Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaista koiraa suosittelet?
17.04.2010 |
Eli asutaan erään kaupungin keskustan tuntumassa, kuitenkin hyvien lenkkeilymaastojen vieressä. Asunto on 55 neliön kaksio ja vauva tulossa loppuvuodesta. Koira hankitaan sen jälkeen kun vauva on tullut. Mutta mitä koirarotuja suosittelette? Pieni pitäisi olla ihan jo asunnon koon takia. Muita ominaisuuksia jota arvostan on lapsiystävällisyys, se että tykkää olla lähellä ja kohtuu oppivainen luonne.
Ihan mielenkiinnosta kyselen, ties vaikka löytäisi uusia rotuja joita ei ole tullut itselle mieleen aikaisemmin!
Kommentit (43)
23 unohtui borterterrieri listasta.
t. Borderin emäntä ja 4 lapsen äiti, koira otettu kolmannen lapsen jälkeen. Loistava, energinen ja lapsirakas rotu, jota suosittelen lämpimästi, mikäli perheellä on aikaa ja energiaa ulkoiluun ja koiran kanssa touhuamiseen. Sopivan kokoinen, kiltti ja terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä! Koiranpentu tarvitsee ensimmäisten viikkojen (kuukausien) ajan paljon huomiota. Kerrostalossa sisäsiisteyden oppiminen kohtuullisessa ajassa vaatii sitä, että pentu kuskataan ulos kymmenisen kertaa päivässä ja nopeasti.
Koirallakin on oikeus olla vauva, miettimänne ajoitus ei ole reilua koiraa kohtaan. Eikä mielestäni kyllä myöskään se, että koirista mitään ymmärtämättömät ottavat niitä...
En tarkoita pahalla mutta sanon suoraan koska epäonnistunut koiraprojekti aiheuttaa surua ja pahaa mieltä kaikille. Ja koiralle kyseessä ei ole mikään projekti vaan sen elämä.
Jaksatte varmasti odottaa pari, kolme vuotta ja silloin speksit ovat jo paljon paremmat.
ja sinä väärässä. Outoa, että kehotat muita ottamaan asioista selvää, kun omassa kirjoituksessasi oikeastaan mikään ei pitänyt paikkaansa.
1. EB ON todella sairas rotu (tilastoissa korostuvat ns. tavisrodut koska niitä on huikeasti enemmän).
2. EB ei TODELLAKAAN ole ollut aina samannäköinen. Kuvista voimme todeta, että vielä alle sata vuotta sitten rodun edustajat olivat paljon "tavallisemman" näköisiä, eli niillä ei ollut niin korostuneita rotupiirteitä kuin nykyään.
Siis ihan niin kuin se aiempi kirjoittaja sanoi. Kaiken tämän voit tarkistaa netin avulla, tietoa löytyy.
Kannattaisi ehkä itse opetella ottamaan asioista selvää. Toisaalta, mitä nyt voi olettaa ihmiseltä, joka hermostuu mielestään vääristä tiedoista niin että kiroilee ja haukkuu toista apinaksi...
Oikeampi järjestys ,jos on koirakuume, olisi ensin koira ja sitten vasta vauva.
Mutta jos kuitenkin päädytte koiran hankintaan vasta vauvann syntymän jälkeen niin edellä hyviä asioita paljon jo kerrottu.
Samaa mieltä monie kanssa ettei lyhytnokkaista koiraa kannata ottaa. Kärsivät pelkästään hengittäessään niin paljon.
Tutuilla Ranskan Buldoggi läähätys ja pihinä on kauheaa kuuneeltavaa. kaiken lisäksi tuo koira on allerginen lähes kaikelle. Varpaiden välit kauheassa kunnossa koko ajan yms.
Bordereita on syterilläni 3kpl ja melkein itsekkin otimme sellaisen. Ihan mukava koira. sitä voi suositella.
cavalier King charles Spanielia suosittelen myös,kuten moni jo aiemminmin. Lempeä ja ystävällinen.
