Mitä tehdä kun HYÖKKÄILEVÄ LAPSI PÄIVÄKODISSA

No niin, lapset vasta opettelevat sosiaalisia tapoja, siksi niitä pitää AIKUISEN opettaa! Ihan oikeasti: mulla on monen vuoden kokemus hiekkiksiltä, ja on kyllä aikamoinen poikkeus täällä, jos joku äiti ei reagoi oman lapsensa huonoon käytökseen eli esim. tönimiseen. Oma poikani oli pienempänä tosi ujo ja vieläkin voi olla vaikea esim. kiittää, jos ei ole aivan rutiinitilanne, mutta pääosin käyttäytyy mainiosti. Jos olisin pari vuotta sitten alkanut ramppaamaan psykologeilla, että tästä lapsesta ei tule mitään, kun se on niin arka, niin mitähän se olisi lapsen itsetunnolle tehnyt?! Kannustakaa ujoja lapsia rennosti, hyväksykää heidät, ei kaikkeen tarvi diagnoosia.

Tottahan se on, että mitä isompi lapsi, sen isommat paineet käytöksen kanssa. Minä olen puhunut asian auki lapsen hoitopaikassa ja sen jälkeen he ovat hienosti ottaneet lapsemme huomioon eikä se ole aina sitä jatkuvaa ihmettelyä, että kun se on niin ujo.

t. se toinen ujon lapsen äiti

Minkä ikäinen lapsi teillä on? Meillä on 6-v. ja vielä saa juuri noissa juhlissa olla aina se sillanrakentaja sen kanssa, että lapsi uskaltaa mennä leikkimään muiden kanssa jne. Monesti tuntuu, että meidän lapsi on se ainoa, joka on niin järjettömän ujo ja muut senku mennä porskuttaa.

Meidänkin lapsi tulee kesällä 6. Silloin kun lapsi oli pienempi, mulla ei oikeastaan ollut ongelmaa tässä asiassa, pystyin ihan oikeasti olemaan relana kun lapsi oli juhlissa ihan kipsissä. Mutta mitä vanhemmaksi lapsi käy, sitä vaikeampaa se on itselle, kun muutkin jo odottavat enemmän. Tämä keskustelu oli tervetullut muistutus taas siitä, että pitäisi muistaa relata. Itsekkäästi harmittaa sekin, kun ihan varmasti moni ajattelee että meillä on kotona joitain isojakin ongelmia tai en tosiaan opeta lapselle tapoja tms. Kerhon tädit esim. suhtaituivat minun tosi nuivasti ja ihmettelin aina mistä se johtui. Sitten tuli kerran puhetta lapsestani yhden hoitajan kanssa. Onneksi kävi myös niin että satuin sattumalta ratkomaan yhtä ongelmaa toisen lapsen kanssa kerhotädin kanssa ja näkivät että ihan ihminen minäkin olen. Sen jälkeen ne on jo tervehtineet mua ihan ystävällisesti :p.

t. ujon äiti

ja itse sanoit "itse koettanut olla malliksi oikein ylikohtelias". Uskon että on todella vaikeaa etsiä näitä käytösmalleja omassa käytöksessä mutta se voi olla hirmu hyödyllistä sekä sinulle että lapsellesi. Koita ihan huvikseen, vaikka ihan hiljaa itsekseen, ei täällä tarvitse mitään tunnustaa :)

tervehdin joskus ulkoillessamme kylän väkeä. Selvä. No minusta se ei ole ongelma. Muotoilin asian huonosti. Sen sijaan että olisin ylikohtelias, käytän hyväkseni erilaisia tilanteita harjoittaa sosiaalista vuorovaikutusta ehkä pikkasen enemmän kuin rohkeamman kanssa tekisin. Jos rohkea uskaltaa aina ja automaattisesti tervehtiä jos vaan haluaa, ujon kanssa voi vaatia enemmän harjoittelua. Ei me sentään kävellä kaupungin pääkatua ees taas ja hoeta moi hei terve päivää :D.

t. ujon äiti

Ja nyt perut puheesi siitäkin että olet ylikohtelias. Ei oikein voi keskustella jos joka käänteessä asiat muuttuu.

