Kun lasten lyhyt hoitopäivä on ainoastaan äidin
tavoite.
Onko kohtalotovereita? Tunnen olevani jaksamisen äärirajoilla, enkä oikein tiedä mistä päästä keventäisin, periaatteistani vai työstäni. Olen siis yrittäjä-äiti, lapset ovat päivähoidossa (2 kpl) noin 6 - 7 tuntia päivässä. Olen ajatellut tämän olevan myös mieheni "tahtotila", kumpikaan meistä ei koe että lapset saisivat päiväkodissa niin hyvää hoivaa että hoitopäivä kannattaisi olla yhtään pidempi kuin pakollista on.
Mieheni on myös yrittäjä. Minä olen meistä lyhentänyt työaikaani (tai siis siirrän osan töistä yöaikaan kun lapset nukkuvat, normaalisti siis teen vielä 22-24 töitä, tai herään aamusta aikaisemmin tekemään hommia), miehellä työpäivät ovat noin 10 tuntisia + matkustelua paljon jolloin ei ole kotona.
No, monestakin syystä olen viime aikoina ollut todella väsynyt, ja avauduin miehelle siitä että minä joudun tosi koville lasten hoidon + yrittämisen ristipaineissa, ja yöunet on mulle aivan liian lyhyet. Mutta miehen mielestä tämä on täysin minun valintani, ja minun tulee se siis kestää.
Eli minun pitää joko
1) pidentää lasten hoitopäivä 9 - 10 tuntiin että saan sinä aikana työt hoidettua
2) jatkaa nykyistä systeemiä
Mies ei ole valmis muuttamaan mitään arjessaan.
Väsy ja tietynlainen yksinäisyys tilanteessa ahdistaa. Miten näistä lapsista tuli niin kokonaan mun juttu.
Onko kellään kokemusta tällaisesta, mistä voimavarat paketin pyöritykseen?
Kommentit (23)
siihen että hänen tulisi hoitaa myös lasten rutiineja ja asioita on "tee sinä sitten minun työt sillä aikaa".
Eli miehen mielestä lapset on mun juttu, se ei ehkä ole niin räikeästi näkynyt aiemmin kun olin pitkään lasten kanssa kotona, ja nyt töihin palattuani vasta alkanut oma "yritys"toiminta vetää sillä lailla että töitä on reilusti.
Mulla oli ihan väärät odotukset siitä että jossain vaiheessa mieskin nipistäisi omista jutuistaan lasten arkeen osallistumiseksi mutta olin väärässä, ja nyt, tunnen olevani tosi yksinäinen.
Mainittakoon vielä että jotain töitä minun on tehtävä jotta pärjäämme rahallisesti, ja palkkatyössä olisin vielä enemmän "pulassa" hoitoon viemisten ja hakemisten kanssa, nyt voin tehdä töitä myös kotoa käsin.
ap
kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa. Mutta ehdottomasti kannattaisi siirtyä kokoaikahoitoon mielestäni tilanteessasi. Olen itse opiskellut pienten lasten kanssa 3v. ja päätin, kun vauva-aika väsymys oli hurjaa, etten valvo opiskelujen takia. Hoidan työt ja opiskelut pääasiassa päivällä tai työaikana( jota on jonkun verran illallakin j vkonloppuna mut mun mies hoitaa paljon lapsia ni ei voi verrata ihan) ja ilat olen normaalistai lasten kanssa, en siis yritäkään tehdä työ-tai opisk.asioita myöhään illalla, yöllä tai jos lapsilla ei hoitajaa.Toinen pitkän tähtäimen vaihtoehto on, et vain toinen perheestä on yrittäjä, toisella normityöpaikka. lapset ei kylläole vain sinun juttu vaan teidän tulis keskustella miehes kanssa asioista. Miksi juuri sinä joudut valvomaan ja vielä heräämään aikaisin?lasten hoitoon haut vaan jakoon, viikon jotkut aamut miehes vie ja sä haet ja sitten toisinpäin.
lapset olisivat toisina päivinä 7 tuntia hoidossa ja toisina 9 tuntia?
helpottaisiko se?
Osa miehistä tosiaan ajattelee, että lasten hoito kuuluu pelkästään naisille..
mutta meilläkin tilanne on se että miehen mielestä mun tavoitteeni lasten alle 8-tuntisista hoitopäivistä on ihan turha. Vaikka meidän nuorempi ei ole vielä kahta vuottakaan!
