Lue keskustelun säännöt.
Luulen, että tarvitsen apua. OV
17.04.2010 |
Meille kävi niin, että teimme toisen lapsen, miehen halusta. Minut masentuneena ikäänkuin "pakotettiin" tähän. Eli kun olin kertonut miehelleni olevani uudelleen raskaana, niin hän kertoi siitä melkeinpä heti kaikille, esim. äidilleen ja tutuillemme, vaikka kielsin kertomasta. En siis ehtinyt laisinkaan itsekseni/hänen kanssaan miettiä, että haluanko todella toista lasta. Tuossa on vaikea mennä enään aborttiin aikaa varaamaan, kun koko lähipiiri tietää, että odotan. Enkä olisi oikein mitään keskenmenostakaan valehdella. ASiaan vaikutti/vaikuttaa sekin, että luulen oleeni silloin masentunut, jos en pahasti, niin ainakin hieman.
Nyt lapsi on 1 kk ja esikoinen kohta kaksivuotias. Olen kolmestaan kotona lasten kanssa päivät, mies on töissä 7-19 arkisin ja viikonloppuisinkin osan päivästä.
Olen aivan hermoraunio, inhoan vauvaa ja en jaksa enää mitään tehdä täällä. Parina päivänä olen vain istunut ja itkenyt, kun ahdistaa.
On kamalaa yrittää pukea lapsia ulos tai syöttää esikkoa tai tehdä yhtään mitään, kun vauva on hereillä. Sitä pitäisi viihdyttää melkein kokoajan. Se ei suostu olemaan ollenkaan itsekseen, jos yritän jättää esim. sitteriin katselemaan, niin parissa minuutissa alkaa huuto. Vähintäänkin pitäisi hetkuttaa sitten sitä sitteriä.
Haluaisin antaa vauvan pois, ei ole mitään äidillisiä tunteita. Olen alkanut vieroksumaan vauvaa ja tuntuu kuin korvat paatuisivat, eli en enää jaksa hyssytellä ja kanniskella yms. Olen sitten vaan antanut vauvan huutaa syömisten yms ajan. Pelkään, että minusta tulee kovakourainen tai pahimmillaan väkivaltainen, jos en saa tilannetta auki.
Olimme vasta neuvolassa ja kerroin siellä, että olen väsynyt ja vituttaa, mutta eipä sitä tullut sen enempää siellä ruodittua. Miehelle on turha puhua, kun se vain suuttuu ja tulee iso riita. Eli oma ratkaisuni on, että soitan perheneuvolaan ja kerron suoraan tämän saman mitä tässä ja yritän saada ajan sinne, sekä itselleni, että perheelle yhteisesti. Kertokaa reilusti omia kokemuksianne ja mielipiteitä/ehdotuksia!
Kommentit (8)
tarvitse varmasti paljon apua... mutta jos vain pystyt niin hanki manduca reppu ja laita vauva sinne ja kanniskele mukana. Tai nukkuuko vauva vaunuissa?
Tarvitset varmasti ammattiapua koska olet masentunut.
Onko sinulla ystäviä tai omia sukulaisia jotka voisivat auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai minne nyt päätätkin mennä hakemaan apua. Sitä sinä nyt todella tarvitset. Ihanaa, että olet vielä kuitenkin siinä kunnossa, että ymmärrät tarvitsevasi apua. Olen lukenut kauhutarinoita siitä, miten tuollainen väsymystila voi johtaa jopa psykoosiin ja sitä myötä sairaalahoitoon. Hae apua ajoissa, heti maanantaina soitat neuvolaan tai menet käymään siellä vaikka ilman aikaa. Sanot, että on paha tilanne ja tarvitset keskusteluhetken nyt. Varmasti ottavat vakavissaan, jos vaikka näytät juurikin tuon kirjoituksesi. Voimia sinulle.
oma äitini asuu 500 km päässä. Miehen äiti asuu lähempänä, mutta hän ei voi tula meille, kun on oma perhe huolehdittavana ja minä en jaksa lähteä sinne. Pitäisi matkustaa junalla pari tuntia ainakin. Ja en haluaisi kauheasti avautua tälle ihmiselle ongelmistani muutenkaan.
Ystäviä ei ole, ainakaan sellaisia keiltä voisin saada apua. Sain hankittua erään tytön hoitamaan vanhempaa lasta pariksi tunniksi parikertaa viikossa, ehkä se auttaa hieman.
Mutta miten ihmeessä voin oppia rkastamaan sllaista mitä en halunnut enkä halua vieläkään?
sulla työpaikkaa? pakota miehes jäämään lasten kans kotiin ja lähde ite töihin ku äitiysrahakausi vaihtuu vanhempainrahakaudeksi, mies saa ansiosidonnaisen vanhempainrahan. Hän sen lapsen halusi, siis osallistukoon.
Mutta ihan ekana, keskustele neuvolassa, soita sinne tai varaa käyntiaika. Kirja "kivisydän" (Renate Dorrestein) käsittelee synnytyksen jälkeistä masennusta ja synnytyspsykoosia... oli aika karu, mutta kyllä myös herättää miettimään, miksi kannnattaa hakea apua. Ja muistuttaa, ettei pelkkä päätös ryhdistäytyä auta.
Sano miehelles, ettet jaksa, että tarvit apua. Et kai oo sille vain sen lasten äiti?
Jos neuvolantäti ei suhtaudu vakavasti, niin varaa heti aika tk-lääkärille. Hän voi määrätä sinulle heti alkavaksi mielialalääkityksen, joka alkaa vaikuttaa n. 2 viikon kuluttua. Siinä ajassa ehdit saada myös ajan mielenterveystoimistoon (lääkäri laittaa lähetteen), jossa tilanteesi ja avun tarpeesi huomioidaan.
Olen itse kokenut saman ja jo pelkkä mielialalääkitys toi elämäniloni takaisin ja kykenin hymyilemään lapsille. Lyhytterapia auttoi sen verran, että saatoin lopettaa lääkkeet, enkä ole ollut masentunut sen jälkeen (3 vuotta sitten lopetin lääkityksen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet päätellyt ihan oikein, että olet sen tarpeessa. Ja myös miehesi pitää tietää se ja muuttaa toimintatapojaan.
Opit kyllä rakastamaan lastasi, kun masennus hoidetaan!!
oma äitini asuu 500 km päässä. Miehen äiti asuu lähempänä, mutta hän ei voi tula meille, kun on oma perhe huolehdittavana ja minä en jaksa lähteä sinne. Pitäisi matkustaa junalla pari tuntia ainakin. Ja en haluaisi kauheasti avautua tälle ihmiselle ongelmistani muutenkaan.
Ystäviä ei ole, ainakaan sellaisia keiltä voisin saada apua. Sain hankittua erään tytön hoitamaan vanhempaa lasta pariksi tunniksi parikertaa viikossa, ehkä se auttaa hieman.Mutta miten ihmeessä voin oppia rkastamaan sllaista mitä en halunnut enkä halua vieläkään?
sun pitää puhua neuvolas.eläkä oo sen ukkos tossun alla. mä jos viel tulisin raskaaks,ni tekisin abortin.sen takii ett raskausaika oli kamalaa.tosi paha olo oli koko ajan jne.sektion sain vaatimalla.
enää en tee lapsii,vaik vauvat on sulosia.