirjoista, musiikista etcetera. Mutta ulkonäkööni tai vaatetukseeni en kyllä panosta tippaakaan (paitsi kun olen lähdössä ns. ulos). Olen kyllä asiakaspalvelutyössä, mutta pyöräilen työmatkat olipa sää mikä tahansa. Silloin on kätevintä vetää jalkaan lenkkarit ja sitaista tukka poninhännälle. Ripsarit vaan valuis sateessa ja "hyvät" vaatteet saisivat ikuisia likatahroja kurasta.

En mä mitään kummempaa ajattele vimpan päälle laittautuneista naisista. Toki katselen mielelläni, jos on tosi kaunis tai tyylikäs tai erottuu muuten massasta edukseen. Mut yhtä hyvin palvelen sen tuulipukukansan kuin Cucci-kansankin...

Ai ei meikkaa vai?

Ihan sama, kukin tehköön tyylillään, ei haittaa mua.

Olen parturi-kampaaja sekä maskeeraaja mutta minulle on kyllä aivan sama useimmiten miltä näytän, etenkin nyt kotona lapsen kanssa. Töihin laitoin melkein aina vain minimin millä viitsii edellä mainittuja ammatteja harjoittaa. Usein tukka kuitenkin oli poninhännällä ja kaksi minuuttia meikkasin aamuisin. En omasta mielestäni ole kyllä kovin ruma näin luonnontilassa, eli iho ja hiukset ovat ihan hyvät näinkin yms, joten en silti näytä täysin räjähtäneeltä.



En voi ymmärtää ihmisiä jotka tuhlaavat vaikkapa tunnin joka päivä kaunistautumiseen! Juhliin mennessä on tietysti asia erikseen, mutta arkena liiallinen itsensä puunaaminen on jotenkin tökeröä ja turhamaista. Usein vähempi on parempi ja varsinkin jos taidot eivät oikein ole hallussa! Toisten huomioiminen kuitenkin on suvaittavaa, ja on aika ihmiskohtaista millä vaate- ja kosmetiikka-arsenaalilla se onnistuu.

siinä onko tuotteen ainesosa testattu joskus muinoin eläimillä, esimerkiksi vesi, kuin uusien raaka-aineiden kehittely ja niiden testaus eläimillä. Ihmisten täytyy vain keksiä tekosyitä jotta ei tarvitse perehtyä asiaan tarkemmin ja ihan itse tehdä asioille jotain! Mieluummin käytän luonnonkosmetiikkaa jonka raaka-aineet on todettu hyviksi sata vuotta sitten kuin uutta raaka-ainetta sisältävän tuotetta, jonka kehittely itsessään testauksineen oli täysin tarpeetonta hyvien testattujen raaka-aineiden jo ollessa olemassa.

ihmisiä, jotka on just sellaisia kuin haluavat olla. Mua ainakin kiinnostaa ihmiset joilla on hyvä itsetuntemus ja jotka pukeutuu ym. sillä tavalla mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ei mua oikeasti kiinnosta meikkaako joku vai ei, mua kiinnostaa se kuinka rehellisesti toi tyyppi uskaltaa olla just mitä on. Ja jotkut on luonnostaan huoliteltuja ja pitävät koruista ja pukeutumisesta. He saavat siitä iloa ja tyydytystä, ja mä taas saan iloa kun näen hyväntuulisia ihmisiä.

Kuulun niihin, jotka eivät viitsi laittaa itseään joka päivä.

Yleensä kiinnitän huomiota ulkonäkööni vasta sitten, kun on ihan pakko, esim. käyn kampaajalla sitten, kun en jaksa enää harottavia hiuksiani. Meikkaan yleensä silloin, kun en keksi mitään kiinnostavampaa ja tärkeämpää tekemistä.

En tiedä, paljonko kotikasvatus vaikuttaa. Kotonani isä oli hirveän tarkka siitä, että äidillä oli aina huulipunaa, kun he lähtivät ulos vaikkapa kauppaan. En halua alistua tuommoiseen. Isä oli muutenkin aika tarkka siitä, millaisissa vaatteissa me perheen naiset kuljettiin. Mulle hän ihmetteli, miksi en nuorena halua käyttää korkokenkiä ja tiukkoja farkkuja kuten muut pimut. Käytin mieluummin pitkiä hameita, koska ne ovat mukavia ja lämpimiä.

Äitinikin yritti saada mua "huolehtimaan" itsestäni ja laittoi mut kerran tyylikouluunkin. Piti opetella käytöstapoja, pukeutumista, kävelyä ja meikkausta. Käytöstavat ovat tietysti välttämätön juttu, mutta meikkauksen kanssa on niin ja näin. Arkena ei aamuisin ole aikaakaan puljata oman ulkonäön kimpussa, olen aamu-uninen ja töihin lähtiessä tulee muutenkin kiire.

Mutsi yritti sitäkin täkyä aikanaan, että huoliteltu ulkonäkö on kohteliasta käytöstä muita ihmisiä kohtaan. Mutta kun mun mielestä itsestä huolehtiminen tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin meikkaamista. Musta se on sitä, että käy säännöllisesti hammaslääkärissä ja gynekologilla ja hoitaa muut välttämättömät velvoitteet.

Mä olen myös kasvanut ulkonäkökeskeisen äidin seurassa, ja vastapainoksi mä olen sitten jotain aivan muuta.

Ehkä itse koen lähinnä ylenpalttisen itsensöä puunaamisen edustavan äitiäni, jonka elämää ja arvoja en itselleni halua.

mä kyllä tykkään meikatakin, pukeutua en niinkään, ja välillä kuljen aivan ryönäisenä.