Mitään hirmu pientä koiraa en vauva-/lapsiperheeseen ottaisi koska ne eivät tahdo kesttää lasten käsittelyä ja jäävät helposti jalkoihin.
Meillä oli jo koira lapsen sytyessä. Koira (Dlamis) oli 9kk kun vauva tuli taloon. Tuolloin olin jo ehtint kouluttaa koiran sisäsiistiksi ja perustottelevaisuuskin oli jo kunnossa.
Koiran koulutus pienen vauvan kanssa on rankaa puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen shelttiä. Helposti koulutettavissa, ystävällinen ja pieni kokoinen.
Osa koirista ei pysty ulostamaan, koska niiden häntä kiertyy peräaukon päälle. Kiva sitten vääntää sitä häntää siitä tieltä pois. Peräaukko myös tulehtuu tosi helposti. Lisäksi kaikilla bulldogeilla on (myös ranskan-) on hengitysvaikeuksia.
Mäyräkoiratkin on valitettavasti jalostettu liian mataliksi ja selän pituutta on liioiteltu. Monet mäyräkoirat kärsivät selkäoireista, ns. mäyräkoirahalvauksesta.
Rotua valitessa kannattaa miettiä, haluaako tukea tällaista jalostustyötä ja haluaako sitoutua sairaalloisen koiran hoitamiseen.
Itse suosittelisin jotain peruskoiraa, jolla ei ole mitään liioiteltuja ulkonäköpiirteitä. Mittasuhteet ovat normaalit, häntä on normaali (ei kippura) ja kuono on olemassa.
Moni rotu toimii hyvin lapsiperheessä, mutta enemmän se on kiinni siitä, mitä omistajat haluavat ja mitä ovat valmiita tekemään koiran kanssa. Osa koirista on helpompi kouluttaa (paimekoirat), osa on itsenäisempiä (pinserit, snautserit), osa siltä väliltä (terrierit). Tämä riippuu ihan siitä, mihin rotu on jalostettu eli onko koira tehnyt ihmisen kanssa työtä yhdessä tiiviisti (paimennus), tehnyt yhteistyötä + esim. luolatyötä (terrierit, mäykyt) vai onko koira itsekseen toimiva (rottakoirat, vahtikoirat).
Lapsiperheissä tiedän ainakin menestyksekkäästi olevan cavaliereja, jackrusselinterrierejä, kääpiöpinsereitä, jack russell terrierejä (JRT, eri rotu kuin tuo aiempi), schipperkeitä, shelttejä, kooikerhondjeja, parsonrusselinterriereitä, griffoneita, norwichinterriereitä, australianterriereitä, petit basset griffon vendeen. Pienistä koirista siis ainakin näitä. Kaikki perheet ovat kylläkin koiraharrastajia eli koirat on koulutettu ja kisaavatkin yleensä jossain lajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koiria - englanninbulldoggia, ranskanbulldoggia, bostoninterrieriä, boxeria, mopsia - ei todellakaan kannata ottaa. Koirat on jalostettu sairaiksi, eivät pysty hengittämään kunnolla. Miksi ottaa koira, joka kärsii vammoistaan?
Lapsiperheistä löytyy varmaankin ihan kaikkia rotuja. Ap:lla oli tiettyjä kriteerejä, jotka poissulkevat jotkut rodut (tietenkin rodun sisällä voi olla myös ei rodulleen tyypillinen koira).
Koiran kanssa lapsiperheessä miettisin sitä onko aikuinen aina sen seuraavan 15v minkä koira elää joka hetki katsomassa koiran ja lasten yhteiseloa, niin ettei lapsi ikinä ole koiran kanssa ilman valvontaa? Luulisin että käytännössä näin ei ole missään perheessä, paitsi jos koira on tarhakoira.
Tällöin koiran ominaisuuksissa on tärkeä että toimii lastenkin kanssa. Pieni taapero on aika vahdittava koiran kanssa ja ehtii tehdä yhtä sun toista koiralle hetkessä. Kyllä isompikin alle kouluikäinen lapsi voi olla hitusen hillitön joskus sen koiran kanssa. Lisäksi lapsilla voi olla kavereita joiden kanssa koiran myös tulisi toimia. Ne lapset kun harvemmin ovat koiraexperttejä ja osaavat käyttäytyä koiralle loogisella tavalla.
