nähdäänkö teidän eteen koskaan vaivaa?

Tympii. Itse aina muistan lähimmäisiä synttäreinä, järkkään kivoja yllärilahjoja joskus, muistan jouluna jne.

Synttärit tänään ja ottaa hiukan päähän. Ei sillä että lahjoja ahnehtisin, vaan että olisihan se joskus kiva että joku näkisi minun eteen vaivaa.

a) sisko sanoo ettei jaksa käydä hakemassa lahjakorttia, niin laittaa tililleni rahaa.

b) mies ei tuo kukkia, sanon että unohtuivatko jonnekin, että tuo huomenna. Ei siis viitsinyt.

c) vanhemmilta tulee onnittelu-teksiviesti.

d) kaveri nauraen kertoo, kuinka hyvät suunnitelmat hänellä oli lahjaksi, mutta hän ei sitten saanutkaan aikaiseksi.

Huoh.

Vieläkin siskon lupaamaa joululahjaa odotellen...

AP

sano miehelle, että joku muu tuo sinulle kukkia jos ei oma mies

Mulla oli synttärit toissa päivänä, ja sama juttu. Ei niitä kukaan muistanut, ei siskot, veljet, vanhemmat, mies eikä kaverit. Ei tullut lahjoja eikä mitään.



Aikoinaan minäkin jaksoin muita muistaa synttäreinä, jouluna jne., mutta nykyään en enää. Lapsilleni järjestän juhlat ja ostan lahjat, mutta muut saavat puolestani vaikka tukehtua kakkuunsa, minä en enää pistä tikkua ristiin yhdenkään eteen.

Elämän ihana taika

on eteenpäin vievä aika,

sillä jokainen kaunis muisto

on sydämessä kuin kukkiva puisto

Onnea päivänsankarille!

Elämän ihana taika

on eteenpäin vievä aika,

sillä jokainen kaunis muisto

on sydämessä kuin kukkiva puisto

Onnea päivänsankarille!

On jotenkin niin pettynyt lähimmäisiin että tämä lohdutti, kiitos :)

AP

Positiivinen ajattelu auttaa moneen... ja miksi pahoittaisin mieltäni olemattomasta :)

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onneaa ap, paljon onnea vaan!!



Ymmärrän sun fiilikset, aika sama tilanne itsellä usein. On vaan tosi kiva laittaa kaikille joulu- ystavanpäivä- ja synttärikortit, lähimille lahjoja ja usein muuten vain lähetän kotin tai jonkun pienen paketin tai vaikka neulon ystavälle villasukat ihan tuosta vaan. Hyvin on kelvanneet kaikille, mutta mä en juuri koskaan saa mitään. Annaan lahoja ihan antamisen ilosta, enkä myöskään kaipaa mitään tavaravuorta, mutta olis se joskus kiva, kun joku muistaisi.



Mutta paljon onnea sulle syntymäpäivän johdosta!! :)

aika harvoin ja aika vähän.



oma äiti on tehnyt lapslleni joskus jotain kaunista ja nättiä. ja työlästä. ommellut jonkin ihanan vaatteen tai ostanut kauniin tai kutonut kauniista ohuesta langasta työläät sukat tai puseron.



oikeastaan siis äitini näkee aika paljon vaivaa lastensa eteen ottaen huomioon että niitä on monta.

anoppi osti joskus jonkin nätin vaatteet kun lapset olivat pieniä. nyt ei näe vaivaa kun lapset isompia ja heille olisi tärkeämpää mitä lpäälleen laittavat. eli kutoo kysymättä lempivärejä paksusta villalangasta jotain rumaa. (sori, meidän suku on käsityöihmisiä...)



ja mun synttärit. kyllä kai se niin on, että jos haluan että mua muistetaan niin siitä on miehelle sanottava. äidiltäni saan ehkä kortin ja siltä ainoalta ystävält ja lapsilta myös. mutta jos kukkia haluan niin parasta sanoa se etukäteen. olen nimittäin joskus sanonut että en halua mitän kaupasta ostettua, joten olisi kai turha odottaa lahjaa ?

facebook- kavereiden onnitteluista.

Itse ostan itselleni vaikka suklaalevyn.

Tottunut jo..

Mun äiti esim muistaa aina mun synttärit. Mutta taasen anoppi muistaa -kenties- poikaansa tekstarilla. Tai soittaa jälkikäteen ja kysyy että mitä vois ostaa hälle synttärilahjaksi. Musta se on jotenkin noloa... Ainoa lapsi. Tunnen jotenkin suurta häpeää anoppini puolesta.



Mun mielestä lahjat voi olla hyvinkin itse tehtyjä tai jotakin pientä; parasta on että on ajatellut päivänsankaria tai nähnyt vähän vaivaa. Mun mielestäni esim oman miehen laittama ateria tai juustoa ja viiniä (hän ei oikeasti osaa kokata) olisi ihan huippua.

ei lapsuudenperhe niinkään