KARMEIN MUISTO LAPSUUDESTA? Miehellä 4 v jäi pippeli vessankannen alle

Tuskaahan siihen liittyy, mutta kyllä ns. kovia kokenut ihminen on jollain lailla aikuisempi kuin hopealusikka suussa syntynyt ja täysin suoraan kasvanut ihminen. Sellainen kovempia kokenut ihminen taipuu paljon pidemmälle kuin helpolla päässyt ja usein tällaisilla ihmisillä on parempi suhteellisuudentaju. Itse en ole kokenut mitään erityisen hirveää lapsena, mitä nyt alkoholisti-isän ja koulukiusaamisen, mutta kummastakin olen oppinut valtavasti. Iloa ei ole ilman surua, eikä onnea ilman epäonnea.

Tuskaahan siihen liittyy, mutta kyllä ns. kovia kokenut ihminen on jollain lailla aikuisempi kuin hopealusikka suussa syntynyt ja täysin suoraan kasvanut ihminen. Sellainen kovempia kokenut ihminen taipuu paljon pidemmälle kuin helpolla päässyt ja usein tällaisilla ihmisillä on parempi suhteellisuudentaju. Itse en ole kokenut mitään erityisen hirveää lapsena, mitä nyt alkoholisti-isän ja koulukiusaamisen, mutta kummastakin olen oppinut valtavasti. Iloa ei ole ilman surua, eikä onnea ilman epäonnea.

kun alkoholisti isä hakkasi äitiä, ja yleensä tuli sitten ensin poliisi ja sitten ambulanssi ja me siskon kanssa itkettiin ja täristiin hiljaa peiton alla. Ei muuten koskaan kukaan silloin lähes 30 vuotta sitten tullut kysymään meidän vointia tai saati että olisi mikään lastensuojelu koskaan ottanut yhteyttä. Liekö sellasta ollutkaan.

Tyyli sama, ja jutut kans liikkuu alaosastolla.

Pahimipia just meillä viikonloput ja juhlapyhät. Isä ja äiti dokas, ja isä tappeli kännissä. Hyvin jäi mieleen kun herättiin kerran siihen, että äiti kiljui, ja isä hakkasi sitä imurin metalliputkella ympäri kehoa. Sen jälkeen isä juoksi ympäri kaupunkia etsimässä veitsi kädessä niiden ryyppykaveria, kun oli mustasukkanen sille. Aamulla nähtii veitsi verisenä pöydällä, ja pelättiin, että josko poliisit hakee isän kohta, että jos on tappanut sen miehen. Saatii selville myöhemmin, että ei ollut löytänyt miestä, vaan veri oli omasta kädestään.



Toisen kerran muistan kun isä sai taas hulluus kohtauksen, ja jouduttii lähtemään äidin kanssa poliisin kyydissä pakoon ystävälle. Lopulta isä arvasi missä oltiin, ja tuli sinne huutamaan ja kolistelmaan kesken unien ikkunoita. Pelkäsin että rikkoo ikkunan ja tulee tappamaan meidät kaikki.



Kerran näin isän käden äitini siskon haarojen välissä räpläämässä, sillä aikaa kun äiti oli kaupassa.



Onhan näitä, ei niitä vaan jaksaisi kaikkia niin muistella.



Herranjumalalle sanottakoon että tervetuloa todelliseen maailmaan.

Luulen että ne, jotka ovat kokeneet kovia, eivät ole niitä valittajia täällä. Heille kaikki ei ole itsestään selvää, ja he ehkä miettivät asioita toiselta kantilta. Myöskään en usko, että he ovat uusavuttomia, koska ovat todellakin joutuneet pärjäämään elämässään eri tavalla.



Itse varmaan kasvatan vahingossa lapsiani uusavuttomiksi, kun haluan tehdä liikaakin hyvää heidän eteensä, koska itselläni erittäin huono lapsuus. Joskin onneksi tiedostan asian, ja pyrin ottamaan asian huomioon.

en muista kuinka kävi ja sitten suoraan nokkospuskaan, sen muistan tasan tarkkaan!

joka viikonloppuna, juhlapyhinä ja lomilla toistuva alkoholijuonti, tappelu, huuto, kirkuminen, veri ja lasinsirpaleet. Rukoilin jumalaa joka joulu että olisi rauhallista mutta ei jumala pientä auttanut.

melkein päivän, oli pimeää talvella, siinä leikkikentällä kun äiti ja isä töissä.

juutuin päästäni kiinni matontamppaus telineeseen =D ja juoksin isääni metsässä pakoon mummuni kanssa kun oli taas juonut liikaa ja sai raivokohtauksen.

