.:¨' * ' ¨MARRASMURUJEN huhtikuun loppu ¨' * ' ¨:.

Heippa taas.



Voimia ja jaksamisia huonoja uutisia saaneille.



Ihanaa että on muitakin jotka ei oikein osaa hyppiä onnesta ja iloita raskaudestaan :D Itellä meinaa kiukuttaa tosi pahasti se että olo on ja pysyy huonona. Mitään ei meinaa jaksaa, huipattaa ja kulman takaanta hyökkää oksu kun sitä vähiten odottaa. Täl hetkellä lähinnä ihmettelen et miten kukaan vapaaehtosesti tätä kärsii uudestaan... No siis elättelen toiveita että tämä tästä vielä iloksi muuttuu ja oon lopen kyllästyny lauseeseen "se kuuluu asiaan, on ihan normaalia"... Uskon että rakastan sitä vaavia viimeistään kun putkahtaa maailmaan. :)



En pystyny olemaan töissä vieläkään joten saikkuilu jatkuu. Siis kemikaalit löyhkää nenään ja työasuun kuuluu suojahaalaria sun muuta joten matka sinne vessaan kestää n. 5min riisuutumisineen kaikkineen mikä ei oikein luonnistu nyt. Eikä työpisteessä voi oksuilla kun partikkelirajat paukkuis...



Maanantaina ois np-ultra hyvinkäällä. Sitä odotellessa.



Liikunnasta sen verta että 10kk bullmastiffi/bokserin sekotushauva pitää virkeenä että jaksamisen/ilmojen mukaan semmosta 1-3h lenkkeilyä päivittäin, yhtäperää tai osissa. Olo semmonen ettei nyt jaksa mitään ylimäärästä niin kaikki jumppailu jäänyt pois.



Onyxi ja tirppana 11+0

Nyt en enää muista mutta jaksamista sille jolla oli vuotoa. Toivottavasti kaikki silti hyvin.



Onyxi: Mun fiilikset on ollu pitkälti samoja. Vaikka on toivottu raskaus ja meidän viimeinen olen ollut aika tympiintynyt tähän. Ja niinkuin odotin et saan olla vielä raskaana. Mä olen myös voinut tosi huonosti ja pitkään meni etten edes viitsinyt lähteä mihinkään(mikä olis vissiin piristäny) kun pelkäsin et oksennan. Tämä olo vetää kyllä ainakin mulla mielen matalaks,vaikken olekaan taipuvainen yleensä sellaiseen. Viime raskaus meni ihan penkin alle,en nauttinut olostani yhtään. Olin niin pahoinvoiva,väsynyt,kipeä.. Nyt sit päätin et vaikka hampaat irvessä nautin tästä,joten pettymys on ollut suuri kun se ajatus on hiipinyt taas mieleen."Mitä mä oon mennyt tekemään.." Ymmärrän siis täysin sun tuntemukset.

Nyt tosin näkyy valoa tunnelin päässä:) Viikonlopusta on olo alkanut tuntua päivä päivältä paremmalta,oksentanut olen kerran tai kork.kaks päivässä! Ja tää päivä on ollut ihan paras,ei kertaakaan,ja kaiken lisäks se kamala ähky joka yleensä iskee päivällä ruuan jälkeen on pysytellyt poissa:) Jee!



Raskauksien eroista kyseltiin. Mulla eka oli helpoin mut aikalailla samoja vaivoja on ollu kun kahessa viimesessä. Alkaa aina aikasemmin ja tietysti pahempina. Mielihalut on vähän vaihdellut mutta 2. ja 3. raskaudessa ällötykset on ollu aika samoja,niinkun nytkin. Ekassa oli ruokahalu kateissa,seuraavissa sitä vaivaa ei ollut. Nyt on välillä vähän ollut samaa. kaks ekaa siis poikia ja kolmas tyttö.



Tänään oli neuvolalääkäri mulla ja kaikki oli ok. Ihan oli kiva nuori naislääkäri,tuntu vain et hän yrittää päästä mun sisuskaluihin kiinni vähän väärästä kautta:) Sano et kohtu on niin taaksepäin kallellaan..



