Mitä ajattelette ihmisistä jotka eivät välitä ulkonäöstään?

ovat vaan liian boheemeja tai muuten vaan muissa sfääreissä, ettei heille tule edes mieleen meikata tai laittaa tukkaa nyt esimerkiksi.

näyttävät suurinpiirtein siltä kuin haluavatkin. Eli toinen haluaa näyttää maanläheisemmältä ja toinen laitetummalta.

äitini esim. tällainen.



Kyllä hän tukkansa pitää puhtaana, ja kulkee puhtaissa ja sopivissa vaatteissa, mutta meikkaus yms. on ihan turhaa mielestään, paitsi juhlissa.

ehkä ajattelen jotenkin niin, että sellainen ihminen löytää sisältöä elämään muualta. Kaikki eivät ole kovin kiinnostuneita ulkonäöstä.



Jos ihminen on syvästi alkoholisoitunut, sen yleensä huomaa muutenkin. Toisaalta tunnen ihmisiä, jotka ovat alkoholisteja ja silti laittautuvat viimeisen päälle. Myös pienten lasten/vauvojen äitien laittautumattomuutta ymmärrän, väsymys voi joskus olla ylivoimaista.



Ehkä viimeisenä ajattelisin että ihmisellä ei ole varaa laittautua.

Eli halua viestittää, että muut asiat ovat tärkeämpiä elämässä kuin ulkonäkö

ikinä tajunnut, miksi pitäisi meikata tai laittaa tukkaa, tai edes kauheasti miettiä vaatteitaan. Olen hyvä ihan tällaisenaan, ja kiinnostunut monista muista asioista. Sekä miehiä, että naisia on aina riittänyt, ilman meikkiä ja tukka sekaisin ;)

EI viestitä sitä, että elämäsä on tärkeämpiä asioita. Minusta se viestitää, että EI VÄLITÄ yleensäään.

Kuulun niihin, jotka eivät viitsi laittaa itseään joka päivä.



Yleensä kiinnitän huomiota ulkonäkööni vasta sitten, kun on ihan pakko, esim. käyn kampaajalla sitten, kun en jaksa enää harottavia hiuksiani. Meikkaan yleensä silloin, kun en keksi mitään kiinnostavampaa ja tärkeämpää tekemistä.



En tiedä, paljonko kotikasvatus vaikuttaa. Kotonani isä oli hirveän tarkka siitä, että äidillä oli aina huulipunaa, kun he lähtivät ulos vaikkapa kauppaan. En halua alistua tuommoiseen. Isä oli muutenkin aika tarkka siitä, millaisissa vaatteissa me perheen naiset kuljettiin. Mulle hän ihmetteli, miksi en nuorena halua käyttää korkokenkiä ja tiukkoja farkkuja kuten muut pimut. Käytin mieluummin pitkiä hameita, koska ne ovat mukavia ja lämpimiä.



Äitinikin yritti saada mua "huolehtimaan" itsestäni ja laittoi mut kerran tyylikouluunkin. Piti opetella käytöstapoja, pukeutumista, kävelyä ja meikkausta. Käytöstavat ovat tietysti välttämätön juttu, mutta meikkauksen kanssa on niin ja näin. Arkena ei aamuisin ole aikaakaan puljata oman ulkonäön kimpussa, olen aamu-uninen ja töihin lähtiessä tulee muutenkin kiire.



Mutsi yritti sitäkin täkyä aikanaan, että huoliteltu ulkonäkö on kohteliasta käytöstä muita ihmisiä kohtaan. Mutta kun mun mielestä itsestä huolehtiminen tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin meikkaamista. Musta se on sitä, että käy säännöllisesti hammaslääkärissä ja gynekologilla ja hoitaa muut välttämättömät velvoitteet.

En juuri tunne täysin hoitamattomia tai epäsiistejä, mutta toki sellaisia naisia, jotka eivät "panosta" ulkonäköönsä. Eli eivät osta uusia vaatteita koskaan vain ostamisen ilosta, tukka puhdas mutta esim. aina samalla mallilla tai ehkä aina samalla tavalla ponihännällä, ei tietnkään meikkiä.

Minua kiinnostaisi tietää, mitä he ajattelevat minusta, kun on meikkiä, hiuksissa selvästi sävyä, jokapäiväinen föönaus ja meikkaus, rakastan uusia vaatteita jne. Säälivätkö minua? Laittavatko edes merkille? Ajattelevatko, että luonnollisuus on kauneinta ja heidän tyylinsä edustaa sitä?

