Saisinko tukea alkoholisti-isovanhemman käsittelyssä? Ei tarvi ottaa kantaa mun ratkaisuun.

Humala ja lapsi ei sovi samaan tilaan. Jos ei voi olla ilman alkoa, ei tarvitse kyläilläkään.

Humalassa ei siis tulla lasta katsomaan.



Meillä saatetaan joskus tarjota viiniä ruuan kanssa isovanhemmille, mutta kukaan ei ole alkoholisti. Tällöin tilanne on toinen. Teillä ei varmastikaan voi vetää mitään epämääräistä rajaa. Se on joko tai.

Ja muutenkin täysin ehdoton linja siinä, että sinun auktoriteettiasi ei kyseenalaisteta.

Kyseinen henkilöhän ei omien sanojensa mukaan koskaan ole humalassa. Minä olen yliherkkä nalkuttava akka, joka puuttuu hänen elämäänsä. Vaikka hän on minut aikoinaan hoitanut ja ruokkinut.



Kertomukset tilanteista ovat hyvin väritettyjä. On ikävää olla virheellisten tarinoiden osallisena, varsinkin kun harvalla kuulijalla on pokkaa väittää vastaan, vaikka tietäisi tai arvaisi oikean asian laidan. Ko henkilö on suuttumisella ja ikuisella vihanpidolla uhkailulla vaientanut monet.



Ja korostan vielä, että ko henkilön suurin kiinnostus ei ole lapsenlapsessaan vaan minulle näyttämisessä. Että hän voi tehdä mitä parhaaksi näkee.



Ap.

eikä me kyläillä mummolassa kun mummi on kännissä. Käydään aina sisällä ensin iotse tarkistamassa tilanne. Noin muuten ole luopunut toivosta hoitoon hakeutumisen suhteen. En myöskään laske mitään mummin varaan, jos siis tarve lastenhoitoapua ssada tms. suunnitelmat saattaa aina mennä uusiksi.

Ja me siis arvioimme itse humalatilan. Sen huomaa kyllä helposti.

että muista aikuisista ei ollut silloin eikä ole nyt aikuista sanomaan mielipiteensä vaan he hyminällään antavat ongelmakäyttäjälle mahdollisuuden jatkaa juomista ja ikäänkuin julkisen mielipiteen siitä, että hänen valintansa on ongelmaton mutta minulla on joku periaatteellinen syy nalkuttaa ja kauhistella hänen juopotteluaan. Omasta vanhemmastani on siis kyse, ja lapsuuteni kuviot varmaan arvaattekin.



ap

tilanne meilläkin. Kautta aikain olen katsellut tissuttelua, sammumista ynnä muuta. Joko et vie lastasi ollenkaan isovanhemmille (elleivät asiaa tajua) tai sitten hyväksyt, että kykenevät pikku hiprakasssakin olemaan toimivia aikuisia.

ei alkoholia, mutta muuten kaikenlaista mielenterveysongelmaa.



Silti meillä on porttikielto, vaikka kuinka muut kauhistelevat ja pällistelevät ja hymistelevät.



Kuvio on juuri se, että "erikoiselle" ihmiselle sallitaan vaikka mitä "suvaitsevaisuuden" ja oman sokeuden takia, mutta sinä olet vastuussa lapsistasi - ja se on sinun ensisijainen velvollisuutesi. Ei siirtää lapsuutesi traumoja hänellekin.

tilanne meilläkin. Kautta aikain olen katsellut tissuttelua, sammumista ynnä muuta. Joko et vie lastasi ollenkaan isovanhemmille (elleivät asiaa tajua) tai sitten hyväksyt, että kykenevät pikku hiprakasssakin olemaan toimivia aikuisia.'

että vanhemmillanihan nyt tietty ei ole mitään ongelmaan, vain minä olen ahdasmielinen ja nalkuttava..

Vieras saapuu kovassa tuiskeessa ulko-ovellemme ja haluaa tulla kylään. Kieltäydynkö päästämästä häntä sisään? Juttu kerrotaan sitten muille sukulaisille ja tuttaville muodossa, että he hyvän hyvyyttään lähtivät lasta katsomaan ja oli tuliainenkin ja sitten mielenhäiriöinen äiti ei oikuissaan vaan avannut ovea. Että he eivät pidä mitään yhteyttä ennen kuin heiltä rukoillaan anteeksi.