Yks juttu vielä piti kysyä. Aamuisin meinaa kokoajan silmissä pimetä,ja huippaa väliin ja ihan voimaton olo. Menee siinä ohi kyllä pari tunnin sisään. Välillä nään hopeisia pilkkuja kun yhtäkkiä heittää päänupista. Paineet on aina ollu hyvät ja aikas alhaiset. Olisko sit siitä johtuvaa? Onko muilla samaa? En muistanut neeuvolassa mainitakaan..



Toivottavasti lähettäminen nyt onnistuu:)



selja 12+3

Hellouta hellouta :D

Tänään oli np-ultra ja kaikki oli kunnossa!! Pikkuinen oli hyvin touhukkaalla päällä ja veti kohturallia ;D ihana vintiö. Kätilö päätyi samaan kuin gyne, että laps on 4 päivää nuorempi kuin kuukautisten mukaan laskettuna, muttei muuttanut laskettua aikaa (yli 5 päivän heitot kuulemma muutetaan). Nyt annoin itselleni luvan alkaa oikeasti nauttia tästä raskaudesta ja vauvan odotuksesta. Yritän olla huolehtimatta liikaa (tavoilleni uskollisena). Lisäksi kerroin muutamille kollegoille jääväni syksyllä äippälomalle ;). Olivat iloisia ja onnittelivat..ja kyselivät tietysti vointia ja muuta. Huh,jotenkin huojentunut olo :).

Kuvottaa edelleen, vaikkakaan ei yhtä pahasti kuin vielä tovi sitten. Syön syön ja syön jatkuvasti...sillä homma pysyy kasassa ;).

Maikki83: Mua kans oksettaa kulkea kauppojen valmisruokien ohitse!!! Yyyyyh...jostain syystä kaikki einekset ällöttää(?).

Liikunnasta..en ole harrastanut 1,5kk mitään :( en ole kuvotukselta ja väsymykseltä kyennyt!!! Joka harmittaa, mutta ei voi mitään...nyt kun olo alkaa taas parantua on pakko ottaa itteesä niskavilloista kiinni ja heivata hanuri jumppaan! Täytyy myös alkaa fillaroida työmatkoja kesäaikaan.. :).



Tässä tämän päivän uutiset.

Ikävä kuulla, ettei kaikilla odotus ole sujunut hyvin...voimahalit niitä tarvitseville!!!



Adelaide ja Vintiö 11+5

selja: toi kuullostaa alhasilt verenpaineilt. Etenki jos vaivaa vaan aamusin kun paineet viel mahollisimman alhaal.



Itel toi huimaaminen ikävä kyllä jatkuu ihan koko päivän. Ja alkaa joka aamu heti kun nousen sängystä ylös, eli jos jää makoilemaan niin ei huimaa yhtään mut vaakatasossa oleilu ei sit auta enään kun kerran noussu ylös. Verenpaineista sen verta et normipaineet itelle ollu 115/62 paikkeil tai alle. Viel ekal neuvolakäynnil oli noilla main. Nyt sitte lääkärissä ja kotimittarilla mitattuna ollukki sitte 140/80 eli vähän pompsahtanu 3 viikos et liekö siintä toi oma huimaus johtuu...rauta-arvot kun vallan mainiot.

Maamamma, toivottavasti kaikki on hyvin! Onko vuoto jatkunut, tänäänhän sulla on se ultra. Jännitän sun puolesta!



Hömppä27, Mulla tuntui ja liikkeet rv 15 viimeksi, toivon nyt että tuntuisivat yhtä aikaisin. Varmaan niin onkin jos ei tule istukka etupuolelle. Mulla on myös vähän ristiriitaiset tunteet välillä, mutta sitten mietin että eipä tää mukelo ole pyytänyt maailmaan päästä ja koitan tsempata. En olisi uskonut!



biita-78, Onnea kirpparilöydöistä ja paremmasta olosta! Vai tulee sulla seitsemäs, minun perheessä on kahdeksan lasta (yksi kuollut) joista olen kuudes. :) En ymmärrä miten äiti jaksoi, kun olen itse ihan poikki nyt tästä tokasta raskaudesta jo. Enkä siis samoin ymmärrä miten sä jaksat, siinähän on koko ajan joko raskaana tai synnyttänyt tai vauvavuodessa.. Mutta oli mukavaa asua isossa perheessä, lapsesikin tykkäävät varmaan niin. :)



Maikki, ekat neuvolat on aina tylsiä. Mua ei ällötä einekset, mutta unicafen salaatit! Muuten syön salaatteja paljon ja mielellään, mutta jostain syystä unicafeen salaatit ällöttää mua ihan hulluna. niin oli viimeksikin.

