Olen yksin vastuussa suhteemme henkisestä tilasta. Muilla samanlaista? (ov)

Tai ehkäpä tiedänkin, mutta en osaa sen tarkemmin sitä määritellä. Jonkinlaista ymärtämisen helppoutta ja jakamisen tarvetta se on, samankaltaisuutta.



Mutta sen tiedä, että yhteyden löytäminen toiseen ihmiseen on mahdotonta, jos ei tunnista omia tunteitaan, ole itselleen (ja sitä kautta toiselle) loppuun asti rehellinen ja pysähdy pohtimaan, analysoimaan ja erittelemään. Jos tarjoilee toiselle vain bulkkivastauksia tai sanoo mitä luulee tämän haluavan kuulla, jää todellinen minä piiloon. Sellaista ihmistä on vaikea rakastaa, sellaisen ihmisen kanssa voi kylläkin olla näennäisen helppo elää.



Jos kumpikin on rehellinen ja paljastaa itsensä toiselle, tarvitaan vielä kunnioitusta, ymmärrystä ja hyvää tahtoa vastaanottajaosapuolelta. Luulen että henkisen yhteyden peruselementit ovat tässä, vaikkei lista tyhjentävä olekaan.



Suurin osa ihmisistä ei halua, uskalla, tajua, osaa tai viitsi.

Tai ehkäpä tiedänkin, mutta en osaa sen tarkemmin sitä määritellä. Jonkinlaista ymärtämisen helppoutta ja jakamisen tarvetta se on, samankaltaisuutta. Mutta sen tiedä, että yhteyden löytäminen toiseen ihmiseen on mahdotonta, jos ei tunnista omia tunteitaan, ole itselleen (ja sitä kautta toiselle) loppuun asti rehellinen ja pysähdy pohtimaan, analysoimaan ja erittelemään. Jos tarjoilee toiselle vain bulkkivastauksia tai sanoo mitä luulee tämän haluavan kuulla, jää todellinen minä piiloon. Sellaista ihmistä on vaikea rakastaa, sellaisen ihmisen kanssa voi kylläkin olla näennäisen helppo elää. Jos kumpikin on rehellinen ja paljastaa itsensä toiselle, tarvitaan vielä kunnioitusta, ymmärrystä ja hyvää tahtoa vastaanottajaosapuolelta. Luulen että henkisen yhteyden peruselementit ovat tässä, vaikkei lista tyhjentävä olekaan. Suurin osa ihmisistä ei halua, uskalla, tajua, osaa tai viitsi.

Luottamus toiseen, sitä kait se on. Ärsyttää vain välillä joidenkin naisten tyyli ilmaista itseään niin vaikeasti, että ei ota pirukaan selvää mitähän se nyt oikein meinaa. Kun itse en jaksa pelata näitä pelejä mitä naiset rakastavat olen ensinnäkin tosi huono niissä enkä ymmärrä niistä välillä tuon taivaallista, voisikin sanoa, että ne ovat minulle melkein henkimaailman asioita. Voi sitä miehelle ihan suoraankin sanoa mistä kenkä puristaa ja vaikkapa samantien, eikä tarvitse kyräillä ja hautoa sitä juttua turhan pitkään ja sitten räjähtää jostain jonninjoutavasta asiasta ja sitten sitä oikeata ongelmaa vasta puidaan.

Tuskinpa palaan tähän foorumiin, mutta yksi asia tuli mieleen ihan näin yleisesti, että moni nainen ei kyllä ihan aidosti kuuntele, kuule tai halua ymmärtää edes mitä sillä miehellä on sanottavaa vaan se oikeassa olemisen tarve ja toisen tunteiden tai ajatusten vähättely on liiankin yleistä. Ja sitten siinä moni mies turhautuu kun siitä tulee sellainen kilpailu, että ethän sinä voi oikeasti tuota mieltä olla vaan sinun pitää olla tätä mieltä ja piste. Eli jos mies käy läpi jotain kriisiä tai sitä ottaa päähän, niin ei se tee siitä olotilasta ainakaan yhtään helpompaa, jos sillä naisella on omasta mielestään sata kertaa pahempia ongelmia ja näin mukamas sitten kumoutuu miehen paha olo koska naisella on vieläkin surkeampi fiilis tai ongelmat.

että mies on läsnä, kuuntelee huolet, murheet, ongelmat, ilot ja uutiset, iloitsee kanssani ja lohduttaa suruissani. Se on sitä, että mies on joskus aloitteellinen muunkin kuin seksin suhteen - järjestää lapsenvahdin ja vie treffeille, syömään, leffaan tms. Se on sitä, että mies on kiinnostunut minusta ja osoittaa sen muutenkin kuin jatkuvalla seksin vonkumisella. Jokainen nainen tietää, että mies painaa vaikka oksanreikää silmät kiinni, kunhan saa siitä tyydytyksen, joten se seksin vonkuminen ei kerro naiselle yhtään mitään siitä, kuinka kiinnostunut mies naisesta on.



