Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla tai perheessäsi asioita, joita haluat lapsillesi antaa mutta et itse lapsena saanut?
Kommentit (41)
no esim ite sain harvoin uusia vaatteita...ja karkkia... ja leluja...
elikkä nyt ostelen mielin määrin lapsille näitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei ehjää perhettä ollut koskaan lapsuudessa, joten koen tärkeäksi tarjota lapsille ydinperheen, jossa kasvaa isän ja äidin kanssa.
Harrastuksia, omat vanhemmat eivät viitsineet ottaa selvää ja viedä vaikka ilmaisiakin kerhoja yms. olisi meilläpäin ollut. Eikä siis ollut rahasta mitenkään pahasti puute edes. Kateellisena kuuntelin kun kaverit kertoi ja kyselin äidiltä enkö mäkin vois päästä. En edes muista mikä oli vastaus, mutta en mihinkään päässyt.
Kaikki perusasiat oli ok. Ei mitenkään lapsentahtista meininkiä, kun ei siihen aikaan ollut tapana.
Itse koen, että kykyjäni koko ajan vähäteltiin, eikä mihinkään kannustettu. Tärkeintä oli olla tavallinen takarivin taavi eikä tapetista saanut mitenkään erottua. Ei siinäkään mitään vikaa, jos joku haluaa olla sellainen, mutta kaikki yritykset muuhun lytättiin ja vähäteltiin samantien. Ehkä sen takia vielä nyt nelikymppisenäkin tunnen ettei minusta ole mihinkään. Tätä samaa en halua lasteni kokevan.
Rakkautta, välittämistä, puhtaita,sopivankoisia vaatteita, ruokaa, säännöllisyyttä,huolehtimista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuskaan ja maksan mielelläni. Minä olisin halunnut harrastaa esim. ratsastusta ja tennistä mutta jostain syystä vanhemmilleni se ei käynyt, ei ollut rahastakaan kiinni. Yritin pyörällä kulkea tallille, oli matkaa 10 kilsaa suuntaansa ja oli se 13-vuotiaalle vähän liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli mahdollisuus harrastaa kaikkea mitä halusin ja siihen vielä päälle pari muutakin harrastusta...
Siksi haluan, että omat lapseni saavat leikkiä ja ulkoilla vapaa-aikanaan mahdollisimman paljon ilman harrastuspaineita.
Harrastuksia, omat vanhemmat eivät viitsineet ottaa selvää ja viedä vaikka ilmaisiakin kerhoja yms. olisi meilläpäin ollut. Eikä siis ollut rahasta mitenkään pahasti puute edes. Kateellisena kuuntelin kun kaverit kertoi ja kyselin äidiltä enkö mäkin vois päästä. En edes muista mikä oli vastaus, mutta en mihinkään päässyt.
Kaikki perusasiat oli ok. Ei mitenkään lapsentahtista meininkiä, kun ei siihen aikaan ollut tapana.
minä rakastan sinua, sanat.
Ehjiä ja puhtaita vaatteita, aina on ruokaa saatavilla. Kotona ei veri lennä eikä tappelut raikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brion junarata. Otin sen käyttöön jo paljon ennen kuin lapsi itse osasi sillä leikkiä, kun halusin itse päästä leikkimään.
Seuraavaksi olisi hankinnassa parkkitalo, äiti haluaa leikkiä.
Perusasiat ollut siis kunnossa lapsuudessa, mutta nää pari pikkuasiaa jäi saamatta. Otetaan nyt sitten takaisin.
pojan näköiseksi lyhyellä tukalla ja tummilla vaatteilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on esim isä ja äiti, sisaruksia, paikka mitä kutsua kodiksi, uusia vaatteita, leluja, yms tavaraa, omat huoneet....
Heillä todellakin on hyvin paljon sellaista mitä minulla ei lapsena ollut
Oli se hiukan hankala etenkin kuukautisten aikaan tuo ulkovessa. Pienempänä pelotti kulkea pimeän pihan halki sinne.
Ja sitten noita samoja jotka on jo mainittu, kärjessä vanhempien huomio, rakkaus ja aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla oli kotona kaikki perusasiat kunnossa, rakkautta ja puhtaita vaatteita, ruokaa jne. Mut me oltiin köyhiä, ja mulla ei IKINÄ ollut uusia vaatteita vaan kaikki aina jotain vanhaa saatua ja lainattua. VÄhintään 5 vuotta sitten muodissa ollutta. Yläkouluaikoina tämä otti vähän tiukalle. Niinpä mä nyt yritän pitää huolta, että mun lapset olisivat samalla laila puetut kuin muutkin luokkakaverinsa.
Rakkautta, välittämistä, puhtaita,sopivankoisia vaatteita, ruokaa, säännöllisyyttä,huolehtimista...
Nämä puuttui mun lapsuudestani kahden alkoholistivanhemman lapsena. Isä ei pitänyt kiinni tapaamissopimuksista, kun pullo oli tärkeämpi, äiti taas ei huolehtinut mistään, kun pullo oli tärkeämpi. Isä sai välillä älyttömiä "olenhyväisä" -puuskia, ja saattoi riepottaa meitä kaksi viikkoa ympäri Suomea sukulaisten luona vierailulla (jossa sukulaiset hoitivat ja isä ryyppäsi), ja sitten oli puoli vuotta ilman ainuttakaan tapaamista tai muutakaan kontaktia. Äitikin sai välillä "olenhyvääiti" -puuskia, ja keitti perunoita ja teki nakkikastiketta. Seuraavana päivänä oli sitten jo oma tavallinen itsensä, istui oluen ja roskaromaanin kanssa keittiön pöydässä tupakkaa poltellen.
Viimeiseen asti pidän huolen, ettei mun lapseni joudu kokemaan samaa, kuin minä.
iltasuukot, sanat, että olet rakas. Kannustusta ja kehuja. Toisinaan nättejä vaatteita, joku sanoikin, että tyttö saa olla tyttö ja pukeutua rimpsumekkoihin, mikäli haluaa.
Sen jälkeen kun persoonallisuushäiriöni löytyi, elämä on tätä perhettä riepotellut jonkin verran. Diagnooseja sataa (onneksi vain minulle) ja nyt teen parhaani että voisin olla kaikesta huolimatta turvallinen äiti lapselleni.
Kylläpä täällä näitä alkoholistin yms. lapsia riittää! Nyt alan ehkä ymmärtää tätä av-keskustelun yleistä tasoa...
Mutta siis tseppiä kaikille teille jotka ette siirrä edellisten sukupolvien virheitä eteenpäin. On se kuitenkin parempi vaihtoehto purkaa ne paineet nimettömänä netissä kuin niille omille lapsille siellä kotona.
paitsi se, että äitini kuoli, kun olin lapsi. En valitettavasti voi taata lapsilleni, että pysyn elossa, mutta yritän kovasti!
Rakkautta, välittämistä, puhtaita,sopivankoisia vaatteita, ruokaa, säännöllisyyttä,huolehtimista...