Onko uusi pullapolitiikka auttanut yhtään?

Niin ja liikunnasta: harrastan nyt vain vaunukävelyjä. :/ Tykkäsin ennen esikoista harrastaa uintia ja lenkkeilyä, mutta nyt ne on jääneet. Ennen lumia kävin lenkeillä vaunujen kanssa, mutta sitten tuli lumet eikä päässyt ja sitten kun ne lähti olin jo pahoinvoiva.



odottavan aika, ootpa pitkällä, tuntuu siltä! :) Aina toisten aika kuluu nopeammin kuin oma.



Onyxi, munkin on vaikea olla pelkästään riemuissaan koko aika. Mut jospa tää olo kohenisi.



selja, toi mitä olen mennyt tekemään- tunne iskee muhunkin välillä. Tosi ikävä juttu on, kun kuitenkin toivottu lapsi. Mutta luulen, että se helpottaa jahka alkaa potkut tuntua ja olo kohentua! Mullakin pyörii silmissä valopilkut aamuisin ja huimaa, vaikka mulla verenpaineet 120/80.



Adelaide, Onnea ultrakuulumisista!



Niin ja vielä onyxille noista paineista, mullakin nousee paineet ihan hulluiksi jos lääkäri mittaa, se on joku valkotakkipaine. :)



ITellä kauhee kamppailu jaksamisen kanssa yhä. Koen tosi huonoa omaatuntoa kun olen niin väsynyt. Jaksan hoitaa tyttöä ja tehdä hänen kanssaan asioita, mutta sitten koti kärsii. Mies joutuu tsemppaamaan, pistämään tiskejä töiden jälkeen ja heräämään aamuisin tytön kanssa. Sen ei luulisi olevan kovin iso homma, hän kun aina nukku töydet yöt, mutta ei mies mene nukkumaan illalla tarpeeksi aikaisin niin on sitten tosi väsynyt. Se ärsyttää, kun olen minäkin väsynyt kun tyttö herättää yhä vaikka kuinka monesti yössä. Että jos menis mies nukkumaan kymmeneltä saisi hyvät 8h unta ja olisi virkeä ja voisi minua auttaa, mutta kukkuu sitten kahteentoista ja on kiukkuinen ja väsynyt. huoh. Tänään sain nukkua aamulla pidempään ja koin huonoa omaatuntoa siitäkin, ja sanoin miehelle että koitan tehdä jotain asennemuutosta ja tsempata, niin hän vastasi että "niin eihän nää lapset oo tänne pyytäneet tulla, että se on meidän tehtävä jaksaa". Niin tietenkin on, mutta ärh että ärsyttää. Ei se mies ymmärrä että en minä sille mahda mitään että raskaus väsyttää..



valivali.



virva, 8+2

Menin töihin tän viikon alussa, 3 vkon tauon jälkeen ja nyt jo tuntuu etten jaksa loppuviikkoa :( Eilinen oli aivan kauhee! Töistä tultua suoraan oksentamaan ja oloa jatkui koko loppuillan. Huimasi aivan tolkuttomasti koko päivän ja heikotti niin etten sit jaksanu muuta tehdä kun maata sohvalla koko illan.Menin yöunille klo 19 ja nukuin aamuun asti. Verenpaineet on aina ollut alhaiset ja siitä kait osin tuo huimaus johtuu... Hb oli kans vaan 116 ja sekin tekee osansa tähän olotilaan. Neuvolantäti sanoi ettei raudan syönnistä ole mitään hyötyä näillä viikoilla. Kehotti vaan syömään paljon c-vitamiinipitoista ruokaa, hedelmiä jne...