Onko ihan mahdoton ajatus siis että sinä olisit omalla käytökselläsi vaikuttanut lapsesi ujouteen?

ja itse sanoit "itse koettanut olla malliksi oikein ylikohtelias". Uskon että on todella vaikeaa etsiä näitä käytösmalleja omassa käytöksessä mutta se voi olla hirmu hyödyllistä sekä sinulle että lapsellesi. Koita ihan huvikseen, vaikka ihan hiljaa itsekseen, ei täällä tarvitse mitään tunnustaa :)

tervehdin joskus ulkoillessamme kylän väkeä. Selvä. No minusta se ei ole ongelma. Muotoilin asian huonosti. Sen sijaan että olisin ylikohtelias, käytän hyväkseni erilaisia tilanteita harjoittaa sosiaalista vuorovaikutusta ehkä pikkasen enemmän kuin rohkeamman kanssa tekisin. Jos rohkea uskaltaa aina ja automaattisesti tervehtiä jos vaan haluaa, ujon kanssa voi vaatia enemmän harjoittelua. Ei me sentään kävellä kaupungin pääkatua ees taas ja hoeta moi hei terve päivää :D. t. ujon äiti

ja taas lähdetään syyllistämään! Johan sen nyt sanoo järkikin, että vanhemmat vaikuttavat lastensa käyttäytymiseen. Mitä se auttaa, että heität tuollaisen kommentin ujon äidille? Ei mitään. Ahdistaa vain lisää.

Ajattelin vain että jos äiti itse heräisi tuohon asiaan ja tajuaisi että omalla käytöksellään voi vaikuttaa asiaan paljonkin niin hän voisi alkaa korjata tilannetta.

ja taas lähdetään syyllistämään! Johan sen nyt sanoo järkikin, että vanhemmat vaikuttavat lastensa käyttäytymiseen. Mitä se auttaa, että heität tuollaisen kommentin ujon äidille? Ei mitään. Ahdistaa vain lisää.

Mitä tehtävissä ja mistä johtuu kun päiväkodissa on 5 vuotias lapsi, joka hyökkäilee muiden lasten eteen ja kiljuu näille tai yllättäen saattaa tönäistä pienempänsä kumoon.

Hei,

Oletko jutellut pojan vanhempien kanssa?

Olen huomannut, että oma lapseni ottaa "kiusallisesti" kontaktia välillä: halaa kavereitaan. Nämä eivät ole ihan sujut asian kanssa, ja sydämeni vuotaa verta, kun joudun häntä asiasta oikaisemaan, että älä halaa kavereita, vaikka heistä pidätkin...Kyse kun kuitenkin on pitämisestä, lapseni on kotonakin valtavan hellyydenkipeä, loputtomat halit ja pusut ärsyttävät joskus itseäkin.

Kun sisaruksia ei vain ole

Sitä on vaikea osoittaa tieteellisesti että pelkkä ympäristö tekisi lapsesta tietynlaisen tai pelkkä perimä.



Kyllä vanhemmat osaavat käyttää silmiään ja näkevät kuitenkin miten muut vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa.



Minulla 3 lasta, joista 2 jo kouluikäisiä. On molempia sukupuolia. Ja kyllä pidän hyvän käytöksen ulkopuolella alla kouluikäisellä tuollaista hyökkäämistä, että myös tuota toiselle huutamista (böö- voisi sanoa humoristisestikin, mutta ei huutaa).



Vai onko teistä aikuisista normaalia että työpaikalla tai odotushuoneissa joku kävisi huutamaan vastaavalla lailla? Mutta sitä vastoin normaalilta tuntuu ainakin täällä Suomessa että jos ventovieras käy juttelemaan, ettei vastaa...

Odotatko että lapset ja aikuiset käyttäytyvät samalla tavalla?

Vai onko teistä aikuisista normaalia että työpaikalla tai odotushuoneissa joku kävisi huutamaan vastaavalla lailla? Mutta sitä vastoin normaalilta tuntuu ainakin täällä Suomessa että jos ventovieras käy juttelemaan, ettei vastaa...

