Miksi syötätte lapsianne kaupassa?

kun ens kerralla äijällä palaa hermo kun sillä on nälkä kaupassa, niin haen sille jonkun nakkipaketin heti!

jos maksan sen leivän

Ajattelin ihan vaan sun omalta kannalta. Palkitset lapsen siitä hyvästä että kiukuttelee ja teet niin joka kauppareissulla. Vaikea opettaa lapsi eroon tuosta tavasta.

ainoa yhteinen viikonlopputekeminen on valua ostareilla tuntikausia yhdessä. Voiko säälittävämpää olla.

Lapset on jo sen verran isoja, etteivät huoli sitä mitä äiti ostaa. Haluavat vähän itse valita. Silloin siis kun mennään ostariin, siellä kestää aikaa.

Sitä paitsi, tää oli vaan yksi esimerkki, mikä sattui tapahtumaan viime viikoloppuna.

Ennen ostarille menoa oltiin yli tunnin verran ulkoilemassa. Kaveri on lintubongari, eli katseltiin lintuja. Sitten mentii sinne Heseen, vaateostoksille, ja ruokaostosille, jossa annoin pari huikkaa vettä, vaikken ollut maksanut vielä. Sen jälkeen mentii vielä Matinkylän rannalle kävelylle puoleksi tuntia. Et älä nyt ala heti vaahtoamaan että ainoa yhteinen viikonlopputekeminen on valua ostareilla tuntikausia.

Ja sille toiselle, käydään usein kyllä Cittarissa kahvilassa. Yleensä suositaan kuitenkin Prismaa suuremmissa ruokaostosissa, ja ostetaan ostokset sieltä. Siispä olen niin laiska, etten jaksa mennä ensin Cittarin perukoille kahville, ja sieltä sitten Prismaan ruokaostosille.

kun ens kerralla äijällä palaa hermo kun sillä on nälkä kaupassa, niin haen sille jonkun nakkipaketin heti!

Jos kerran on tuollaista ongelmaa, ehkäpä siihen voisi varautua kuten aikuinen ihminen ja syödä jotain ENNEN sitä kauppareissua- tai sitten ostaa nopeasti sen pasteijan ja palaa takaisin tekemään ostoksensa. Jokaisella voi joskus tulla kamala olo jne. mutta eikö näiden tilanteiden varalta voisi kantaa mukana vaikkapa pastilleja? Itselläni on häikkää verensokerin kanssa enkä ole vielä kertaakaan "joutunut" imemään raivoisasti pillimehuja ennen kassaa...pastillin olen kyllä syönyt pakon edessä.

Siis sallikaa mun nauraa! Joku leipäkö on niin houkutteleva ettei teidän Kiasma osaa pitää näppejään erossa siitä- vai onko kyse nyt siitä ettei ÄITI jaksa kieltää/sietää aiheuttamaansa mielipahaa? Moni on perustellut kaupassa syömistä myöskin sillä että "lapset huutaa muuten ja onko se sitten kivaa asiakkaista", mikä on mielestäni aivan järjetön argumentti: ensinnäkin lapsi TARVITSEE pettymyksiä ja toisekseen, tuohan on melkein jo kiristystä ("jos Kiasma saa tän limpun niin kukaan ei joudu kuuntelemaan huutoa, onko selvä?")..! Huhhuh näitä juttuja. Pahinta on että taitavat olla tosia- niin paljon uusavuttomia/laiskoja/tyhmiä vanhempia on nykyään liikenteessä..!

jos maksan sen leivän

Siis sallikaa mun nauraa! Joku leipäkö on niin houkutteleva ettei teidän Kiasma osaa pitää näppejään erossa siitä- vai onko kyse nyt siitä ettei ÄITI jaksa kieltää/sietää aiheuttamaansa mielipahaa? Moni on perustellut kaupassa syömistä myöskin sillä että "lapset huutaa muuten ja onko se sitten kivaa asiakkaista", mikä on mielestäni aivan järjetön argumentti: ensinnäkin lapsi TARVITSEE pettymyksiä ja toisekseen, tuohan on melkein jo kiristystä ("jos Kiasma saa tän limpun niin kukaan ei joudu kuuntelemaan huutoa, onko selvä?")..! Huhhuh näitä juttuja. Pahinta on että taitavat olla tosia- niin paljon uusavuttomia/laiskoja/tyhmiä vanhempia on nykyään liikenteessä..!

Ei se lapsi kovinkaan montaa kertaa niitä itkupotkuraivareita tee, kun huomaa, ettei se auta mitään. Mutta jos menee läpi, niin tottakai sen tekee aina uudelleen ja venkoilee siinä kärryssä niin kauan kunnes saa sen leivänkäntyn.

Ja naurettavaa väittää, että pakko antaa sille lapselle kaupassa jotain, kun hoidosta nälkäisenä haetaan. Meillä teen kauppareissu 99% viikolla siten, että neljältä haen lapseT hoidosta ja yhdessä kotimatkalla kauppaan mennään. Kertaakaan eivät mitään ole saaneet kuin vasta kotona. Usein meneekin hyvin ja istuvat vielä kassojenjälkeen penkeillä nätisti sillävälin kun minä maksan & pakkaan ostokset. Jos valittavat janoaan tms. sanon tyynesti, että kotona sitten juodaan.