Tai pitkän välimatkan takia on sovittu yökylästä. Jostain kuitenkin löytyy eväspulloja niin että illalla ollaan jo voimakkassa humalassa eikä loppua juomisele näy. Pyydänkö heitä poistumaan yönselkään? Soitanko poliisit? Minua he eivät tottele ja olen ymmärtänyt että turha uhkailla asioilla joita ei kuitenkaan voi toteuttaa. Se vain vahvistaa ajatusta että mitäs akkojen napinasta.



Olen niin yksin tämän asian kanssa. Juojan puoliso suhtautuu asiaan kieltämällä koko ongelman olemassaolon. Edes lapsena en saanut muilta aikuisilta tukea, paitsi että "älä välitä". Onneksi mieheni on samaa mieltä kanssani, mutta hänelle tämmöiset ongelmakäytöt ja niiden kanssa toimiminen on ihan vierasta. Hänestä on ihan mahdotonta että joku toisi omat viinat ja alkaisi omin päin kylässä ryypätä. No ei ole, voin kertoa.



ap

Teidän tapauksessa nollalinja teidän kotona taitaa olla ainut vaihtoehto.



Meille hankalaa on se että mummon juomista ei meillä hyväksytä, mutta emme ole muuten nollalinjalla vieraiden alkoholin suhteen. Siis on hankittu normaalit kuohuviinit juhliin ja oluet saunailtoihin. Mummo kokee loukkaavaksi että 'vain' hänen juomiseensa meillä puututaan. Alkoholistilla ei vain ole mitään rajoja. Saa perseet olalle puolessa tunnissa. Ja käytös on senmukaista, lasten ei sitä tarvitse nähdä.



alkoholistiäidin lapsi itsekin

Keräät todisteet, kutsut poliisit jne. ja haet virallista lähestymiskieltoa, jos tilanne ei muuten asetu.



Panet sen sitten tiedoksi siunailijoille ja ilmoitat vain tiukasti ja aikuisesti, että et halua lastesi kokevan samaa kuin mitä olet itse kokenut.

Sinun tehtäväsi on suojella lastasi alkoholistilta. Aivan sama myöntääkö alkkis olevansa sellainen vai ei. Meillä täysin selvät säännöt siitä, että isovanhemmat eivät tule meille humalassa eikä edes krapulassa. Onneksi isovanhemman uusi puoliso toimii hyvänä suodattimena ja ymmärtää olla tuomatta ko. henkilöä meille, jos hän on humalassa/krapulassa. Silti harmittaa aina lapsen juhlissa, kun täytyy jännittää tuleeko isovanhempi vai ei. En myöskään pidä siitä, että toinen isovanhempi juo silloin, kun lapsemme on siellä yökylässä. Meillä ei kotona juoda kuin ehkä yksi tai kaksi siideriä saunan jälkeen. Ja haluan, että lapsella on turvallista olla yökylässä isovanhemman luona.



On ihan oikein pitää kiinni omista periaatteistaan. Isovanhemmalla ei ole oikeutta olla lastenlasten kanssa hinnalla millä hyvänsä. Varsinkin kun kuuntelee oman puolison lapsuudenmuistoja "sivistyneesti" juovan alkoholistivanhemman käyttäytymisestä ja siitä, minkälaisia jälkiä se lapseen jättää, ei kyllä tule mieleenkään muuttaa omia periaatteitaan.

olepa sinä nyt se ensimmäinen ja sano, että eihän se noin mennyt ja taisit olla silloin niin humalassa että muistat väärin. Toisalta jos ovat kovin riidanhaluisia kuten minun isäni kännipäissään niin silloin on parasta olla hiljaa.



Minä tein rajat selväksi isälleni jo raskausaikana: meille ei soitella kännissä, meille ei tulla kännissä, enkä jää lapsen kanssa kylään jos huomaan että on maistellut. Saa itse siis valita onko mukana lastenlastensa elämässä vaiko ei. Hoitoon en lastani uskalla jättää, tiedän että illan mittaan kuitenkin pullo aukeaa..