1. Kun löysin mummon (asui silloin meillä) huoneestaan lattialta aivoverenvuoden saaneena. Olin 8 v.



2. Isä oli mennyt läheiseen saareen auttamaan yhtä naista puiden pilkkomisessa. Äiti paistoi lettuja ja lähdettiin veneellä viemään niitä työläisille. Löydettiin isä ja nainen alasti sängystä sekstailemassa. Olin 5v. sitä näkyä en unohda!

Setä meinas kännipäissään puukottaa mun isäni - mun silmieni edessä... (Pelkäsin setääni muutenkin ihan riittävästi...)

alkoholinkäyttö vaikuttaa lapsiin, koska meilläkin alkoholia kuluu viikonloppuna + juhlapyhinä.

Tosin emme ole humalassa (mies nyt joskus saattaa olla pikkuhuppelissa), emmekä KOSKAAN huuda ja tappele... Mietin silti, jos lapset saavat jotain traumoja pelkästään siitä että juomme...

Tai ei sittenkään vaan se, kun rakas isä lakkasi puhumasta mulle ollessani 7 v. Sen jälkeen ei enää puhunut, joten tavallaan ne pahoinpitelyt oli parasta, edes jonkinlainen kontakti...

Sain nukkua vanhempieni makuuhuonen lattialla. Viereen en päässyt. Lattialla ei ollut edes mattoa.Tätä kesti useita vuosia, päälle 10 vanhaksi..Pelko postui vasta parikymppisenä.



Ja muutenkin pelkäsin, että en kelpaa. Välillä kelpasin hyvin. Välillä mua nöyryytettiin tosi kovaa. Ja isä hakkasi voimia säästelemättä:(

isani yritti polttaa minut, aitini ja veljeni hengilta. Ollessani n. 6-vuotias uusi isapuoli ajoi isaani takaa kirves kadessa tarkoituksena halkaista kallo. Juoksivat auton ympari ja me lapset istuimme autossa ja pelkasimme. Tata listaa voisi jatkaa... ja jatkaa... ja jatkaa...

Kaikista pahin on ehkä isän ajoittainen ryypääminen ja sammuminen milloin mihinkin. Monta joulua, juhannusta, lomamatkaa yms. meni pilalle isän juomisen takia. Pahinta oli ehkä se kun jouduin olemaan isän kanssa kesäisin kaksin mökillä kun äiti tahtoi olla yksin kotona kaupungissa ilman minua ja isää ja isä tietenkin oli mökillä lähes koko ajan humalassa luullen, että minä en huomaa mitään. Ilmeisesti isä piti minua harvinaisen tyhmänä lapsena, kun luuli etten huomaa mitään eroa ns. "normaalisti" käyttäytyvän selvänä olevan isän ja lähes sammumispisteessä olevan ja tuskin pystyssä pysyvän isän välillä. Äitikin tiesi siitä että isä oli näillä minun ja isän yhteisillä mökkireissuilla humalassa ja riiteli asiasta isän kanssa asiasta usein minun kuulteni, mutta silti antoi isän lähteä kanssani kaksin mökille ja joskus vanhemmat jopa ihmettelivät, että miksi minä en olisi halunnut lähteä sinne mökille.



Toinen karmea muisto lapsuudesta on kiusaaminen, joka alkoi päiväkodissa ja jota jatkui koko kouluajan. Juuri koskaan minua ei hyväksytty muiden joukkoon ja kiusaaminen oli sekä fyysistä että henkistä. Äiti, isä, päiväkodissa hoitajat ja myöhemmin koulussa opettajat tiesivät kiusaamisesta, mutta eivät tehneet mitään, he olettivat kai, että minä olisin itse pakottanut kiusaajat lopettamaan kiusaamisen. Kerran jopa eräs opettaja sanoi minulle, että en minä voi koko ikääni turvautua muiden apuun, että itse minun on saatava kiusaaminen loppumaan, kun pyysin apua kiusaamiseen. Mutta ei minusta pelokkaasta ja arasta lapsesta ollut tekemään loppua kiusaamisesta kun vastassa oli kaikki muut luokkani oppilaat.