Koiran kanssa tulisi miettiä sen rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Se kertoo paljon koiran vieteistä ja mahdollisesta käytöksestä myös äkkitilanteissa.
Lisäksi lasten lisäksi miettisin myös naapureita, eli koiran haukkumista. Olisi kiva säilyttää naapurisopu koiran jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin meni, mutta en silti suosittelisi erityisesti kumpaakaan rotua lapsiperheeseen.
Border voi jopa näykätä äkkitilanteissa lasta, mutta muuten aika lapsivarma. Koko oiva, kestää myös kolhut, mutta ei saa päästää laumassa lasten pomoksi.
Vaikka jalostus on vaikuttanut tiettyjen ominaisuuksien esiintymiseen ja suurempaan riskiin jollakin rodulla sairastua johonkin, niin ei se tarkoita ettei muilla roduilla ja roduttomilla koirilla olisi sairauksia. Eli oli koira kuin koira, niin aina on riski että koiralla on jokin sairaus...
Osa koirista ei pysty ulostamaan, koska niiden häntä kiertyy peräaukon päälle. Kiva sitten vääntää sitä häntää siitä tieltä pois. Peräaukko myös tulehtuu tosi helposti. Lisäksi kaikilla bulldogeilla on (myös ranskan-) on hengitysvaikeuksia. Mäyräkoiratkin on valitettavasti jalostettu liian mataliksi ja selän pituutta on liioiteltu. Monet mäyräkoirat kärsivät selkäoireista, ns. mäyräkoirahalvauksesta. Rotua valitessa kannattaa miettiä, haluaako tukea tällaista jalostustyötä ja haluaako sitoutua sairaalloisen koiran hoitamiseen. Itse suosittelisin jotain peruskoiraa, jolla ei ole mitään liioiteltuja ulkonäköpiirteitä. Mittasuhteet ovat normaalit, häntä on normaali (ei kippura) ja kuono on olemassa. Moni rotu toimii hyvin lapsiperheessä, mutta enemmän se on kiinni siitä, mitä omistajat haluavat ja mitä ovat valmiita tekemään koiran kanssa. Osa koirista on helpompi kouluttaa (paimekoirat), osa on itsenäisempiä (pinserit, snautserit), osa siltä väliltä (terrierit). Tämä riippuu ihan siitä, mihin rotu on jalostettu eli onko koira tehnyt ihmisen kanssa työtä yhdessä tiiviisti (paimennus), tehnyt yhteistyötä + esim. luolatyötä (terrierit, mäykyt) vai onko koira itsekseen toimiva (rottakoirat, vahtikoirat). Lapsiperheissä tiedän ainakin menestyksekkäästi olevan cavaliereja, jackrusselinterrierejä, kääpiöpinsereitä, jack russell terrierejä (JRT, eri rotu kuin tuo aiempi), schipperkeitä, shelttejä, kooikerhondjeja, parsonrusselinterriereitä, griffoneita, norwichinterriereitä, australianterriereitä, petit basset griffon vendeen. Pienistä koirista siis ainakin näitä. Kaikki perheet ovat kylläkin koiraharrastajia eli koirat on koulutettu ja kisaavatkin yleensä jossain lajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun oli paljon viesteja tullut aiheesta! Paljon hyviä pointteja ja mielenkiintoisia juttuja, osa sellaisia ettei olisi (ainakaan näin alkuvaiheessa) tullut miettineeksi. Eiköhän meille se oikea koira löydy, sitten kun on se aika. Haluan tehdä mahdollisimman paljon taustatutkimusta asioista etukäteen, että sitten sen oikean ajan tullen olisi paljon tietoa jo valmiina :)
täytyy muistaa myös että rodussa kuin rodussa, sekä sekarotuisissa, voi osua kohdalle sairas koira
mutta jos koiralle on jalostettu sairaita ominaisuuksia - esim. ei kuonoa ollenkaan - niin tottahan sellaiset kärsivät by default. Omistajat vain ovat tottuneet hengityksen korinaan ja sen sellaiseen, mutta ei se silti tee koirasta hyvinvoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hölmöä luetella mitä rotuja lapsiperheissä on.