Näillä on menty nyt 2,5 vuotta. Tiedän toki että omana aikanaan juo ja paljonkin mutta me ollaan saatu olla rauhassa. Tsemppiä!

että nipo akka.

Tätä kommenttia olen pitänyt koko ajan mielessäni.Minä vastaan lapseni turvallisuudesta, myös henkisestä. Olen itse surullinen ja pettynyt niihin aikuisiin, jotka eivät aikoinaan auttaneet minua, vaikka sitä pyysin.

Tiedän vain että näkemykseni äitinäkin nauretaan maan rakoon. Olen siis koko elämäni ollut olemassa ja oikeassa vain ollessani samaa mieltä ko henkilön kanssa. Muuten olen kuvitellut, kuullut kavereilta, keksinyt ihan tyhmiä, tahallaan valehdellut, panetellut kotiolojani jne.

ap

Kuvio on juuri se, että "erikoiselle" ihmiselle sallitaan vaikka mitä "suvaitsevaisuuden" ja oman sokeuden takia, mutta sinä olet vastuussa lapsistasi - ja se on sinun ensisijainen velvollisuutesi. Ei siirtää lapsuutesi traumoja hänellekin.

Olen asiasta sitä mieltä, että minulle on turha sanoa, että olen nipo ja minun pitää ymmärtää kun otetaan viinaa paineiden purkamiseksi.



Minulla on oikeus tuntea mitä tunnen. Lapsena nämä tunteet tukahdutettiin ja koin huonoa omaatuntoa, koska pelkäsin. Minun olisi pitänyt ymmärtää.



Enää minun ei tarvitse ymmärtää. Minun lapseni hyvinvointi on tärkeämpää kuin vanhempieni loukkaantumisen tunteet. Vaakakupissa siis lapseni painaa enemmän kuin se, että vanhempani kokevat ikäviä tunteita ja heidän tunteitaan loukataan.



Samoin muiden sukulaisten sanomisista en välitä. Siellä itkekööt, kuinka on kiittämätön tyttö.



Hus pois kiltin tytön roolista ja miellyttämisen halusta. Sinun ei tarvitse miellyttää vanhempiasi ja sukulaisiasi. Lapsesi ja itsesi hyvinvointi on tärkeintä.

16 jatkaa vielä sen verran että minä olin jo niin kurkkuani myöten täynnä näitä tilanteita, juuri samanlaisia kuin esimerkkisi, että sanoin siis aivan suoraan isälleni että jos kerrankin tulee humalassa meille niin en ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Kamalaa uhkailua kyllä, mutta minä vetosin tähän samaan että minun lasteni ei tarvitse sitä helvettiä elää eikä kotonaan ketään pelätä.

viestejä. Ensimmäistä kertaa (oman puolisoni lisäksi) minulle joku muu, joka voisi vetäytyä asiassa, sanoo, että minulla on oikeus sääntöihin ja periaatteisiini. En ole koskaan suvun piirissä kokenut, että mielipiteeni olisi ymmärrettäviä tai edes oikeutettuja.



Puhelut loppuivat kun kerran pyysin soittamaan toisena päivänä uudestaan, koska en voimakkaan humalan vuoksi saanut selvää puheesta saati sitten asiasta, josta oli kyse. Oli niin korkealentoista, poukkoilevaa känniläisen juttua. Soittaja itse sulki luurin korvaani ja on käskenyt muutaman henkilön kertoa minulle ettei hän ikinä soita minulle kun löin hänelle luurin korvaani. Kaikki asiat kääntyvät siis aivan päälaelleen.



Luulenpa, että lapseni jää ilman näitä isovanhempia.



ap

mutta kuitekin kannattavaa. Sen lisäksi, että turvaat lastesi kasvua ja kehitystä, luot itsellesi omanarvotuntoa: sua ei voi kohdella miten sattuu.



Mutta varsinkin alkuun joudut taistelemaan yksin ja sitten ku tilanne on jo "asettunut", se räjähtää käsiin silloin tällöin. Rankkaa on, mutta eihän sulla ole mitään muita todellisia vaihtoehtoja.