Lapset alkaa selvästi huolestua mun voinnista, mut päätettiin että kerrotaan vasta ultran jälkeen, joka on huomenna!!!

Parempaa vointia odotellessa..

Uneliini rv 9+3

Mitä tuohon on enää mitään sanomista, kuin myöntää vaan tosiasiat. Eli enää ei voi töissäkään eikä varmaan missään asiaa peitellä... Ja tuon sanoi 40vuotias mies. Yks toinen mies kävi mahaan käsiksi, kun töissä olin postia hakemassa.



Alhaset verenpaineet tosiaan saattaa heittää päässä, itelläkin tuota välillä. Etenkin jos nousee liian vauhilla, niin tuntuu että taju menee, silmissä mustuu ja pitää vähän nojailla johonkin että saa taas tästä päivästä kiinni. Inhaa :/ Mulla on ennen ultria korkeammat paineet ja etenkin pulssi hakkaa ihan hulluna. Ei pitäis olla valkotakkipelkoa, kun itsekin tavallaan sellainen olen. Tai sitten just sen takia se pelottaa ;)



Hyvä tietää, etten olekkaan niin epänormaali, kun mitä aluksi luulin. Itekkin olen yrittänyt ajatella tämän asian niin, että vaikkei lapsi ollutkaan tilattu, niin iteppä touhuttiin asiat niin että tässä tilanteessa ollaan.



Eikös ensimmäisen neuvolan tarkoitus ole kirjata odottaja neuvolan kirjoihin, jotta voidaan sitten lähetellä niitä ultra-aikoja ja seurata raskautta. Ei mun mielestä mitään tyltää :)



Ja mikä liikunta? :/ Mun aika menee niin töissä ja illat kotona, etten pääse ikinä mihinkään. Eikä sitten mihinkään halutakkaan lähteä ja taas pitkän päivän jälkeen viedä lasta hoitoon. Mammalomalla kävin väh 3krt viikossa spinningissä tai jumpassa, voi vitsi että oli hyvä olo ja semmoset vaatteet mahtu päälle, mitkä ei ole vuosiin menny. Nyt paino nousee vaan, kun ei tosiaan tule mitään tehtyä.



Maikki, meillä myös talonrakennusprojekti meneillään. Tarkotus oli päästä muuttamaan vuoden loppuun mennessä, mutta mies on nyt vaivihkaa rakentajaa alkanut hoputtaa, että eikös päästäs ennen marraskuuta... Ei vielä ole sanonut kiireen syytä..



Mitenkäs te, joilla on jo useampi lapsi. Miten isommat ja etenkin esikoiset toisen syntyessä ovat reagoineet? Mulla vähän pelottaa, että kuinkas meillä pärjätään, kun esikoinen on la:n tietämillä 1v9kk. Tässä taannoin pidin kaverin vauvaa sylissä ja tyttö meni ihan sekaisin. Yritti repiä vauvaa ja änkesi väkisin syliin. Sitten piti saada heti lohtutissiä, kun oli NIIN loukkaantunut. Voisko tuota jo nyt alkaa jotenkin valmistamaan tulevaan? Sitten mietin, että pitääkö tyttöä sitten pitää vaikka päivä viikosta päiväkodista, että saa leikkiä ikäistensä kanssa, vai onko vielä noin pienelle tarpeen? Ehkä perhekahvilassa käynnit (jos sinne ikinä jaksaa lähteä) riittäisi... Nyt kuitenkin on saanut hyvin kavereita ja tykkää päiväkodissa touhuta.



Imettääkö täällä kukaan? Onko kellään kokemusta tandem imetyksestä?



Hömppä ja nuppu rv 12+jotain

np-ultra takana. laskettu pysyi samana eli 5.11, muutenkin kaikki oli kunnossa! vauhdikasta menoa siellä mahassa näytti olevan:)

Nyt tuntuu kyllä niin vapauttavalta!:) jännitin niin hirmuisasti! lääkäri sanoi että katsotaanko sukupuolta, mutta vauvan asento niin ettei nähnyt. Oikein yllätyin, että sukupuoli jo näkyy, nyt siis 11+5.

