Lue keskustelun säännöt.
Voi miten mä rakastan kotiani ja elämääni!
13.04.2010 |
Koti on ihan tavallinen rivarinpätkä, halpa, pienehkö ja vanha, mutta rakastan sitä yli kaiken! Se ei ole mikään luksuskämppä mutta olemme rempanneet siitä viihtyisän ja omannäköisen. Töitä teemme mieheni kanssa omassa firmassa sen verran että pärjäämme, voisimme paiskia pitkiä päiviä ja tienata enemmän mutta mieluummin tahdomme viettää kiireetöntä aikaa lasten kanssa, emme haikaile hienoa taloa tai matkoja, mitä järkeä jos sen takia joutuisi laittamaan lapset hoitoon ja elämään työlle. Näin on just hyvä:) Onko muita vähään tyytyväisiä jotka nauttivat ihan siitä elämästä eivätkä elä tavoitellen isompaa ja parempaa?
Kommentit (2)
olisi voinut ottaa siihen aikaan. Korot olivat korkealla ja lapsia oli ensin neljä ottaessamme lainan, sitten kaksi vielä jokusen vuoden kuluttua.
Iso asunto oli tarpeen, ja kun tyydyttiinihan tavalliseen taloon pois Helsingistä, saimme järjestymään.
Helsingissä ei taida kaksiota saada talomme hinnalla, muutimme tosiaan syntymäpäikastani ja sukulaisten luota saadaksemme tarpeeksi tilaa ja muutenkaan ei iso kaupunki enää jaksanut kiinnostaa.
Tiedän naapureissakin paljon perheitä, joissa vanhemmat ovat eronneet. Olen huomannut vaiken tiedä lopullisia syitä, niin heillä on komeat kivitalot, viimise päälle sisustettu ja rahaa käytetään pihan laittoon jne. Sitten erotaan.
Jotenkin vaan on tuntunut että onko kuitenkin stressiä kuukaisttaisista lyhennyksistä, lainaa otetu paljon.
Kyllä sitä vielä ehtii saada lasten kasvettua yhtä ja toista. Asumme vielä tässä halvassa talosa, ihan lautaa vain on ja saatuamme talon maksettua otimme uutta velkaa jolla ostimme kesämökin.
A
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin harva muistaa olla kiitollinen siitä mitä on, kaivatessaan kaikkea sitä mitä eivät voi saada.