Myös sairaalasta minulla on ikäviä kokemuksia. Kerran ennen kouluikää olin 3 viikkoa sairaalassa melko vaikeasti sairaana, mikä oli aika kamala kokemus, varsinkin kun joka aamu otettiin verikokeita, minä pelkäsin yli kaiken verikokeita ja aikuiset olivat vihaisia kun itkin ja yritin tapella vastaan kun verikoetta otettiin. Myös jalan murtuminen teini-iässä oli ikävä kokemus, varsinkin kun koulussa muut oppilaat saivat siitäkin kiusaamisen aiheen kun minulla oli kipsi ja jouduin käyttämään kyynersauvoja.

Minä taas halveksin sinunlaisia ihmisiä, jotka ylentävät itsensä pelkästään toisten traumaattisten lapsuudenkokemuksen perusteella. Sinua häpeäisin kirjoitustasi.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2010 klo 20:34"]

Näistä jutuista voi päätellä, että aihevapaalla on todellakin aikan paljon psykkisesti traumatisoituneita ihmisparkoja :(
Ei tällaisia kokemuksia, niin kuin tässä ketjussa, kovin monella ihmisellä ole.
Nyt ymmärränkin paremmin täällä vallitsevaa ilmapiiriä. Taidanpa jättää käyntejä vähemmälle.
Yrittäkää selvitä!

[/quote]

Olin silloin 6-vuotias ja olin yksin leikkimässä kotini (kerrostalon) pihalla hiekkalaatikossa. Paikalle tuli viereisessä rapussa asunut mies, joka pyysi minua mukaansa, koska hän halusi näyttää minulle hänellä olevia kissanpentuja. En halunnut hänen mukaansa, koska minulle oli sanottu, että vieraiden ihmisten mukaan ei saa mennä. Kyseinen mies kuitenkin pakotti minut mukaansa ja raahasi minut väkisin asuntoonsa. Siellä hän pakotti minut juomaan viina ja raiskasi minut. Lopulta onnistuin pakenemaan ja kun pääsin kotiin, niin äiti ja isä veivät minut sairaalaan, missä todettiin että minut oli raiskattu ja että olin alkoholin vaikutuksen alaisena. Äiti ja isä eivät koskaan tehneet rikosilmoitusta tapatuneesta, vaikka keroin heille, että kuka minut raiskasi. Ilmeisesti äiti ja isä ajattelivat, että kukaan ei kuitenkaan usko, että minut raiskattiin ja että perheeltäni menisi maine, jos he syyttäisivät kyseistä miestä raiskaamisestani. Minua myös kiellettiin puhumasta kyseisestä asiasta kenellekään.

ne on kauheimpia muistoja.



1. Muistan istuneeni kädet korvilla olohuoneen nurkassa ja pitelen välillä pikkuveljeäni. oltiin n.5-6 ja 2-vuotiaat. Sitten äiti huutaa mua paikalle monta kertaa ja juoksen keittiöön missä näen äidin makaavan lattialla ja isä istuu sen päällä nyrkki ilmassa, meinaa juuri iskeä naamaan mutta sanoin jotain ja isä kääntyy katsomaan. en muista jatkaako mutta äiti käskee mua soittamaan poliisit mutta en tiedä numeroa.



2. olin jo 15-16v kun eräänä iltana herään kauheaan paukkeeseen ja huutoon. kuuntelen hetken peloissani. sitten äiti ja veli n.12v juoksee mun huoneeseen ja isä tulee perässä huutaa ja kuristaa äitiä, tönii. veli yrittää auttaa. sitten me kaikki kolme istutaan ja itketään mun sängyssä kun isä meuhkaa ja räiskii astioita ym. minunkin tavaroita säpäleiksi. tulee välillä uhoamaan ihan kohti ja lyö vielä nyrkin oven läpi. tätä kesti n.klo.22-04 ja aamulla äiti vannotti ettei kelleen puhuta ja kouluun on mentävä

Ja kun emme mieheni käytä juurikaan alkoholia niin kaikki te ihmettelette että miksi? No juuri siksi, koska emme halua koskaan olla kännissä, kun lapset ovat meidän lähellä.



Mun kamalin tapahtuma on lapsuudessa ollut se, kun omat sisarukset ovat kiusanneet. Voin vannoa sen olevan pahempaa kuin koulukiusaus.