Meillä esikoinen 1v3kk ja ei ainakaan vielä ole mitenkään reagoinut kun olen tuttujen vauvoja sylissä pitänyt...saa nähdä miten sitten kun tämä syntyy ja kahden vuoden uhma lähestyy:)

Uskaltautuisko sitä jo tänne ilmottautumaan.. Mulla tilanne on sellainen että vielä maanantaina aamulla olin aivan 100% varma että tämä raskaus olisi tuulimuna. Mulla oli joulukuussa tuulimunaraskaus ja tämä raskaus oli alussa täsmälleen samanlainen kuin tuo tuulimunaraskaus, joten olin täysin varma ettei ole oikea raskaus. Jouduttiin odottelemaan np-ultraan asti kun ei pihinä ihmisenä halunnu maksaa yksityistä. No tuo ultra oli siis maanantaina ja mä en ollu uskoa sitä näkymää telkkarin ruudussa kun näin pikku tyypin kovasti heilumassa masussa. Viikkoja oli parisen viikkoa vähemmän kuin kuukautisten mukaan laskettuna, mutta näin on käynyt myös kahdessa aiemmassa raskaudessa eli en olis huolissaan tästä.

Eli jos mukaan mahtuu niin tänne tulisin.. Oon tähän asti kirjotellut tuolla vauvakuume puolella keskenmenon saaneiden ryhmässä.

Viikkoja ois nyt 10+3 ja la 14.11.. tuo la tarkentuu varmaan kahden viikon päästä kun käyn uudestaan ultrassa. Tuossa maanantain ultrassa ei voitu niskaturvotusta katsoa kun sikiö oli niin pikkanen.

Mulla on siis ennestään 2 tyttöä. Toinen on 4 vuotias ja toinen reilun vuoden. Tuossa Hömppä kyselikin onko muilla tosi pientä ikäeroa niin meillä ois vauvan syntyessä ikäeroa keskimmäisen kanssa 1,8kk..hui.. vähän jännittää :)

Ikää minulla on 27 ja miehellä 26. Keski-Suomessa asustellaan..

Ei kai tässä muuta tällä kertaa.

Eveys ja tyyppi 10+3

tänään oli tosiaan toi ultra...

kesken on mennyt....

tää on tätä elämää...olo on tietty pettynyt, mutta onneksi on noi pojat tossa piristämässä mieltä...



maamamma

Maamammalle kovasti haleja, kurja juttu !





Mulla oli tänään eka ultra, masussa oli pikkuinen joka omisti kaikki varpaat ja sormet ja nenä oli kunnossa ( joku uusi juttu mitä ne katsoo, monilla kehitysvammaa "kantavilla" ei kuulemma ole kunnollista nenäluuta.

vastasi viikkoja ja niskaturvotusta 1.9 eli ihan normaali. Kävin myös veriseulassa ihan varmuuden vuoksi....

Kohdusta löytyi myös toinen "puoli" pikkuinen pussi jonka seinämässä oli viikoille 6-7 jäänyt alkio joka ei sitten ollutkaan jaksanut kasvaa, eli kaksosraskaus on ollut mutta toinen on mennyt kesken.

Hassulta tuntuu, mutta en oikein osaa murehtia tai surra, olen kiitollinen ja onnellinen siitä yhdestä joka on jaksanut tähän asti !

On mennyt niin aikaisin kesken, kun en ole tiennyt kahdesta niin ehkä siksi tämä olotila. Olisi varmasti toinen tilanne jos toinen olisi mennyt kesken myöhemmin, kun olisin ollut hänestä tietoinen !

ilmanko pahoinvointi alkoi niin aikaisin ja väsymys siinä alussa oli tainnuttava.



jaksuja kaikille



piparilla ja uppis 11+4

Nimimerkki: Riina_

Ikä (+miehen ikä): 26v (28v)

Monesko lapsi (edelliset): 1.

Paikkakunta ja Synnäri: TAYS



Empä ole mäkään käynyt täällä aikoihin... mutta nyt taas kun olokin alkaa normalisoitumaan. Pahaa oloa on vaan hetkittäin, lähinnä silloin kun kuvittelee ettei tarvikaan enää syödä niin tiheesti (eli oma moka). Muutaman kerran oon heränny aamuyöllä pahaan oloon ja tarvii käydä laattaamassa, mutta päivät menee ihan ok töissä.