Vanhempi tyttö aikoinaan kokeili itkupotkuraivaria. Siellä se makasi hetken pakastealtaiden välissä. Tyyntyi, nousi ylös ja lähti meidän perässämme kävelemään. Eipä sen jälkeen kiukutellut kaupassa.

ne,joilla ei ole koskaan verensokerin heilahteluita, ei voi tajuta tätä.

Kertokaapa mistä huomaatte että nyt on lapsenne saatava jotain sokeripitosta?



Teette ilmeisesti pitkäkestoisia kauppareissuja kun ehtii tulla sokerivajetta. Oleiletteko kaupassa tunteja vai mistä on kyse.

ne,joilla ei ole koskaan verensokerin heilahteluita, ei voi tajuta tätä.

Mikä estää pitämästä tosiaan sitä välipalaa mukana? Tai ennakoivasti varmuuden vuoksi syömään vaikka matkalla hoidosta kauppaan sitä välipalaa?

Taaperoikäisille olen saattanut avata maissinaksupussin kulman ja antanut sieltä naposteltavaa ihan muidenkin asiakkaiden takia jos lapsi on ollut tosi kiukkuinen ja äänekäs. Isommat lapset ymmärtävät että he eivät saa syödä eikä juoda mitään ennen kuin on maksettu. Saati sitten aikuiset!

uusavuton/laiska/tyhmä?

Saat ihan itse valita.

t. Se leivänsyöttäjä

Taaperoikäisille olen saattanut avata maissinaksupussin kulman ja antanut sieltä naposteltavaa ihan muidenkin asiakkaiden takia jos lapsi on ollut tosi kiukkuinen ja äänekäs. Isommat lapset ymmärtävät että he eivät saa syödä eikä juoda mitään ennen kuin on maksettu. Saati sitten aikuiset!

39 vuotias. Paljon kävin pikkulapsena äidin kanssa kaupassa (äiti oli kotiäiti) eikä kyllä kertaakaan ole siellä kaupassa mitään avattu tai ruvettu syömään. Olisi ollut ihan järjetön ajatus.



Mutta nykyään tuntuu olevan monella sellainen meininki, että hällä väliä. Kunhan lapsi ei nyt kuole nälkään/ala huutamaan kauppareissulla. Ja sen niistä lapsista kyllä myöhemminkin näkee - kummasti näitä "erityislapsia" tuntuu sikiävän. Kuinkahan moni niistäkin on vain vanhempien vastuuttomuuden ja omien käytöstapojen puutteen seurausta?



Meillä on kaksi lasta, nyt jo kouluiässä. Koskaan ei ole kaupassa alettu syömään eivätkä he tee sitä edelleenkään, kun jo itse hoitavat kauppa-asioita.



Se, että nälissään olevan lapsen kanssa mennään kauppaan, on vain suunnittelukyvyn puutetta.

kaupassa sotkeminen... Ja se, että ottaa hyllystä itselleen syötävää. Jälkimmäinen on se mitä en todellakaan ymmärrä! En kyllä ymmärrä sotkemistakaan, mutta kaupan hyllystä syöminen on varastamista. -ap

Varastamista on se, että vie tuotteen kaupasta maksamatta! Jos joku syö kaupassa ja maksaa ostoksensa niin eihän se ole varastamista.

Virikelapsen kanssa mennään kauppaan, jotta saamme ajoissa ruokaa tehtyä.

Minkä ihmeen takia raahaat kersasi kauppaan suoraan päiväkodista, kun ehtisit tehdä ostokset lapsen ollessa virikehoidossa?

olen avannut nenäliinapaketin, niistänyt nenäni ja maksanut tuotteen kassalla. No problems. Päiväkodista palaavan nälkäisen lapsen olen syöttänyt kaupassa banaanilla. Punninnut banaanit pussissa tietenkin ennen lapsen syöntiä. No problems. Tässä oikein tehdään taas ongelmaa.

koska tavara tai ruoka x on kaupan omaisuutta ennen kuin olet maksanut sen!

ainoa yhteinen viikonlopputekeminen on valua ostareilla tuntikausia yhdessä. Voiko säälittävämpää olla.

Lapset on jo sen verran isoja, etteivät huoli sitä mitä äiti ostaa. Haluavat vähän itse valita. Silloin siis kun mennään ostariin, siellä kestää aikaa.

Lapset ovat sen verran isoja, että haluavat itse valita ostoksensa, mutta eivät jaksa odottaa muutamaa minuuttia, että "hätäeväät" saadaan maksettua? Ja jos kerran on tiedossa, että asioilla viivytään kauan, eikö voisi varautua omalla vesi-/mehupullolla?

Kaupassa syövien mielestä on varmaan myös ok, että puistokemistit hörppäävät pullosta jo kaljahyllyllä, kun on PAKKO saada alkoholia verenkiertoon heti? Ja mikäpä siinä, maksavathan he sitten kassalla...

kaksi kertaa joutunut antamaan diabeteslapselleni pienen karkkipussukan kaupassa, on ollut siis käsilaukussani hätänamina.Ostin hätänamipussit ulkomailta ettei luultaisi että olen niitä varastanut.Sokerit ovat laskeneet ihan yllättäen, ei niitä kerkiä joka käänteessä mittaamaan. Kukaan ei ole katsonut pahasti eikä kiinnosta tippaakaan jos katsookin!