Miksi päädyitte 3 lapseen? Entä 2:een?
Meillä on 2 lasta, pian 5 ja 2v. Olemme ajatelleet, että nyt riittää lapset. Mutta kun kuulen vauvauutisia tutuilta, alkaa vauvakuume nostaa päätään. Olen vain hieman mietiskellyt, että mitä kolmas lapsi käytännön tasolla tarkoittaisi.
Tuntuu toisaalta, että kahdenkin kanssa on tarpeeksi raskasta minulle. Olen tosi helposti stressaantuva ja lyhytpinnainen, eikä ole siunattu paljolla kärsivällisyydellä. Kyllä kai sitä yhden vauvan valvomiset vielä jaksaisi yhteen samaan putkeen, mutta eniten mietityttää oma henkinen jaksaminen. On ollut hieman masennustakin. Olen 33v, joten vielä kerkiää ainakin hyvin. Minulla on tutkinto ja työpaikka, mutta en tiedä, mitä haluan työkseni tehdä loppuelämäni, joten sitäkin asiaa voisi kotona mietiskellä. Olen hoitovapaalla nytkin.
Olisi mm. ihanaa, kun lapsilla olisi enemmän sisaruksia. Ja paljon muitakin positiivisia juttuja kolmas toisi tullessaan. Mutta tämä on nyt tosi vaikea päätös.
Ihan vain muiden ajatuksia olisi kiva kuulla :)
Kommentit (11)
samaa olen täällä pohtinut. Itselläni 07 ja 08 syntyneet tytöt, kolmatta kuumeilisin. Järki sanoo vielä isoa EI:tä, tunne jotakin ihan muuta.. Tekstisi oli kuin omani, töihin vaan en ole kerinnyt kun sain esikoisen heti valmistumisen jälkeen ja olen ollut kotona. Kuulostellaan tässä mitä kesä ja syksy tuo tullessaan..
Meidän perheessämme on kolme lasta.
Kun toinen lapsi syntyi sanoin, että tämä on nyt tässä, mutta niin vaan vauvakuume hiipi hiljaa ja niin päätimme lopulta kolmeen lapseen.
Kolmannen odotus aikana jännitin, että miten selvitään kolmen lapsen kanssa ja kyllä hieman jopa pelotti. Mutta yllätys oli suuri kun kaikki meni tosi hienosti ja kolmen kanssa on ollut tosi helppoa. Meteli tosin on kova. =)
Nyt perheeseemme olisi tervetullut jo neljäs kiljuja. =)
Sirppana
VE-äiti, oletko sinäkin siis lyhytpinnainen jne, niinkuin itseäni kuvailin? Toki osaksi on valvotuilla öilläkin vaikutusta mielialaan. Mietityttää vaan, että mitäs, jos kolmen kanssa minusta tulisi ihan hermoraunio? Eihän se olisi kivaa lapsillekaan. Että mieluumminko 2 lasta, joilla iloisempi äiti, vai 3 lasta, joilla joku hermoraunio äiti?...
Toisaalta, mistäs sen tietää, miten se kolmannen lapsen tulo vaikuttaisi. Kenties kaikki menisikin ihan ok. Kaksi vanhempaa leikkisi keskenään ja saisin hoitaa vauvaa rennommin, kun kahta ensimmäistä. Vauva-aikahan menee niin nopeaa. Mutta kun on vaikea jaksaa näiden 2 lapsen kiukutteluakin ja esikoisen tottelemattomuutta, niin sitten olisikin 3 samanlaista :0
Sen puolesta hieman kiirus päättää, kun toivoisin sitten vauvan syntyvän, ennenkuin juniori täyttää 3v., koska en haluaisi palata takaisin töihin saadakseni saman äitiysrahan, kun juniorista sain. (Muutenhan se tippuisi minimille) Viimeksi jouduin käymään muutaman viikon töissä tuon takia.
Rahasta varmasti sitten olisi tiukkaa, mutta sekään ei pelota. Kyllä sitä sitten pärjäisi, niinkuin nytkin. Valvomisväsymyskään ei pelota, kyllä minä senkin kestän. Matkustus ym vaikeutuisi hieman, mutta kyllähän sitä selviytyisi. Mutta oma henkinen jaksaminen. Se on se, mikä nyt pähkäilyttää, lasten takia varsinkin.
Miehelleni puhuin tästä ideasta eilen. Hän on aina ollut 2:n kannalla, koska maailmassa kaikki on normiperheelle 2 aikuista 2 lasta. Ymmärrän, niinhän onkin. MUTTA minusta se ei ole tärkein tekijä. Minulle kai sitten tunnesyyt ovat tässä asiassa tärkeämpiä, kuin järkisyyt.
Kuinka moni katuu syntynyttä kolmatta lastaan? Ei moni. Mutta kuinkahan moni harmittelee syntymättömiä vauvojaan, joita ei tullut hankittua ja sitten se on liian myöhäistä? Sitä pelkään.
