Lupasitteko vihkivalassanne rakastaa toisianne kuolemaan asti?

Meiltä pappi kysyi että tahdotko sinä rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti. Ei meistä kumpikaan luvannut rakastaa.



Keltä oikeasti on kysytty että lupaatko rakastaa?

Monissa vihkipuheissakin onneksi pappi ottaa esille sen, että olennaista on nimenomaan se tahtominen.



Ihan turhaa jaarittelua valitseeko myötä- ja vastamäet vai kuolemaan asti. Samalla prosentilla avioeroja tulee kumman tahansa kaavan valinneissa, jos ei tahtoa riitä.

En luvannut rakastaa kuolemaan asti, mutta sanoin tahtovani ja tahdon edelleen!

Vihittäviltä kysyttäviksi kysymyksiksi on kaksi vaihtoehtoa:

"Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi (aviovaimoksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"

"Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, MM, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi (aviomieheksesi), olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"

kuin kaksi kuukautta, enkä heti edes yhtään muistanut mitä me mentiin lupaamaan:D Lyhyt muisti näemmä.

Mutta toi eka muoto se oli. Kuulosti jotenkin paremmalta, joten se haluttiin.

niin lupasin

minun ysätväni meni naimisiin ja he nimenomaan eivät halunneet tätä kohtaan vihkikaavaansa koska "eihän sellaista voi luvata eikä taata että pysyy saman kanssa ikuisesti", ja siinä kävi sitten niin että myöhemmin he tekivät kaksoisitsemurhan. Eli kuolema erotti...

nimenomaan kuolemaan asti. Toki olennainen asia on tahtomisessa, mutta kyllä tuon sanamuodon valinta merkitsi meille nimenomaan sitä, että vaikka tahtoa ei enää joskus olisikaan, yritettäisiin edelleen.



Näillä eväillä mennään, mitenkä sitten käy, sen näkee sitten;)

eikä 60 vuotta avioliitossa olekaan mahdollista rakastaa koko ajan. Kyllä siihen mahtuu muutama vihan päiväkin! Mutta kun tahtoo rakastaa, tahtoo pysyä yhdessä, vihan voi selättää. Silloin saavuttaa minusta tässä elämässä eniten. Jaetun elämän aina vanhuuteen ja yhteiseen isovanhemmuuteen saakka. Kyllä se voittaa rakkaudentunteen perässä juoksemisen ja kumppanien vaihtumisen.