Ja nyt perut puheesi siitäkin että olet ylikohtelias. Ei oikein voi keskustella jos joka käänteessä asiat muuttuu.

tervehdin silloin tällöin kylällä kävellessämmen ja pyöräillessämme vastaantulijoita? Näitä tulee vastaan 0-2 per kerta. Oli ehkä tyhmää sanoa sitä ylikohteliaisuudeksi. Onko tämä sinun mielestäsi tolkutonta kohteliaisuutta? Sinun kanssasi taas on inhottavaa keskustella koska yrität kääntää kaiken aina mahdollisimman huonoksi ja vääräksi.

Ja kyllä, uskon että omalla käytökselläni olen voinut vaikuttaa lapsen ujouteen. Mutta kirjallisuutta lukemalla käy myös hyvin nopeasti selville, että äidinkin mahdollisuudet vaikuttaa on rajalliset. Jo vastasyntyneissä on eroja vasteessa hoitoon. Lapset reagoivat asioihin eri lailla. Jos sinulla on parempaa tietoa siitä että kaikki lapset ovat samanlaisia, ole hyvää vaan ja valista meitä.

- Puhu päiväkodin työntekijöille ja kerro että lastasi pelottaa tämä lapsi

- Opeta lapsesi pitämään puoltansa sanomalla tiukasti ei saa tai että sanoo päiväkodin aikuisille



Ajan myötä käy niin että muut lapset oppivat välttämään tälläistä lasta ja oppii mahdollisesti kantapään kautta muuttamaan käytöstään. Toinen vaihtoehto on että käytös vaan pahenee, jolloin voi saada tukitoimiakin ja mahdollisesti jos pahaksi menee niin ei jatka normaaleissa ryhmissä. Eli lapsi sopeutuu tai sitten poistetaan kuvioista tai poistuu.



Valitettavasti vain tässä välissä pitää lapsen käytöksen kanssa jotenkin selvitä. Oikeasti vastuu on päiväkodissa työntekijöillä, mutta käytännössä ei taida niin olla. Tällöin oma lapsi pitänee saada oppimaan pitämään puoliaan ja tässä voi yrittää opettaa esimerkein ja palkitsemalla. Omalle lapselle selkeä malli miten toimia ja harjoitusta, mielellään tietenkin aikuisen opastuksessa.

Ja nyt perut puheesi siitäkin että olet ylikohtelias. Ei oikein voi keskustella jos joka käänteessä asiat muuttuu.

tervehdin silloin tällöin kylällä kävellessämmen ja pyöräillessämme vastaantulijoita? Näitä tulee vastaan 0-2 per kerta. Oli ehkä tyhmää sanoa sitä ylikohteliaisuudeksi. Onko tämä sinun mielestäsi tolkutonta kohteliaisuutta? Sinun kanssasi taas on inhottavaa keskustella koska yrität kääntää kaiken aina mahdollisimman huonoksi ja vääräksi. Ja kyllä, uskon että omalla käytökselläni olen voinut vaikuttaa lapsen ujouteen. Mutta kirjallisuutta lukemalla käy myös hyvin nopeasti selville, että äidinkin mahdollisuudet vaikuttaa on rajalliset. Jo vastasyntyneissä on eroja vasteessa hoitoon. Lapset reagoivat asioihin eri lailla. Jos sinulla on parempaa tietoa siitä että kaikki lapset ovat samanlaisia, ole hyvää vaan ja valista meitä.

Enkä missään nimessä edes halua väittää että kaikki lapset ovat samanlaisia, miksi näin ajattelet?

En halua kääntää mitään mahdollisimman huonoksi ja vääräksi, halusin vain antaa toisen näkökulman josta itse voit jatkaa pohdiskelua.

Asia on ilmeisen arka sinulle, en halua kiusata sinua enempää kuin mitä selkeästi olen jo tehnyt omalla huonolla ulosannillani.