Mies kyllä puolivillaisesti yrittää osallistua talkoisiin, kun mä olen tarpeeksi paljon korostanut sitä miten tärkeä asia tämä on minulle, mutta yritys on tosiaan aika löperö. Kun olemme esim. "sopineet" että hakuvuorossa oleva vanhempi hakee lapset viimeistään neljältä niin käytännössä se tarkoittaa usein sitä että mies alkaa neljän maissa valmistautua työpaikalta lähtemiseen, ja lapset haetaan käytännössä puoli viideltä tai sen jälkeenkin. Samoin aamuvuorossa ollessaan mies saattaa vaivihkaa aikaistaa lähtöä puolella tunnilla, jos mä en huomaa. Ja jos miehellä jostain syystä on tavallista lyhyempi päivä, esim. se palaa jostain reissusta kesken päivän eikä enää koe tarvetta mennä työpaikalle, se ei vahingossakaan hae lapsia kotiin vaan menee kotiin lepäämään ja hakee lapset taas sen puoli tuntia myöhässä. Kaikki muut lapset haetaan sieltä pois viimeistään neljältä, meidän sitten kökkivät viimeisinä hangessa.
mutta muuten samantyyppinen ongelma. Mieheni on johtavassa asemassa, minä asiantuntija-tehtävissä. Miehellä pitkät työpäivät ja paljon työmatkoja, minä periaatteessa pystyisin tekemään työni normaalissa 8 tunnissa. Ongelmaksi on muodostumassa miehen lisääntyvät työmatkat. Normaaliarjessa mies vie lapset, minä haen. Näin pystymme pitämään lasten päivähoidon max 8 tunnissa. Mutta miehen ollessa työmatkoilla, lasten vienti ja haku on kokonaan minun vastuulla, mikä on ongelma, koska työmatkaani menee noin tunti suuntaansa. Minulla on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa:
a) joko pidentää lasten päivähoitoa noin 10 tuntiin
b) lyhentää omaa työaikaa noin 6 tuntiin.
Kumpikin meistä haluaisi toteuttaa tuon alemman vaihtoehdon, mutta työtkin on hoidettava. Käytännössä se tarkoittaa jatkuvaa tasapainottelua oman työni kanssa, koska tuo 6 h ei millään riitä, jotta saan työni tehdyksi. Lisäksi työnantajani ei kauhean suopeasti suhtaudu siihen, että olen jatkuvasti vähemmän kuin 8 h toimistolla, vaikka liukuva työaika onkin. Vakavasti harkitsen, että siirryn suosiolla lyhennettyyn työaikaan, vaikka se sitten vaikuttaisikin tuloihini. Sitten ei ainakaan tarvitsisi kokea huonoa omatuntoa.
Vastuutonta ja vanhanaikaista ajattelua.
onko töiden vähentäminen vaihtoehto? itse tekisin valinnat sen mukaan, että sinun yöunesi on tärkeää lastesi hyvinvoinnille.
opiskelijatyttö parina päivänä hakemaan lapset hoidosta, jolloin itse teet pitemmän päivän. Ystävälläni esim. on ollut lukiolaistyttö hoitamassa lapsia kolmena päivänä viikossa klo 16-18, se on ainakin heillä ollut tosi hyvä ratkaisu.
Meillä samankaltainen tilanne. Minä vien ja haen. Lasten hoitopäivät klo 7.15 - 16.45 (keskimäärin). Ja näin on ollut syksystä asti. Lapset nyt 4,5 v. ja 1 v 5 kk.
lapset kokopäivähoidossa. Joskus voit pitää lepopäivän ja vain nukkua ja toisinaan jos mahdollista pidätte lasten kanssa yhteisen vp:n. Jaksamista!
Voisit paremmin keskittyä yritykseesi, jos töitä kerran riittää, jos ottaisitte kotiinne au pairin. Lasten hoito ei olisi ongelma ja au pairin tekemät pienet kotityötkin ehkä keventäisivät arkeasi. Ei tule läheskään niin kalliiksi kuin moni kuvittelee. Saisitte varmaan kotihoidon tukea, jos ottaisitte lapset pois päivähoidosta ja au pair kuljettaisi heitä vaikka kerhoon sen sijaan.
Jos tilanne on noin rankka, niin pidä ihmeessä lapset kokopäivähoidossa. Joskus voit pitää lepopäivän ja vain nukkua ja toisinaan jos mahdollista pidätte lasten kanssa yhteisen vp:n. Jaksamista!
-palkkaat jonkun hoitamaan osan töistäsi
-palkkaat hoitajan hakemaan lapset
-palkkaat hoitajan kokonaan kotiin
-otat vastaan vähemmän töitä
-lopetat yrittämisen, menet vieraalle töihin lyhennetyllä työpäivällä
-vaihdat miestä
-
vaihtoehto, tietysti lapset saa sitten hakea aikaisemminkin jos päivän hommat tulisikin hoidettua nopeammin.