Tottakai tämä toisen kuunteleminen ja muu pätee myös naiselta miehen suhteen - mutta meidän suhteessamme, kuten monessa muussakin ilmeisesti, se pätee vain näin päin. Mies tulee töistä, valittaa paskaa pomoaan, kusipäisiä työkavereitaan ja vittumaisia asiakkaitaan, ja muutenkin elämä on tosi kamalaa ja hirveää päivästä toiseen. Lapset on rasittavia ja meluisia, ruoka on pahaa eikä taaskaan ole siivottu kunnolla, ja naapuritkin on homoja. Jos jotain positiivista tuleekin, se tulee yleensä tilanteissa, joissa sitä ei kaivata. Äitini kuoli kuukausi sitten, ja kun kerroin siitä miehelleni, hän lohdutti: "Jaa. Arvaa mitä, mä sain just palkankorotuksen." Äitini kuolemasta ei sittemmin ole puhuttu, minä olen järjestellyt äidin kuljetusta Suomeen (asui kuollessaan ulkomailla), hautajaisia sekä perinnönjakoa, ja hoitanut lapsiani, mies on himmannut palkankorotuksiensa kanssa ympäriinsä. Ei mitään puhetta, että edes käytännössä olisi ollut avuksi, hoitanut vaikka lapsiaan vähän enemmän että olisin saanut järjesteltyä äidin asioita helpommin. Kyllä se meillä on mies, joka lyttää mun mielipiteeni ja tunteeni. Kun kerron, miltä minusta tuntuu, hän toteaa, että eihän se niin ole, sinä olet väärässä.



Kyllä minä tiedän, että on olemassa miehiä, jotka kykenevät siihen, mitä minäkin suhteeltani toivoisin. Lisäksi tiedän, että mieskin on kehittyvä olento - jos hän haluaa, hän pystyy suurin piirtein mihin tahansa. Sitä puolestani en ymmärrä, miksei mies tahdo huolehtia myös naisensa tarpeista ja hyvinvoinnista, kun se ei ihan pohjattomasti vaatisi. Mies kyllä olettaa naisen huolehtivan miehen tarpeista, ja sitten ihmettelee, miksi se nainen ei olekaan tyytyväinen kotiorja, lastenhoitaja ja ikioma huora.

Mies pystyy halutessaan ihan mihin tahansa. Naisten parempi henkisyys ja keskustelutaito ovat vain feministien myyttejä. Eli oppikaa tuntemaan se mies, älkää takertuko myytteihin ja pitää olla myös pelisilmää milloin näitä keskusteluja käydään eli molemmat ovat hyvässä virittyneessä tilassa ja valmiita kuuntelmaan aidosti toisiaan.

Mies pystyy halutessaan ihan mihin tahansa. Naisten parempi henkisyys ja keskustelutaito ovat vain feministien myyttejä. Eli oppikaa tuntemaan se mies, älkää takertuko myytteihin ja pitää olla myös pelisilmää milloin näitä keskusteluja käydään eli molemmat ovat hyvässä virittyneessä tilassa ja valmiita kuuntelmaan aidosti toisiaan.

Minulla oli aikanaan nainen, joka ei suostunut keskustelemaan mistään järkevästä minun kanssani, haukkui vain kaikesta. Tyttökaveriensa kanssa oli vähän väliä menossa "naisten iltoihin", mitä ne sitten lienee, ja siellä vähän henkeviä keskusteltuaan tuli takaisin ja oli minulle entistäkin vihaisempi. Eikä minulle koskaan selvinnyt oikein syytä. Tein ruokaa, harrastin seksiä (silloin kun HÄNELLE sopi), osallistuin kotitöihin. Olisin keskustellutkin, jos olisin kelvannut keskustelukumppaniksi, mutta kelpasin vain huutamiseen ja nalkuttamiseen.

Ap, miten muuten seksielämänne toimii? Minä en samanlaisessa tilanteessa loppujen lopuksi enää pystynyt päästämään fyysisesti lähelle ihmistä, joka sulki itsensä henkisesti.

En ymmärrä miten selittäisin tämän asian miehelle niin että se ymmärtäisi. Sen mielestä mitään ongelmaa ei ole, ja se jolla on asiaa, avaa suunsa. Piste.