Toivon, että nämä juttelut teidän(kin) kanssa selkeyttäisivät ajatuksia ja antaisi jotain oivalluksia. Tuntuu, että teen oikein jonkun plussat ja miinukset listan pian :) Jos ei muuten, niin miestä varten ;)
Toisen lapsen syntymän jälkeen olin väsynyt. Se muutos yksilapsisesta perheestä kaksilapsiseen perheeseen oli ainakin minulle suuri. Silloin huomasin että en olekaan kärsivällinen ja pitkäpinnainen äiti vaan oikeastaan aika kireä ja helposti stressaantuva. Kuitenkin nuoremman lähestyessä kahta vuotta oma jaksaminen lisääntyi ja kolmas lapsi alkoi pyöriä ajoittain mielessä. Silti olin sitä mieltä että olen mielummin iloinen kahden lapsen äiti kuin kamala kolmen lapsen äiti. Luonto päätti asian kuitenkin meidän puolestamme ja tulin "yllättäen" raskaaksi. Raskausaika oli aika rankkaa kun pienempikin lopetti päiväunet ja lepohetkiä ei paljon ollut. Mutta sitten meille syntyi ihana vauva ja heti siitä lähtien kun sain pienen syliin niin tunsin suurta onnea! Tietysti kolmen kanssa monet tilanteet ovat vielä vähän meluisampia, hankalampia ja hermoja raastavampia kuin kahden kanssa, mutta me ollaan pärjätty todella hyvin. Oma väsymyskin on vähäisempää (?) tai sitten pinna on vaan pidentynyt ja oma stressaaminen vähentynyt. Myös se varmasti vaikuttaa että isommilla lapsilla on seuraa toisistaan ja sain esim. rauhassa syöttää ja nukuttaa vauvaa. Myös mies osallstuu lasten hoitoon enemmän kuin ennen. Ehkä näistä kaikista asioista johtuen, minusta ei ainakaan tullut kamalaa kolmen lapsen äitiä!
Ehkä sen vielä haluaisin mainita, että kun kolmas lapsi oli vauva niin oma aika jäi melko vähiin, mutta vauvavuoden jälkeen taas helpotti. Nyt sitten ajoittain löydän itseni tältä palstalta, mutta ei vielä kuitenkaan mitään haaveilua vakavampaa =)
Toivottavasti sait jotain apua pohdintaasi. Omasta kokemuksesta sanoisin, että kolmas lapsi toi paljon iloa ihan meidän koko perheelle!
Kovasti toivoa antava vastaus :)
Sekin vielä on muistettava minun itse, että kyse ei ole vain siitä, että haluaa vauvan. Sillä eihän se vauvana kauaa pysy. Eli pitää miettiä myös, että haluaako 3 lasta, joita kaikkia viedä harrastuksiin, auttaa koulunkäynnissä, jaksaa heidän murrosikänsä jne jne.
Semmoinenkin "pienoinen" tekijä tässä pähkäilyssä on mukana, että meillä on pientä aviokriisiä ollut tässä kanssa. En missään nimessä hankkisi vauvaa sitä korjatakseni, mutta en toivoisi sen olevan esteenäkään vauvalle. En näe meidän koskaan eroavan. Onhan se normaalia, että alkuhuuma hälvenee ja arki koittaa, mutta on tämä vähän enemmänkin. Sitten taaas, mistä tietää, jos vauva vaikka lähentäisi uudestaan? Vai kuulostanko aivan höperöltä?
Pakkohan tähän on jo jotain vastata kun ihan samassa veneessä ollaan. Meilläkin on jo kaksi lasta pienellä ikäerolla ja nuorempi kohta 2 vuotta. Haluisin myös, että jos 3 päätettäis yrittää, niin ikäeroks saataisiin alle 3v. Eli kiirettä pukkaa.. Mä siis haluisin 3 lasta, mies ei. Ja nyt kun on asiasta kovin keskusteltu, on mun omakin mielipide jo kallistumassa ein puolelle. Mut mitä jos se jää kaihertamaan, sitä ei kai kukaan kadu (tai eihän sitä voi myöntää, vaikka katuiskin), että on tehty enemmän kun kaksi lasta, mutta sitä saattaapi taas useempikin katua, että on kahteen tahallaan jätetty. Sekava tekstihän tästä tuli. Mut jos siis saat itsellesi järkeiltyä jonkunlaisen plussat ja miinukset listan, niin laitahan tänne niitä plussia, joilla mäkin sitten voin vielä yrittää vakuuttaa miehenkin asiaa haluamaan. ;)
Olen tehnyt jonkinlaisen listan itselleni ja tietenkin miehelleni juttelun pohjaksi. Voin laittaa plussia tulemaan piakkoin, nyt nukkumaan :)
Tässä tämänhetkinen plussalistani :) Lisätkää listaani, jos tulee jotain muutakin mieleen!
(Huom! Ei ole tärkeysjärjestyksessä)
-Halu kokea iso masu ja pieni tuhisija sylissä vielä kerran
-Halu kertoa vauvauutinen ihmisille :)
-Halu nähdä, miten lapset suhtautuvat pikkusisarukseen
-Yksi nimikin olisi jo valmiina :)
-Lapsilla enemmän sisaruksia. On seuraa ja leikkikavereita. Ihana sitten vanhempanakin, on
apuakin toisistaan.