Töiden = asiakkaiden vähentäminen juuri tässä taloustilanteessa tuntuu tosi uskaliaalta, kun tuntuu että yksittäisiltä asiakkailta saatavat toimeksiannot pienenee, eli oma toimeentulo jatkossa huolettaa jos karsii asiakaskuntaa.
Enkä tosiaankaan ole mikään suurituloinen, mutta kyllä kuukausittain tuon perheen kassaan hoitomaksujen + ruokalaskun verran kuitenkin, joten on merkittävä summa meille.
Kiitos tsempeistä,
t ap
lapset kokopäivähoidossa. Joskus voit pitää lepopäivän ja vain nukkua ja toisinaan jos mahdollista pidätte lasten kanssa yhteisen vp:n. Jaksamista!
Jos lapset ovat nyt 6-7 tuntia hoidossa ja sen lisäksi teet töitä illalla 2 tuntia, niin luulen, että jos lapset olisivat 8 tuntia hoidossa, saisit ne iltaan jäävätkin hommat tehtyä jo päivällä (ja pääsisit ajoissa nukkumaan). Illalla kun ei ole välttämättä enää niin tehokas kuin päivällä.
Ottaisin asian kyllä edelleen miehen kanssa puheeksi, mutta ensi alkuun pidentäisin tuota lasten hoitoaikaa, jotta tilanne helpottaisi edes hieman.
Minusta oli mahtava idea tuo jonkun esittämä opiskelijan palkkaaminen hakemaan lapsia esim. osan viikosta, tai sitten au pair jonka ansiosta voisitte saada lasten varsinaisen hoitopäivän pidettyä lyhyempänä.
Vaikkapa niin, että pääsisit aloittamaan työt klo 8 ja tekisit töitä täyden, tai lähes täyden päivän eli n. klo 16 hakisit lapset. Jos lapset viihtyvät päiväkodissa ja se on heille tuttu paikka niin näkisin helpoimpana vaihtoehtona juuri päivien pienoisen pidentämisen. Ei mitään 10 h päiviä lapsille, mutta jos saat tunnin, pari tehokasta työaikaa päivään lisää, saat todennäköisesti työt tehtyä ihan sinä aikana eikä tarvitse enää öitä valvoa.
On kyllä aikamoisen epäreilua, että miehesi ei ole yhtään valmis joustamaan perheen eteen. Ymmärrän toki, että silloin kun on reissussa ei tietenkään voi olla kotona lasten kanssa, mutta ei kai hän joka ikinen päivä ole työmatkalla. Omassa lähipiirissäni olen kyllä huomannut, että yrittäjämiehet ovat usein aina, anteeksi vaan, itsekkäitä eivätkä ole valmiita järjestelemään omia töitään yhtään perheen takia.
Meillä äidin vastuu lapsen hoidosta alkoi heti lapsen syntymän jälkeen,ja ettei liian helppoa olisi ollut, lapsella oli tietenkin koliikki ja allergioita. Näin ollen realiteetit kolahtivat heti vastaan. Lapsi oli varmastikin esikoisena itkuineen vähän "luotaan työntävä" isälle ja miehen piti tietenkin saada nukuttua myös kunnon yöunet töiden vuoksi. Itse palasin työelämään lapsen ollessa 10 kk, ensin isovanhempi hoiti lasta kotona ja sittemmin päiväkoti. Mies lupaili tuolloin, että kaikki muuttuu, kun palaan töihin ja hän osallistuu lapsen hoitoon enemmän. Aiemminhan pääsinkin helpolla olemalla vain kotona? Nyt olen ollut töissä pian kaksi vuotta ja ainakaan vielä en ole huomannut varsinaisia muutoksia isän osallistumisessa hoitovastuuseen. Minä vien ja haen lapsen hoidosta, sen lisäksi hoidan illat ja viikonloput, myös kipeänä ollessani. Onneksi isovanhemmat auttavat joskus, muutoin en ehkä olisi jaksanutkaan. Ja nythän lapsikin on jo isompi...
Tässä on tietysti käynyt mielessään kaikki vaihtoehdot ja ajoittain pinna palaa miehelle ja silloin asiat "paranevatkin" hetkeksi, mutta tosiaankin vain hetkeksi. Joskus mietin, että erotessa saisin ainakin levätä joka toinen viikonloppu (=itsekästä, tiedän), johon nyt en pysty, mutta toistaiseksi ollaan yhdessä pysytty eikä suhdekaan mikään erityisen huono ole, mutta lastenhoito ja kotityöt ovat kyllä puhtaasti minun vastuulla nyt ja varmaan aina. Oma valintahan tämä on, mutta jos tästä jotakin positiivista haluaa löytää, niin tiedän ainakin, että jos joskus se ero tulee, pärjään yksinhuoltajanakin vallan mainiosti.
