Onko sinulla tai perheessäsi asioita, joita haluat lapsillesi antaa mutta et itse lapsena saanut?

paljon kerrottiin, että rakastettiin yms. Joitain pieniä juttuja haluan kuitenkin tehdä eri tavalla.



Esim. meillä hurjasti kuskattiin harrastuksiin, koska se oli ilmeisesti jotenkin hienoa. Meillä lapset saavat itse joskus mennä jos haluavat. Ja valitsevat ITSE harrastuksensa.



Toinen juttu oli nuo vaatteet... Ahdistavana muistona on vanhat lötköt kierrätyskamppeet. Teini-iässä on jo tarpeeksi muutakin hävettävää. Omat lapseni haluan pukea nätisti (ja ottaa heitä mukaan vaatemietintöihin). Mieluummin itselle jätän vaikka sitten ostamatta, jos se on siitä kiinni.



Yksi pieni hassu muisto minulla on: meille ei koskaan lapsena ostettu lasten lehtiä, aikuisten vain. Nyt meille ei tule aikuisten, mut lapsille kylläkin;)...

olivat ne kuinka monimutkaisia tahansa. Vaikka sitten kertoa rehellisesti , etten tiedä sitä vastausta.



Mulle on sanottu koko lapsuus ja nuoruus esittämiini kysymyksiin, että ne on aikuisten asioita tai kerrotaan sitten myöhemmin. Yhtään keskustelua en ole saanut vanhempieni kanssa käydä.



Ihanaa jutella ja pohtia elämää näiden omieni kanssa.!! Ja anteeksi pyydän, kun huudan, ymmärrän väärin tai muuten pahoitan lasten mieltä. Ei kuulunut vanhempieni tapoihin koskaan pahoitella lapsilleen mitään.

Raitiita viikonloppuja, lupausten pitämistä, ja kotiruokaa, sekä tytölle ostan barbin, jota itse en koskaan saanut pienenä tyttönä. Lisäksi toivon, että perheemme säilyy ehjänä eli ei erota.

ja hellä isä.

ja en halua pakottaa lapsiani syömään mitään mistä eivät pidä koska minua pakotettiin ja lopputulos oli anoreksia.

että voisimme tyttöni kanssa viettää aikaa yhdessä vielä sitten kun hän on jo teini tai aikuinenkin..käydä shoppailemassa, matkoilla jne..

Ihan hyvä lapsuus minulla on ollut, mutta äidin kanssa ei vaan koskaan ole ollut luontevaa tehdä tällaisia juttuja.

kielitaidon ja koulutuksen arvostaminen,

hellyydenosoitukset,

silloin tällöin kalliita leluja.



Näitä siis en lapsena kokenut saavani, mutta omat lapseni saavat.

joo

ehjän kodin ja molemmat vanhemmat

tavaraa ei ollut lapsena mutta siitä olen kiitollinen. minusta tuli ihan luova ja mielikuvitusta riittää ja vaatteet eivät olleet silloin tärkeitä eivätkä ole nytkään.

Kylläpä täällä näitä alkoholistin yms. lapsia riittää! Nyt alan ehkä ymmärtää tätä av-keskustelun yleistä tasoa...

Mutta siis tseppiä kaikille teille jotka ette siirrä edellisten sukupolvien virheitä eteenpäin. On se kuitenkin parempi vaihtoehto purkaa ne paineet nimettömänä netissä kuin niille omille lapsille siellä kotona.

en täällä netissä ole koskaan provoillut tai tietoisesti loukannut ketään. Toki,jos olen vaikka puolustanut homoja ja joku toinen on homokammoinen niin ehkä hän on siitä kommentista loukkaantunut mutta itse en ole ketään haukkunut tai nimitellyt. Enhän tee sitä edes naamatusten.

Ehkä ne kirjoittajat,joihin AV-tasossa viittasit, ovat niitä jotka eivät edes ajattele asiaa ja me jotka olemme kurjan lapsuuden läpikäyneet, osaamme nähdä asiat myös muiden ihmisten kannalta emmekä ole heti tuomitsemasssa ja ilkeilemässä. JA silti meillä on yhtäläinen oikeus yrittää,kuin kellä tahansa, antaa lapsillemme hyvät eväät elämään. Olemmehan huomanneet millaista on kun huonosti kohdellaan.

t.2

Kylläpä täällä näitä alkoholistin yms. lapsia riittää!.

Tämän päivän lapsilla on todennäköisesti vielä vaikeampaa. 70-luvulla se oli yleistä että isä ryyppäs, mutta oli kumminkin äiti joka piti kodin kunnossa. Tänä päivänä siellä kotona ei ole isää ja äiti ryyppää. Viranomaiset yrittää siinä sivussa huonolla tuloksella vähän kasvattaa.