Lapsiperheistä löytyy varmaankin ihan kaikkia rotuja. Ap:lla oli tiettyjä kriteerejä, jotka poissulkevat jotkut rodut (tietenkin rodun sisällä voi olla myös ei rodulleen tyypillinen koira).
Nuo olivat rotuja, joissa homma on toiminut hyvin. Koska ap ei antanut mitään kriteereitä rodulle, niin ehkäpä voi vaikka itse googlettaa noita ja tutustua lisää.
Koiranet vastaa osaan kysymyksistä, mutta vaan vain osaan.
Lyttynaamat, liioitellut piirteet altistavat sairauksille.
Yksi hyvä kriteeri rodun kannalta on se, että nartun pitää pystyä itse synnyttämään. Esim. chuhuahuat, norwichit, lyttynaamat jne. synnyttävät todella usein sektiolla. Se on valitettavaa rodun kannalta.
Vielä jos tarkempia ollaan, myös koiran astutuksen olisi pitänyt hoitua ilman apuja. Raiskaukset, kiinnipitämiset ja inseminaatiot tapauksissa, joissa narttu ei muuten tule tiineeksi tai anna astua.
Meillä on kaksi saksanpystykorvaa (3v ja 4v) ja vuoden ikänen lapsi, neliöitä asunnossa on 60 ja hyvin mahtuu :)
Itse tykkään, että spanielin (ei tiibetin-, ei oo 'oikea' spanieli ;-)) kanssa lapsiperheessä pärjää, helpoimmalla varmaan cavan kanssa, ja cockerikin varmaan. Jos enemmän haluaa touhuta ja on varmasti aikaa olla aktiivinen ja harrastava, niin springerit on ihania! Parasta niissä on sosiaalisuus ja lempeys ja sellainen 'perusterveys'. Huonoja puoliakin on, eihän ne mitään leluja ole ja haasteista varmaan tiedättekin, jos koiraperheissä ootte kasvaneet.
Kokojakin on mistä valita, mutta ei se asunnon koko varsinaisesti rajoita, meilläkin pieni asunto ja keskikokoinen koira. Ei se sisällä muuta kuin pötköttele tai leiki siinä olohuoneessa, liikunnantarve täyttyy sit ulkoillessa.
Itse suosittelen lämpimällä kokemuksella pomeraniania tai kleinspitziä. Myös mittelspitz käy hyvin, niistä ei tule kovin isoja. Pomeranian on tosi pieni mutta kun lapsen opettaa, että koiraa ei nostella ym. perusjutut niin yhteiselo voi sujua. Kleini on kokonsa puolesta varmempi. Rotu on aivan valloittava, turkin hoito helppoa vaikka näyttää ehkä hankalalta ja luonne on miellyttävä. Mitään himopitkiä lenkkejä ei tarvitse. Meillä kumpikaan poiks (mitteli ja pomeranian) eivät ole tuhonneet mitään, eivät ole räkyttäjiä ja ovat todella ystävällisiä ja rauhallisia poikia.
Alue: Aihe vapaa
no huhhuh! et sitten taida tietää mistään roduista yhtään mitään. englanninbulldoggi on yksi vanhimmista koiraroduista ja ollut alun alkaenkin samanlainen kuin tänä päivänä,ainostaan luonne on tietenkin jalostettu juuri sellaiseksi ihanaksi rakkauspakkaukseksi kuin se onkin! EB ei TODELLAKAAN ole yhtään sen sairaampi koira kuin mikään muukaan! ihan tiedoksi vaan, että kyllä niitä sairastilastojen kärkisijoja pitää hallussaan esim, "aina niin terveet" kultaisetnoutajat,labradorit,seefferit jne jne jne.. että otappa selvää ennen kuin mitään paskaa sitä lauot apina!! nm.kokemusta todellakin löytyy!!!!