-Meillä mahdollisesti enemmän lastenlapsia :)
-Lastenlapsilla mahdollisesti enemmän serkkuja :)
-Meillä enemmän lapsia, joilla vierailla ja jotka vierailevat sitten, kun ollaan vanhoja :)
-Meidän kuoltua lapsilla toisensa
-Jos kahden sisaruksen välit huonot, niin on vielä yksi sisarus, jonka kanssa toiv hyvät välit
-Enemmän lastenlapsia vanhemmillani :) (Minun ainoalle sisarukselleni tuskin tulee lapsia)
-Mielelläni jatkaisin kotona oloa lasten kanssa. Työpaikka on, muttei mieluinen, joten on hyvä aika hoitaa lapsia kotona ja miettiä, mitä tekisin loppuelämäni. Opiskelua ehkä edessä, hyvä tehdä lapset nyt.
-Jos ei nyt hanki kolmatta, niin jää pian hankkimatta, kun lapset kasvaa isommiksi ja elämä
helpottuu, ei ehkä halua aloittaa sitä rumbaa.
-Nauttisin kenties vauvasta enemmän nyt, kun on kokemusta ja lapset leikkisivät keskenään.
Samasta syystä vauva-aika saattaisi mennä suht helposti. Kenties ei mustasukkaisuusongelmaa.
-Olisi kiva olla kotona, kun esikoinen aloittaa koulun
Kyllä se niin vaan on, kun rehellisesti mainitsen, että ennen oli todella pitkäpinnainen ja nyt tuntuu että pienetkin asiat saa hermostumaan turhan helposti. Osaltaan ehkä vaikuttaa vaikea viime vuosi.
Meillä on nämä kaksi lasta 1v2kk ikäerolla syntyneet. Kuopuksen synnyttyä oma aika jäi aivan minimiin ja yöunet todella vähiin, kun esikoisella alkoi vauvan ollessa 3kk kovat kasvukivut joita kesti monta kuukautta. Viime syksynä masennuin ja se aiheutti monen viikon väsymyksen. Ilman miestä en olisi selvinnyt lasten kanssa. Kuopus täyttää meillä nyt viikon päästä 2v, enkä itsekään tahtoisi mitään hurjan suurta ikäeroa.
Tuota plussalistaasi kun katsoin niin meilläkin olisi nimi (pojalle) valmiina ja tuo on totta, että ellei yhden sisaruksen kanssa ole väleissä niin edes toisen kanssa olisi. Ja raskauksista kertyneet kilot voisi sitten koittaa pudottaa kaikki kerralla, jos siltä tuntuu ;) Meillä ainakin mun äiti ja miehen äiti + sisko jo kovasti odottaa että ilmoittaisiin plussauksesta..
Yritystä ei ole aloitettu, mut jospa parin kuukauden päästä sitten? :)
Kun kaikille on kerrottu, että nämä kaksi riittää. Olisi siis kiva ylläri! :) Taitaisivat heti luulla vahingoksi :) No, sen asian saisi sitten oikaista.
Minä hankin meille kyllä kirkasvalolampun ensi talveksi. Luulen, että tämä valoisuuskin vaikuttaa minuun positiivisesti. En ole kovin nyt suuttunut esikoiselle, enkä hermostunut niin kovasti, niinkuin ennen. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin varmasti junnun yövieroitukselle, saan nyt nukkua putkeen monta tuntia. Tokihan se vaikuttaa. Masennus on diagnosoitu, mutta en ole satavarma, voihan se olla vaan, että oireita tuli väsymysputken jälkeen, kun kummatkin lapset yövieroitin myöhään, niin tulihan sitä heräiltyä. Ja toki heräilivät jonkin verran sen jälkeenkin.
Positiivinen olen kuitenkin tulevaisuuden suhteen.
Minulla on imetys kovasti vienyt ne raskauskilot pois ja uusista raskauskiloista en stressaisi :) Aika vähän on kyllä negatiivisia asioita mielessä nyt kolmannen lapsen suhteen.
Minun ei kantsisi odotella yrityksen kanssa edes paria kuukautta. Junnu täyttää kolme ensi vuoden elokuussa, joten sitä ennen mielellään nyytti syliin, jos niin aiotaan tehdä :)
Ensimmäinen näytti tulonsa täysin vahingossa kun itselläni oli ikää 16v.. Hetkeäkään ei mietitty vaihto ehtoja kuin että pieni tulee,
ensimmäinen poika oli 1,5kk kun raskaus testi positiivinen ja neiti näytti tulonsa, täysin vahingossä hänkin (kondomi petti..).
Neidin jälkeen kaksi keskenmenoa, kun kolmatta yritettiin ja kovasti haluttiin kunnes saatiin kolmas vauva :) itselläni ikää 22v ja kolme lasta, neljännestä haaveilen.
Lapset siis 5v. 4v. ja 1v 1kk