Näitä minä pohdin... siis sitä mitä toinen pohtii...

kun ei vaan kiinnosta. Minusta maailma ei muutu paremmaksi sillä, että jokaisen naisen on pakko tuhlata aikaansa näyttääkseen joltain glam-mallilta, jonka korvien välissä tuuli tuivertaa. Sisäinen kauneus ennen kaikkea.

en sääli meikkaavia naisia, koska nykyään jokainen saa kuitenkin itse päättää, laittautuuko ja jos niin miten paljon.



Itse asiassa minusta on ihan kiva, että on niitäkin, jotka meikkaavat ja huolehtivat tarkemmin ulkonäöstään. Joillekin se voi antaa voimaa ja iloa ja itsetuntoakin. Minusta on parempi, että meitä on monenlaisia.

kaveri, joka ei ihan hirveästi välitä ulkonäöstään, mutta hän on todella kaunis. Hänen isänsä on pohjoisesta Afrikasta, joten tämä ystäväni on tummahiuksinen, ruskeasilmäinen ja oliivi-ihoinen kaunotar.

itsestä ajattelen, että näytän juuri siltä kuin pitääkin.



MÄ olen juuri se, jonka hiukset on melkein aina samalla ponnarilla tai letillä, en osta vaatteita ostamisen ilosta vaan tarpeeseen ja tarkan harkinnan jälkeen ja en meikkaa. Pidän itsestäni tämmöisenäni, ulkonäköni vastaa periaatteitani (ekologisuus, säästäväisyys, luonnollisuus ja lisäksi elälinkokeiden vastustaminen ja oman henkilökohtainen kosmetiikka-allergia). Sun ulkonäköäsi mä taas en jaksa miettiä, se on ihan sun ongelmasi.



On mahdollista, että ne, jotka itse pitävät luonnollisesta tyylistä, kiinnittävät vähemmän arvioivaa huomiota muiden ulkonäköön kuin ne, joille erityinen laittautuminen laittautumisen takia on tärkeää. Mutta en mene sitäkään vannomaan.

Tietyillä aloilla laittautuminen vain yksinkertaisesti on välttämätöntä, jos on esim. paljon edustamista, asiakastilaisuuksia, virallisia neuvotteluja, kanssakäymistä isojen ulkomaisten firmojen kanssa jne.

Näissä paikoissa myös miesten oletetaan huolehtivan ulkonäöstään niin, että rasvaisia hiuksia, ylikasvanutta kampausta, roikkuvaa ja ryppyistä pukua jne. ei ihan ymmärretä.



Mutta tämän on ammatinvalintakysymys, enkä ajattele yhtään mitään ihmeellisempää ihmisistä, joilla on tähdellisempääkin tekemistä kuin laittautua töihin lähtöä tai muita ihmisiä varten.



Kyllä se itseäkin välillä korpeaa käyttää tunteroinen aamusta ihonhoitoon, hiusten laittoon, meikkaamiseen ja vaatteiden valintaan, mutta rakastan työtäni ja tämä on vain yksi osa sitä.



Vapaa-ajalla (esim. nyt) kuljen kotona meikittä, hiukset ponnarilla, leggingsit ja fleece päällä. Kauppaan en ihan näin lähtisi, siis näissä vaatteissa, mutta lauantai menee usein meikittä, jos ei ole mitään ihmeellisempää ohjelmaa ihmisten ilmoilla.

Tietyillä aloilla laittautuminen vain yksinkertaisesti on välttämätöntä, jos on esim. paljon edustamista, asiakastilaisuuksia, virallisia neuvotteluja, kanssakäymistä isojen ulkomaisten firmojen kanssa jne.

Näissä paikoissa myös miesten oletetaan huolehtivan ulkonäöstään niin, että rasvaisia hiuksia, ylikasvanutta kampausta, roikkuvaa ja ryppyistä pukua jne. ei ihan ymmärretä.

Ei ammatti mun allergiaani miksikään muuta, eikä meikin puute muuta asiantuntemusta. Mä olen nainen, jonka nimi tunnetaan alalla kansainvälisesti ja jos joku ei tunne niin se osaa googlettaa. Ei mun tarvi meikata saadakseni auktoriteettia neuvotteluihin, eikä se sitä pätkääkään lisäksikään.

Toki mulla on aina puhtaat hiukset ja vaatteet, mutta ei nekään ole mitenkään näyttäviä, päinvastoin, mahdollisimman toned down.

itsestä ajattelen, että näytän juuri siltä kuin pitääkin.