Meillä on mammakerhossa yksi äiti, joka on aivan todella ujo, suorastaan sosiaalisesti pelokas. Hän ei sano koskaan kerhossa oma-aloitteisesti mitään. Häneen verrattuna minä olen varsinainen papupata ja sosiaalisuuden huippu. Silti tällä äidillä on todella rohkeat ja suorastaan röyhkeät lapset. Röyhkeät, koska ujo ja arka äiti ei pysty laittamaan lapsilleen minkäänlaisia rajoja. Mutta siis tämän äidin seuraaminen on todella avannut silmät sen suhteen että mikä on suora syy-seuraus-suhde äidin ja lasten luonteen ja käytöksen välillä. 51

Meillä on mammakerhossa yksi äiti, joka on aivan todella ujo, suorastaan sosiaalisesti pelokas. Hän ei sano koskaan kerhossa oma-aloitteisesti mitään. Häneen verrattuna minä olen varsinainen papupata ja sosiaalisuuden huippu. Silti tällä äidillä on todella rohkeat ja suorastaan röyhkeät lapset. Röyhkeät, koska ujo ja arka äiti ei pysty laittamaan lapsilleen minkäänlaisia rajoja. Mutta siis tämän äidin seuraaminen on todella avannut silmät sen suhteen että mikä on suora syy-seuraus-suhde äidin ja lasten luonteen ja käytöksen välillä. 51

En tietenkään tarkoittanut, että lasten psykologikäynnit olisivat aina turhia, en todellakaan. Mutta tuntuu, että vanhemmilta puuttuu itseluottamusta ja sitten tuntosarvet ojossa tutkaillaan, onko oma piltti erilainen kuin muut. Ja jos on, niin heti ns. apua hakemaan. Usein vanhemmat tietävät ihan intuitiivisesti, tarvitseeko lapsi ulkopuolista apua vai ei. (Joskushan käy niinkin, että vanhempi kyllä tietää, että lapsella ei kaikki okei, ja muut hokevat vaan, että kyllä se siitä suttaantuu.) Mullekin kyllä ihmeteltiin poikani ujoutta, mutta kun se musta on lähinnä luonteenpiirre, en ottanut asiaa kovin vakavasti. Ja aika on vähän luonnetta tosiaan tasoittanut, nykyisin poika saa suunsa jo auki.



#36 (muistaakseni)

Kyllä ne lapset väsyy

Mä kyllä jaksan ihmetellä teitä, jotka vaaditte lapsilta käytöstapoja niin kamalasti. Ihan kuin se olisi kaikkein tärkeintä.



Jotkut oppii sanomaan kiitos, anteeksi yms. aikaisemmin ja toiset myöhemmin.



Mitä enemmän sitä vaatii, niin sitä vaikeammaksi se lapselle tulee.



1-3-vuotiaana on monesta lapsesta hauskaa olla kohtelias, eikä silloin ole välttämättä vielä sellaista ujoutta.

Sitten 4-6-v. se sama lapsi ei enää pystykään "käyttäytymään", mutta ihan varmasti oppii sen kyllä aikanaan.



Minusta kerta kaikkiaan lapset oppivat tosi pitkälle ympärillä olevien aikuisten mallista.



Muistan omasta lapsuudestani, miten noloa se itselleni oli, kun vanhemmat vaativat "käyttäytymään" tai totesi että meitä lapsia saa hävetä.

No, arvatkaa tulinko yhtään rohkeammaksi tervehtimään, kiittämään tms. Toki tietyllä tavalla osasin käytöstavat, mutta aiheutti myös kolauksen itsetuntoon, kun käytökseeni aina puututtiin.



Aivan käsittämätöntä, että te täällä haukutte 7v lasta siitä, että tämä sanoi BÖÖH. Ainoa huonosti käyttäytyvä oli tuossa tapauksessa tuo äiti, joka meni rähjäämään.



t. äiti joka ei käske (kyllä yritän silti vähän ohjata, mutta en pakota) lapsiaan kiittämään, eikä pyytämääna anteeksi.

Terv. se joka odottaa käytöstapoja lapsiltaan ja ymmärtää täysin miksi se ko. lapsi sanoi BÖÖÖH :)

Mutta älä korosta tuota että lapsi on SOMALIPOIKA.

ei se hyökkäily kivaa ole jos pienemmät saa tällejä siitä. ap

pojan perässä ja ei saa kuria. Tuo asperger kyllä myös tuli mieleen ja mietin kuinka poika päiväkodista kouluun mahtaa siirtyä. ap

ei tartte sillä onneksi päätäsi vaivata. Siellä varmaan ihan ammattitaitoinen henkilökunta sitten suunnittelee näitä asioita :D