Lapsiperheen vanhempien alkoholinkäyttö on vielä semmoinen tabu ettei siitä saa keskustella.

Nyt vasta harjoitellaan keskustelemalla avoimesti isovanhempien alkoholiongelmista.

Olin ainoa ja isätön lapsi, ja kaipasin isompaa perhetä. Isää ja etenkin sisaruksia.

matkustelu. Itse olen kasvanut maatilalla, eikä me käyty koskaan yönyli-reissuissa. (ulkomaista oli turha haaveillakaan)

Haluan antaa lapsilleni raittiit vanhemmat jouluna, vappuna, juhannuksena, kesälomalla, viikonloppuisin. Haluan taata, ettei lasteni tarvitse koskaan pelätä, missä kunnossa äiti tai isä on. Haluan, ettei lasteni tarvitse koskaan hävetä vanhempiaan heidän humalaisten soperrustensa takia. Haluan, ettei lasteni tarvitse pelätä, onko vanhempi humalassa ratissa tai onko hän humalapäissään loukkaantunut tai kuollut kun hän ei tulekaan kotiin. Haluan, etteivät lapseni joudu valehtelemaan vanhempiensa puolesta ja peittelemään heidän tekojaan.

Eli täälläkin yksi maatilan tyttö, ja haluan antaa lapsille vähän enemmän matkustuskokemusta kuin mitä meillä lapsuudessa oli. Kyllä me kotimaassa jonkin verran matkusteltiin, mutta ulkomaille menin ekan kerran yli kaksikymppisenä työharjoitteluun. Olis ollut kiva, kun olis sitä ennen edes joskus käynyt lentokentällä.



Ja kehumista ja kannustusta yritän lapsille jakaa enemmän. Sitä oli lapsuudenkodissa niukasti - ainakin minulle.



Vallan hyvä lapsuus oli kuitenkin, nuo on aika pikkuasioita. Pyrin siirtämään omille lapsille myös ne hyvät asiat: ei tarvi olla yksin kotona, kotona laitetaan ruokaa, kavereita saa tulla kylään, tehdään yhdessä asioita, otetaan lapsia myös työhön mukaan, jne.

mua raahattiin pienenä kaikkiin kehittäviin paikkoihin ja harrastuksiin jotka oli äidille tärkeitä, ei mulle. Vannoin joskus etten omille lapsilleni halua moista.

Se ettei tarvitse pukeutua punaiseen ja pinkkiin, vaan saa pukeutua tyttönäkin mustana jos haluaa.



EI sukupuoliväreille!

annan ja näytän että rakastan lapsiani,pusuttelen ja pidän sylissä ja leikin heidän kanssa.(saa itsekin olla iso lapsi) =) vaatteita tulee ostettua ehkä liikaakin,itsellä kun muksuna vaatetus oli mitä oli.

Se ettei tarvitse pukeutua punaiseen ja pinkkiin, vaan saa pukeutua tyttönäkin mustana jos haluaa.

EI sukupuoliväreille!

Jos tyttö haluaa pukeutua pinkkiin, niin pitää saada.

Entä jos poika haluaa pinkkiä vaatetta?

Tai yömekon (yöpaidan), kuten meillä halusi.

Brion junarata. Otin sen käyttöön jo paljon ennen kuin lapsi itse osasi sillä leikkiä, kun halusin itse päästä leikkimään. Seuraavaksi olisi hankinnassa parkkitalo, äiti haluaa leikkiä. Perusasiat ollut siis kunnossa lapsuudessa, mutta nää pari pikkuasiaa jäi saamatta. Otetaan nyt sitten takaisin.

Nyt vihdoin voin leikkiä Brion junaradalla, pienenä jouduin vain kateellisena kuuntelemaan kun kavereiden junat puksutti taka-taka-taka-taka... ihanaa saada omia lapsia niin että itse voi taas olla lapsi! :-)

ostan lapselle välikausivaatteita. Inhosin lapsena sitä, että keväällä ei koskaan ollut mitään välikausitakkia tai kenkiä, vaan toppatakkia pidettiin niin kauan, että pystyi käyttämään ihan kesätakkia. Iltapäivisin oli aina kamalan kuuma toppatakissa ja talvisaappaissa.



Lisäksi mua ei mielestäni kannustettu riittävästi urheilemaan. Isäni on ollut aina sitä mieltä, että turha maksaa jostain jumpasta tai urheilutunnista, kun ulkona voi juosta ilmaiseksi ja uimahallissa käynti ei maksa juuri mitään. Tarjoan lapselle urheilun suhteen vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.



En myöskään uhkaile puolison kanssa riidellessä lapsen kuullen erolla, vaikka en sitä tarkoittaisikaan.