Neuvola ois ens viikolla ja saa nähdä koska saa sit ajan np-ultraan..



Riina ja "Heikki :)" rv 9+1

Maamammalle jaksamisi ja Eveys tervetuloa. Tuntuu vähän hölmöltä laittaa nyuo samaan lauseeseen.



Eilen oltiin np-ultrassa ja taas saa huokaista helppotuksesta. On jotenkin ollut tosi epätodellinen olo että olenko tosiaan raskaana ja että kaikki olisi hyvin. Siitä huolimatta että kävin varhaisultrassa ja kuulin sydänäänet neuvolassa. Jokin vaan takaraivossa on tunkenut mieleeni että jos kuitenkin jotain on sattunut. Mutta onneksi se on varmaan vaan ollut jotain pelkoa edellisestä keskenmenosta.



Mutta jokatapauksessa kaikki oli hyvin, sikiön pituus oli 51,4mm, raskausviikkoja olisi tänään tasan 12(neljä päivää pidemmällä kuin menkoista laskettuna) laskettua aikaa ei kuitenkaan vielä lähdetty muuttamaan, niskaturvotus 1,4mm ja sydämen syke 160.



Nyt myös tuntuu siltä että uskallan jo töissäkin työkavereille kertoa, eikä tarvitse vältellä puheenaihetta. En kylläkään rupea sitä siellä kailottamaan, vaan jos joku kysyy jotain voin myöntää odottavani.



Bri 11+3 (12+0)

Onpas vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi on tullut edes tänne kurkistettua, paljon on näyttänyt tapahtuneen. Voimia kaikille joilla on murhetta ja tsemppiä jännääjille!

Itse olen tällä hetkellä rv 10+2, maha näyttää kyllä jo siltä kuin oisin paljon pidemmällä. Olen harkinnut kuinka tulisin töissä kaapista, katseet mahan suuntaan kun ovat jo kovin paljon puhuvia! Päälle sopivat housut alkaa kohta loppua, eikä äippähousuja vielä ole, edelliset kun on parhaat päivänsä nähneitä!

Me ollaan käyty alkuraskauden ultrassa, missä kaikki oli tosi hienosti ja ekassa neuvolassa, mutta siä ei viä sydänääniä kuuneltu. Seuraavaks onkin lääkäri, ja ultraan pitäis varata aika, jännää!! Esikoiselle (poika, kohta 4 vee) kerrottiin muutama päivä sitten ja on nyt kovin kiinnostunut:koska se vauva tulee ulos?

Se kait tällä kertaa täällä!

tarkennuksena vielä listaan



Tsinnia

ikä 32, mies 37

esikoinen poika 07/06

synnäri Tays

Täällä on eletty kauhunsekaisia tunteita eilinen päivä.

keskiviikkonahan kävin ultrassa ja masussa oli toisella kaikki hyvin ja samalla löydettiin toinen alkio jonka kehitys oli loppunut vk 6-7

Eilen tulin anoppilasta ja kaupasta jaryysäsin vessaan kauhean pissahädän kourissa, pyyhkiessä paperiin tuli kirkasta verta.

soitin äippäpolille ja samalla verta valui lusikka kaupalla pitkin jalkoja.

neuvoivat lähtemään sairaalan päivystykseen, onneksi mies oli juuri tullut konttorille ja lähti paahtamaan kotiin päin ja pääsimme 20 minsan päästä lähtemään sairaalaan.

Odotus oli yhtä tuskaa, onneksi päivystyksessä oli gyne joka vei mut sitten omalle osastolleen.

Helpotus oli aivan valtaisa kun masuasukki liikehti ja sydän löi, toista pussukkaa ei löytynyt enää, joten ilmeisesti sen ulostuleminen aihetutti verenvuodon.



Olo on varovaisen onnellinen, se tuska ja tunne joka tulvahti kroppaan kun tajusin vuotavani verta oli ihan kamala.