... Pidän itsestäni tämmöisenäni, ulkonäköni vastaa periaatteitani (ekologisuus, säästäväisyys, luonnollisuus ja lisäksi elälinkokeiden vastustaminen ja oman henkilökohtainen kosmetiikka-allergia). Sun ulkonäköäsi mä taas en jaksa miettiä, se on ihan sun ongelmasi.

...

Minun ongelmani? Miksi ajattelet, että ulkonäkö on ongelma jos meikkaa ja laittaa itseään?

Ilmeisesti kuitenkin oletat, että en ole ekologinen tai vastusta eläinkokeita? Mistä sen voi päätellä - ehkä kierrätän vaatteitani, annan SPRlle tai Pelastusarmeijalle?

Miksi ihmisen edes pitäisi olla periaatteesta säästäväinen?

-10

En kyllä edes ajattele teistä meikatuista oikeastaan sen kummempaa kuin ei meikatuiostakaan.

Ts en välttämättä edes huomaa koko asiaa, sorry vaan.



Ei vois vähempää kiinnostaa.

Mutta siinä vaiheessa kun jutut menee Tuksu-linjalle, saatan miettiä yhtä jos toistakin teistä...

Ihoni on ollut aina hyvä, en ole koskaan joutunut peittelemään finnejä tms. ja hiusten oma väri on kaunis, en ole koskaan värjännyt. Olen tosin myös(35v) kolmen pienen lapsen äiti mutta en ole siis aiemminkaan välittänyt meikata. Nykyisin laittaudun silloin kun pääsen ihmisten ilmoille(esim. syömään miehen kanssa). Ilman meikkiä olen nyt hiukan väsyneen näköinen, mustat silmänaluset yms. joten olen alkanut laittaa sipaisun meikkivoidetta ja ripsaria. Leikkipuistoon, kerhoon yms. lähden kyllä ihan naturellina. Mielestäni puhtaus on tärkeää, ei meikkaus. Tunnen itseni meikeissäni helposti vähän teennäiseksi kun en ole tottunut.

Enpä ole tiennytkään, että niin monet ajattelevat minun(kin) meikkamaattoman naisen olevan alkoholisti, masentunut tai köyhä. No, teille, jotka ette tosiaan oikeasti TUNNE yhtään tällaista ihmistä, voin kertoa, etten ole mitään näistä. Tavallinen, terve, työssäkäyvä perheenäiti olen, rahaakin pankkitilillä ihan mukavasti, kädestä suuhun ei tarvitse elää.



Olen toki puhdas ja siisti, mutta meikkaaminen ei vaan ole mulle välttämätöntä. Nuorena meikkasin, mutta iän myötä (nyt ikää 40) sen merkitys on vuosi vuodelta vähentynyt. Ei vaan ole enää mitään syytä, miksi meikkaisin.

Minun ongelmani? Miksi ajattelet, että ulkonäkö on ongelma jos meikkaa ja laittaa itseään?

en ajattele, että ulkonäkö on ongelma jos laittaa itseään, mutta kyllä se silloin todennäköisesti on, jos pitkäänkin miettii, mitä mieltä toiset siitä ovat. Ja sä sanoit miettiväsi.

Ilmeisesti kuitenkin oletat, että en ole ekologinen tai vastusta eläinkokeita? Mistä sen voi päätellä - ehkä kierrätän vaatteitani, annan SPRlle tai Pelastusarmeijalle?

No jos vastustat eläinkokeita mutta silti käytät kosmetiikkaa, olet joko teeskentelijä tai tyhmä. Monien kosmetiikkafirmojen mainoksista huolimatta ei nimittäin oikeasti ole olemassa sellaista kosmetiikkaa, jonka käyttämiä ainesosia ei JOSSAIN vaiheessa testattaisi eläimillä. Voi olla, että kosmetiikkafirma ei itse niitä testaa, mutta voit olla aivan varma, että silloin ne on kyllä testattu jonkun edeltävän toimijan toimesta. Myös ns. "Luonnonkosmetiikka".

mitä tulee kierrätäämiseen, voi olla että kierratät, mutta ei se mihinkään riitä, kun meidän pitäisi pyrkiä kaikenkaikkiaan vähentämään tuotantoa ja kulutusta. Siis jo alkupäästä, ennenkuin kukaan, edes se ensimmäinen ostaja ostaa niitä tuotteita.

Miksi ihmisen edes pitäisi olla periaatteesta säästäväinen?

no siksi että maailma pelastuisi, tietenkin.