Miksi oletat, että ns. tapakristitty ei pohdi uskonasioita?
Kommentit (19)
Pitäisi alkaa ihan oikeasti miettiä, että miksi itse viettää joulua, pääsiäistä, ym. uskonnollisia juhlia. Pelottaa luopua vanhasta ja yrittää luoda jotain uutta elämäänsä.
se olisi päätynyt johonkin ratkaisuun: kirkosta eroamiseen tai sitten siitä tulisi kunnon uskovainen, jolle pyhät ym. olisivat tärkeitä sisältönsä vuoksi - ei sen takia kun "muutkin näin tekee" ja "ainahan näin on tehty"
se olisi päätynyt johonkin ratkaisuun: kirkosta eroamiseen tai sitten siitä tulisi kunnon uskovainen, jolle pyhät ym. olisivat tärkeitä sisältönsä vuoksi - ei sen takia kun "muutkin näin tekee" ja "ainahan näin on tehty"
Perusteluja, kiitos.
ap
kuuluu oleellisena osana tapakristityn määritelmään.
on hyvä uskaltaa olla mukana, vaikka ei haluakaan aktiivisesti toimia. Kirkkomme opin mukaan Jumalan kanssa saapi olla tekemisisä vaikkei siellä kirkossa alvariinsa kävisikään ja pitää silti kirkkoa ihan hyvänä ja tarpeellisena instituutiona tässä maailmassa.
kastan lapseni, koska haluan hänen kuuluvan seurakuntaan, vietän pääsiäistä, koska Jeesus ristiinnaulittiin ja nousi taivaisiin. Jne.
En ole mikään kiihkouskovainen. Ymmärrän, että tämä voi olla vaikea hyväksyä.
kuuluu oleellisena osana tapakristityn määritelmään.
Itselläni on Plan-kummilapsia, olen mukana Unicefin toiminnassa ja pyöritän lasten harrastusta. Olen myöskin tapakristitty ja ylpeä siitä. Välinpitämätöntä?
Mitä sinä teet yhteisen hyvän eteen?
tapakristityt eivät ole minkäänlainen ongelma tai uhka ateisteille. Niin ateistit, uskovat kuin tapakristitytkin voivat olla suvaitsemattomia, ja se aiheuttaa ongelmia. Kun kunnioitetaan paitsi omaa myös toisten vakaumusta ja arvostetaan jokaista ihmistä omana itsenään, ongelmia ei ole. Jokainen ratkaisee itse vakaumuksensa.
Se, että tekee jotain asioita itselleen perustellusta syystä (siis pohdinnan perusteella) on eri asia, kuin tehdä niitä tavan vuoksi. Nämä ovat toisensa poissulkevia asioita.
voi olla ylpeyden aihe? Kerro, haluaisin tosiaan kuulla.
Se, että tekee jotain asioita itselleen perustellusta syystä (siis pohdinnan perusteella) on eri asia, kuin tehdä niitä tavan vuoksi. Nämä ovat toisensa poissulkevia asioita.
toiselle - sen sisältö ei useinkaan vastaa ihmisten omaa kokemusta ja ajatusmaailmaa.
eikä minulla ole mitään tapakristittyjä vastaan. Silti luulen, että uskovat ja ateistit ovat pohtineet keskimääräistä enemmän uskonasioita. Toki tapakristityissä on varmasti niitäkin, jotka pohtivat uskonasioita paljon. Tapakristillisyys sinänsä ei mielestäni pakota pohtimaan uskonasioita, sillä se on normi. Onko käsitykseni virheellinen?
voi olla ylpeyden aihe? Kerro, haluaisin tosiaan kuulla.
En kiihkoile, enkä tyrkytä uskontoa kenellekään. Hyväksyn ihmiset riippumatta heidän uskonnollisesta tai uskonnottomasta vakaudestaan. Elän hyvää elämää, jossa yritän auttaa ja tehdä muille hyvää.
Vietetään joulua, pääsiäistä ja muita uskonnollisia juhlia.
tai tyrkytä uskontoa, koska sulla ei ole oikeaa uskontoa, vaan uskonnollisia tapoja.
En kiihkoile, enkä tyrkytä uskontoa kenellekään.
tai tyrkytä uskontoa, koska sulla ei ole oikeaa uskontoa, vaan uskonnollisia tapoja.
Mutta kyllä minulla on uskontokin. Mietipä sitä.
Vanha viidakon laki.