Km:n riski on edelleen normaalia suurempi, mutta sen kanssa täytyy nyt vain yrittää elää. Vuoto on enää niukkaa joten siinä mielessä olo on positiivinen.



Eme ja uppis 11+6

Maamammalle pahoittelut! :(



Piparilla ollut aikas hurja hetki, onneksi kaikki kuitenkin nyt hyvin!



Mä kävin neuvolassa ja siellä pienen sydän sykki, mielettömän ihanaa ja järkyttävää ;) ..meillä kun tuo nuorempi siis vasta 1v, niin vähän mietityttää kaikki.. Mutta huojentunut olo kuitenkin, et siellä on elämää! Ensviikol sit ultra ja toivotaan, et sie kaikki hyvin!



Rentouttavaa viikonloppua! Toivon itekin hiukan rentoutumista, mut saas kattoo nyt..



Emmuli rv 11+6

Ja täältäkin Maamammalle voimahalauksia!



Minä täällä odotan maanantaita kuin kuuta nousevaa, silloin on np-ultra. Ihana päästä taas katsomaan, että kaikki on varmasti edelleenkin hyvin!!! Ainakin näin toivon ja siihen luotan!



Se lievä jatkuva etova olo on onneksi jäänyt nyt taka-alalle, jo pari viikkoa sitten. Enää vaivaa vaan ajoittainen väsymys ja hormonien pehmentämä pää! Oon monta kertaa lähteny töihin ilman käsilaukkua tai avaimia... Ja eilen olin unohtanu laittaa autossa käsijarrun päälle ja vaihde tietenkin vapaalla ja näin ollen oli oma pikku kauppakassini valunu toisen auton nokkaan parkkihallissa... Voi hävetyksen hävetys!!! Arvatkaa olinko ihan hölmistyny, kun tulin (äitiysvaate)ostoksilta takaisin parkkihalliin ja siellä mun sininen kiitäjä oli keskellä käytävää toisessa autossa kiinni!!! Onneksi kumpaankaan autoon ei tullut yhtään mitään jälkiä... Huh...



Vaatteita piti tosiaan käydä jo ostamassa, kun ei oikein farkut tunnu enää hyvältä päällä. Ottaa vaan päähän niin vietävästi, että on tätä läskiä niin runsaasti omasta takaa, ettei oikein tiedä, mikä on vauvamasua ja mikä vaan omaa ehtaa läskiä!!! Olis niin kiva hoikkana ihmisenä huomata pienimmätkin muutokset, mutta ei...



Maanantain ultraa siis odotellen : )



Hyvää viikonloppua kaikille!



Kian rv 11+5

Niin, keskiviikosta alkaen oon taas ollu saikulla, ku olo on ihan todella huono. Muutaman päivän ajan luulin jo helpottaneen, mutta ei. Väsyttää hillittömästi ja kuvotus ja pahoinvointi ei tunnu helpottavan millään. Päivän aikana tulee aina muutama helpompi hetki, mutta kohta taas ihan yhtä huono olo. Rannekkeistakaan ei kyllä oo mitään apua, vaikka aluksi niin ajattelin. Ehkä se sitten oli psyykkistä.:)

Kian- ihan samanlaiset fiilikset läskien suhteen. Painoindeksi 27 ja maha tosiaan on jo nyt (9+2) iso ja pullea.

BMI:stä puheenollen, minäki päädyn sokerirasitukseen juuriki tuon BMI:n ja ikäni (yli 25v ensisynnyttäjä) vuoksi. Voivoi, miksi olenkaan näin tukeva!

Ja rinnatki on ihan mahdottomat. Oudolta tuntuu tämmönen kroppa nyt.

No nyt meni kyllä taas valitukseksi.

Onneksi Piparilla selvisit säikähdyksellä. Huh, voin vaan kuvitella, mitä kaikkia tunteita ja ajatuksia tuollasena hetkenä ehtii käydä läpi. En muista olenko jo Maamammalle toivonut voimia ja jaksamista, mutta ei haitanne, vaikka toivon uudestaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille marrasmammoille!

-M 9+2

Olen rv 11+2 menossa ja laskettu aika olisi siis 10.11.

Ei tullut meille marrasvauvaa. :(