käyttäjä-7028

Kun kaikille on kerrottu, että nämä kaksi riittää. Olisi siis kiva ylläri! :) Taitaisivat heti luulla vahingoksi :) No, sen asian saisi sitten oikaista.



Minä hankin meille kyllä kirkasvalolampun ensi talveksi. Luulen, että tämä valoisuuskin vaikuttaa minuun positiivisesti. En ole kovin nyt suuttunut esikoiselle, enkä hermostunut niin kovasti, niinkuin ennen. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin varmasti junnun yövieroitukselle, saan nyt nukkua putkeen monta tuntia. Tokihan se vaikuttaa. Masennus on diagnosoitu, mutta en ole satavarma, voihan se olla vaan, että oireita tuli väsymysputken jälkeen, kun kummatkin lapset yövieroitin myöhään, niin tulihan sitä heräiltyä. Ja toki heräilivät jonkin verran sen jälkeenkin.

Positiivinen olen kuitenkin tulevaisuuden suhteen.



Minulla on imetys kovasti vienyt ne raskauskilot pois ja uusista raskauskiloista en stressaisi :) Aika vähän on kyllä negatiivisia asioita mielessä nyt kolmannen lapsen suhteen.



Minun ei kantsisi odotella yrityksen kanssa edes paria kuukautta. Junnu täyttää kolme ensi vuoden elokuussa, joten sitä ennen mielellään nyytti syliin, jos niin aiotaan tehdä :)

Tässä tämänhetkinen plussalistani :) Lisätkää listaani, jos tulee jotain muutakin mieleen!

(Huom! Ei ole tärkeysjärjestyksessä)



-Halu kokea iso masu ja pieni tuhisija sylissä vielä kerran

-Halu kertoa vauvauutinen ihmisille :)

-Halu nähdä, miten lapset suhtautuvat pikkusisarukseen

-Yksi nimikin olisi jo valmiina :)

-Lapsilla enemmän sisaruksia. On seuraa ja leikkikavereita. Ihana sitten vanhempanakin, on

apuakin toisistaan.

-Meillä mahdollisesti enemmän lastenlapsia :)

-Lastenlapsilla mahdollisesti enemmän serkkuja :)

-Meillä enemmän lapsia, joilla vierailla ja jotka vierailevat sitten, kun ollaan vanhoja :)

-Meidän kuoltua lapsilla toisensa

-Jos kahden sisaruksen välit huonot, niin on vielä yksi sisarus, jonka kanssa toiv hyvät välit

-Enemmän lastenlapsia vanhemmillani :) (Minun ainoalle sisarukselleni tuskin tulee lapsia)

-Mielelläni jatkaisin kotona oloa lasten kanssa. Työpaikka on, muttei mieluinen, joten on hyvä aika hoitaa lapsia kotona ja miettiä, mitä tekisin loppuelämäni. Opiskelua ehkä edessä, hyvä tehdä lapset nyt.

-Jos ei nyt hanki kolmatta, niin jää pian hankkimatta, kun lapset kasvaa isommiksi ja elämä

helpottuu, ei ehkä halua aloittaa sitä rumbaa.

-Nauttisin kenties vauvasta enemmän nyt, kun on kokemusta ja lapset leikkisivät keskenään.

Samasta syystä vauva-aika saattaisi mennä suht helposti. Kenties ei mustasukkaisuusongelmaa.

-Olisi kiva olla kotona, kun esikoinen aloittaa koulun

Olen tehnyt jonkinlaisen listan itselleni ja tietenkin miehelleni juttelun pohjaksi. Voin laittaa plussia tulemaan piakkoin, nyt nukkumaan :)

Kovasti toivoa antava vastaus :)



Sekin vielä on muistettava minun itse, että kyse ei ole vain siitä, että haluaa vauvan. Sillä eihän se vauvana kauaa pysy. Eli pitää miettiä myös, että haluaako 3 lasta, joita kaikkia viedä harrastuksiin, auttaa koulunkäynnissä, jaksaa heidän murrosikänsä jne jne.



Semmoinenkin "pienoinen" tekijä tässä pähkäilyssä on mukana, että meillä on pientä aviokriisiä ollut tässä kanssa. En missään nimessä hankkisi vauvaa sitä korjatakseni, mutta en toivoisi sen olevan esteenäkään vauvalle. En näe meidän koskaan eroavan. Onhan se normaalia, että alkuhuuma hälvenee ja arki koittaa, mutta on tämä vähän enemmänkin. Sitten taaas, mistä tietää, jos vauva vaikka lähentäisi uudestaan? Vai kuulostanko aivan höperöltä?

VE-äiti, oletko sinäkin siis lyhytpinnainen jne, niinkuin itseäni kuvailin? Toki osaksi on valvotuilla öilläkin vaikutusta mielialaan. Mietityttää vaan, että mitäs, jos kolmen kanssa minusta tulisi ihan hermoraunio? Eihän se olisi kivaa lapsillekaan. Että mieluumminko 2 lasta, joilla iloisempi äiti, vai 3 lasta, joilla joku hermoraunio äiti?...



Toisaalta, mistäs sen tietää, miten se kolmannen lapsen tulo vaikuttaisi. Kenties kaikki menisikin ihan ok. Kaksi vanhempaa leikkisi keskenään ja saisin hoitaa vauvaa rennommin, kun kahta ensimmäistä. Vauva-aikahan menee niin nopeaa. Mutta kun on vaikea jaksaa näiden 2 lapsen kiukutteluakin ja esikoisen tottelemattomuutta, niin sitten olisikin 3 samanlaista :0



Sen puolesta hieman kiirus päättää, kun toivoisin sitten vauvan syntyvän, ennenkuin juniori täyttää 3v., koska en haluaisi palata takaisin töihin saadakseni saman äitiysrahan, kun juniorista sain. (Muutenhan se tippuisi minimille) Viimeksi jouduin käymään muutaman viikon töissä tuon takia.



Rahasta varmasti sitten olisi tiukkaa, mutta sekään ei pelota. Kyllä sitä sitten pärjäisi, niinkuin nytkin. Valvomisväsymyskään ei pelota, kyllä minä senkin kestän. Matkustus ym vaikeutuisi hieman, mutta kyllähän sitä selviytyisi. Mutta oma henkinen jaksaminen. Se on se, mikä nyt pähkäilyttää, lasten takia varsinkin.



Miehelleni puhuin tästä ideasta eilen. Hän on aina ollut 2:n kannalla, koska maailmassa kaikki on normiperheelle 2 aikuista 2 lasta. Ymmärrän, niinhän onkin. MUTTA minusta se ei ole tärkein tekijä. Minulle kai sitten tunnesyyt ovat tässä asiassa tärkeämpiä, kuin järkisyyt.



Kuinka moni katuu syntynyttä kolmatta lastaan? Ei moni. Mutta kuinkahan moni harmittelee syntymättömiä vauvojaan, joita ei tullut hankittua ja sitten se on liian myöhäistä? Sitä pelkään.



Toivon, että nämä juttelut teidän(kin) kanssa selkeyttäisivät ajatuksia ja antaisi jotain oivalluksia. Tuntuu, että teen oikein jonkun plussat ja miinukset listan pian :) Jos ei muuten, niin miestä varten ;)