Meillä, kuten varmaan monilla, suhde kulkee kehää, jolla on se piste, jossa ne samat hiertävät asiat pulpahtavat pintaan. Kun pöly on laskeutunut, matka jatkuu, kunnes taas töksähtää. Nämä töksähtävät asiat eivät muutu. Kun muut asiat on mielessä ja elämässä tapahtuu kaikenlaista, huomio ei ole suhteessa ja "matka jatkuu". Sitten kun herää toivomaan jotain vastakaikua ja sitä ei (koskaan) tule, tulee stoppi. Mulla nyt jostain syystä tuli täysstoppi, enkä tiedä miten jatkaa. Varsinkin, kun toisella ei ole mitään ongelmaa. Kuulemma ainoastaan minulla on ongelma, minä olen vaikea.

En tiedä saitteko tosta mitään tolkkua. Mutta karut fiilikset on edelleen.

ap

Minulla ei ole vastausta siihen, mitä sen stopin jälkeen voi tehdä. Itselläni se oli point of no return, olisin voinut sen jälkeen vielä leikkiä tekeväni töitä pelastaakseni suhteen (toinen viimein tajusi ongelmat), mutta en olisi hetkeäkään uskonut koko juttuun.



Tavallaan toivon, että en olisi tiedostanut suhteen ongelmia ja käynyt läpi sitä ajatusketjua joka päätöspisteeseen johti, sillä silloin kun huomio ei ollut suhteessa, elämä oli ihan leppoisaa. Nyt olen aiheuttanut paljon tuskaa muille ja erityisesti entiselle miehelleni, joka ei ole pahantahtoinen, henkisesti laiska ja haluton vain. Toisaalta nyt ollessani tältä osin unelmasuhteessani, koen olevani täydempi, elävämpi ja viimein saaneeni itselleni peilin, jonka avulla kasvaa ja kehittyä.



Meilläkin seksielämä oli olematonta, ja siitä aiheutua monenlaisia paineita ja tuskaa. Minä en vain pysty fyysiseen läheisyyteen, jos henkinen evätään. Suhteen aikana tietysti koin että vika onvain minussa, että olen siinä asiassa jotenkin outo, vaillinainen tai rikki.



t. Se joka kysyi

Olet itse vastuussa omasta "onnellisuudestasi".Älä oleta että miehesi työ ja tehtävä on "tehdä sinut onnelliseksi".Opi elämään arkea.

Sinä ilmeisesti kaipaat draamaa ja farsseja parisuhteeseen mykkäkouluilla ja päänsäryillä.

Jos päätä särkee niin pitää ottaa burana. Ei se valittamalla lähde.



Keskustelut loppuvat ja alkavat, joten siinä ei pitäisi olla mitään vikaa. Mitä useampi keskustelu niin sitä useampia onnistuneita keskusteluita. Aina menee ohi, mutta löytyyhän sieltä niitä helmiäkin.

Keskustelu on kuin aarteen etsintä. Joskus löytyy ja usein ei.



Keskustelun arvo katoaa jos jokainen keskustelu olisi mansikka. Mustikoiden arvo ei ole nolla.



Ajattelusi ei ole hedelmällinen. Eli olet jo teilannut kaiken maihin. Eräs ystäväni sanoisi ettei tuosta tule helvettiäkään.



Yritä kovempaa. Miehesi käytös on osaltaan syytäsi. Hänen käytös on muokkaantunut yhdessäolo aikana nykyiseen muotoonsa. Mieti mitä olet tehnyt väärin.



Annan vinkin. Ajattele sen mykkäkoulun reiluutta. Se on melko lapsellista. Sitä tekee lapset. Miehesi on aikuinen ja hän reagoi kuten aikuinen. Hän ei palkitse mykkäkoulusta.

että mykkäkoulu on lapsellista. Siksi en harrasta sitä enää. Elämme kahta rinnakkaista elämää (koska vastakaikua en saa), vaikka mieheni varmaan ajattelee elävänsä yhteistä elämää. Katsotaan kuinka pitkälle toimii.



ap

Kuulostaa huonolta ihmiseltä. Hän ei ole minkään arvoinen.

Yrittää löytää syytä rikkoa parisuhde. Tyypillinen nykyajan nainen.



Vanhat arvot ovat kadonneet. Olisi rankkaa olla ap:n kumppani.

en missään tapauksessa aio erota miehestäni, lapset vähintään pitävät meidät yhdessä. Olen itse eroperheestä, enkä aio tehdä samaa lapsilleni. Siksi strategiani on olla liikaa keskittymättä mieheeni, toivoa ja odottaa. Olen hyväksynyt tilanteen, ja haen elämääni sisältöä muualta. En silti missään tapauksessa aio olla uskoton tai lähteä suhteesta.

Yrittää löytää syytä rikkoa parisuhde. Tyypillinen nykyajan nainen. Vanhat arvot ovat kadonneet. Olisi rankkaa olla ap:n kumppani.

että mykkäkoulu on lapsellista. Siksi en harrasta sitä enää. Elämme kahta rinnakkaista elämää (koska vastakaikua en saa), vaikka mieheni varmaan ajattelee elävänsä yhteistä elämää. Katsotaan kuinka pitkälle toimii.

ap

Kutsut häntä mieheksesi. Kuvittelet omistavasi hänet. Hänellä on myös oikeus toipua mykkäkoulusta.