Harmi, ettei miehille ole mitään "isyystestiä" ennen lapsen tekoa/syntymää, sillä ehkä olisin miettinyt silloin sen toisenkin kerran, nyt on vähän myöhäistä :) Ja lapsi on tosiaankin aivan ihana, en antaisi hetkeäkään yhteisistä ajoistamme pois.
Tämä viesti ei ratkaise kysyjän ongelmaa, mutta meitä samanlaisessa veneessä olevia kyllä löytyy, jos se yhtään lohduttaa :)
Lasten vähäinen hoito ja lyhyet hoitopäivät ovat varmasti enemmänkin minun tahtotilani, mutta kyllä mies on osallistunut. Toisaalta miehellä ei ole ollut vaihtoehtoja, on asia josta en ole neuvotellut.
Kaksi ensimmäistä lasta hoidettiin kotona vaikka välillä kävinkin töissä. Teimme vain työmme ristiin, minä päivällä aamupainotteisesti ja mies illalla. Lapset vaihdettiin työmatkalla, jotta aikataulu piti.
Minun töihinmenoni mahdollisti aikanaan kunnon äitiyspäivärahan (muuten olisin ollut minimillä), sekä palkkojen lisäksi saatiin kotihoidontukea. Kyllä se mieskin osasi laskea eron tuloissa varsinkin kun säästettiin vielä hoitopaikkamaksut. Lisäksi mies muistelee maailman leppoisimpana aikana sitä kun oli esikoisen kanssa päivät kotona ja illat töissä:)
Kolmannen lapsen kohdalla päiväkoti kutsui jo edellisistä poiketen ennen eskaria (ei olisi ollut kovin reilua koululaisille että isä olisi ollut kotona vain heidän kouluaikaansa ja kun he kotona, niin isä töissä). Lapsi oli hoidossa alle 7h, noin 16päivää kuussa. Miehen iltavuoroviikolla mies oli lapsen kanssa päivät- tämä oli minusta itsestäänselvyys. En tiedä olisiko mies itse ehdottanut tätä tai harkinnut toisin, mutta en edes kysynyt.
Aikanaan näistä lasten hoitojärjestelyistä keskusteltiin ja mies ei ihan heti ymmärtänyt, mutta ei paljoa pistänyt vastaankaan. Perustelut oli minusta tarpeen ja ne olivat omakohtaiset, lapsuuteni vuoksi en ollut valmis laittamaan pientä lasta hoitoon. Lisäksi keskusteltiin miehen hoitomuistoista lapsuudesta (oli aina se viimeinen lapsi jota haettiin).
Lastemme luonteet ja reaktiot ovat myös vaikuttaneet. Niistä olemme keskustelleet ja miettineet yhdessä (tosin minun aloitteestani) miten lapsi reagoi mihinkin ja miksi on välillä niin vaikea tai helppo. Näissä on nopeasti huomattu käytännön ratkaisujen vaikutus lapseen ja osattu välttää jo tiettyjä vaikeimpia tilanteita etukäteen.
Kyllä tuo mies on tajunnut.
"ihan helposti onnistuu lasten lyhyet hoitopäivä" -mammoista. Eli mammalla on utopistinen pyrkimys johon pakotttaa myös miehensä ja molempien työt kärsii.
kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa. Mutta ehdottomasti kannattaisi siirtyä kokoaikahoitoon mielestäni tilanteessasi. Olen itse opiskellut pienten lasten kanssa 3v. ja päätin, kun vauva-aika väsymys oli hurjaa, etten valvo opiskelujen takia. Hoidan työt ja opiskelut pääasiassa päivällä tai työaikana( jota on jonkun verran illallakin j vkonloppuna mut mun mies hoitaa paljon lapsia ni ei voi verrata ihan) ja ilat olen normaalistai lasten kanssa, en siis yritäkään tehdä työ-tai opisk.asioita myöhään illalla, yöllä tai jos lapsilla ei hoitajaa.Toinen pitkän tähtäimen vaihtoehto on, et vain toinen perheestä on yrittäjä, toisella normityöpaikka. lapset ei kylläole vain sinun juttu vaan teidän tulis keskustella miehes kanssa asioista. Miksi juuri sinä joudut valvomaan ja vielä heräämään aikaisin?lasten hoitoon haut vaan jakoon, viikon jotkut aamut miehes vie ja sä haet ja sitten toisinpäin.