Mykkäkoulu voi aiheuttaa pitkän masennuksen toiselle osapuolelle. Se hylätyksi jätetyn tunne on vahva vaikka mykkäkoulu olisi loppunut aikoja sitten.

Kun tärkeä ihminen lopettaa kaikki eleet ja puheet, niin se on kuin kohtaisi kuoleman. Sitä jää yksin pimeään. Lakastuu ja kuihtuu.

Tapoit miehesi. Tapoit hänet sisäisesti. :(

mikä henkinen tila ja suhde?

meillä vaa ollaan möllötellään,ei juuri puhuta,kuin iha yleisistä asioista.

syyää,käyää paskal ja nukutaan...hoidetaa vauva siin sivus.ei muuta.

Tapoit miehesi. Tapoit hänet sisäisesti. :(

en missään tapauksessa aio erota miehestäni, lapset vähintään pitävät meidät yhdessä. Olen itse eroperheestä, enkä aio tehdä samaa lapsilleni. Siksi strategiani on olla liikaa keskittymättä mieheeni, toivoa ja odottaa. Olen hyväksynyt tilanteen, ja haen elämääni sisältöä muualta. En silti missään tapauksessa aio olla uskoton tai lähteä suhteesta.

Yrittää löytää syytä rikkoa parisuhde. Tyypillinen nykyajan nainen. Vanhat arvot ovat kadonneet. Olisi rankkaa olla ap:n kumppani.

Toisen miehen olemassaoloa. Hän kyllä huomaa sen käytöksestäsi. Rakkautesi ei ole minkään arvoista. Vapauta hänet. Kerro kaikki. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Et vaikuta ihmiseltä joka elää pitkään parisuhteessa. Miehesi kärsii ja kuolee kaiken aikaa. Voit vapauttaa hänet lyömällä kortit pöytään.

Mitä ihmeen tekotaiteellista paskaa täällä suolletaan :D



No joo. Minusta on yksi elämän perusjuttuja, että pitää olla vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jos mies on luonteeltaan tasainen, maanläheinen ja ongelmaton, ei kannata väkisin vääntää hänestä filosofisia keskustelevaa tai muuten mietiskelevää älykköä. tai seikkailunhaluista harrastajaa.



EN tiedä mitä haet me-hengellä. Ettekö sitten tee mitään yhdessä, lasten kanssa tai kahden? Vai kaipaatko jotain suurempaa? Unelmia, projekteja?



Minä olen aikanani rimpuillut oman järkevän mieheni kanssa. On tuntunut, että toinen on niin tasainen, jalat maan pinnalla ja "valmis", että en voi elää enkä jakaa omaa ahdistustaani, elämäntuskaa ja miettimistänni. Jälkeenpäin ajatellen, noihin kausiin on aina liittynyt toinen mies, ei suhteena, mutta herättelijänä ja oman kuvion kyseenalaistajana. Siis suhteita, joissa on juteltu ja tutustuttu ilman mitään fyysistä.



Nykyisin nuo osaa pitää omana asianani ilman, että haen huonoja puolia omasta tasaisesta ja sinäsnä hyvästä parisuhteestani. Uusi ihminen on aina kiehtova, ei niitä voi verrata reilusti.



Ja toinen asia, jonka olen tajunnut on se, että ei sen oman miehen ole pakko olla se ihminen, jolta saa kaiken. Jos mies ei halua märehtiä ihmissuhteita (yleisesti siis, ongelmat pitää tietysti selvittää jollain tavalla), sitten tehdään se jonkun ystävän kanssa.

siis mitä oikein kaipaat miehesi ja itsesi välille?



miehesi nyt tuntuu olevan erilainen ihminen kuin sinä, joten oikeastaan ainoa mitä voit tehdä on hyväksyä hänet sellaisena ja rakentaa sitä parisuhdetta ja perhettä sen varaan. toki siten, että yrität siinä sivussa pitää oman pääsi kasassa.



puhut noista keskustelunaloituksista... puhutko aiheista joista tiedät miehesi olevan kiinnostunut?

aika harva mies osaa erikseen ottaa tunteita tai suhdetta puheeksi, he ovat tyytyväisiä, jos suhteessa on seksiä, ruokaa ja vaimon seurassa hyvä olo. :DD



kehottaisin melkein jatkamaan tuota oman elämän rakentamista, mutta ota mies takaisin elämääsi. tee se kuitenkin siten, että otat hänet omana itsenään, eikä minään haavekuvana jota yrität rakentaa. muuten huomaat jonain päivänä, että mies ei olekaan enää se sama henkilö johon aikoinaan rakastuit.