Mistä olet joutunut luopumaan lapsen saannin jälkeen?
Harmittaako se, että olet joutunut luopumaan niistä asioista?
Kommentit (8)
mutta eniten kirpaisee se etten voi enää lukea rauhassa, ennen lapsia saatoin oikeasti lukea koko päivän. Mitä nyt kahdelle hengellä tekaisin äkkiä ruoan ja kävin vessassa välillä tai join kahvin. Nyt ei siihen kykene.
Toinen on kunnon yöunet, kaksi allergista ja astmaattista lasta on pitänyt huolen että tässä huushollissta on viimeksi nukuttua kunnolla 5,5 vuotta sitten. Jos toinen lapsi alkaa nukkumaan samassa iässä kunnolla kuin esikoinen (eli 3-vuotiaana) niin vielä tässä vajaa 2v menee.
vielä tulee aika, eikä mene oikeastaan edes kovin montaa vuotta, että saa ihan rauhassa nukkua yöunet ja pitkälle päiväänkin, ehtii lukea ja katsoa elokuvia.
Mutta se sellainen tietty huolettomuus, se on kadonnut ja sitä ei saa varmaan koskaan enää takaisin, eikä oikeastaan tarvitsekaan saada. Sitä kantaa noita lapsiaan aina sydämellään ja on huolissaan niiden huolista.
Nyt pitää aina ajatella ensin lapsia ja vasta sitten itseä. Joskus vähän harmittaa mutta no, joskus tulee se päivä kun lapset on isoja.
spontaanista ja huolettomasta elämästä
krapula-aamuista
mutta päivääkään en vaihtaisi pois, sillä nyt lasten myötä olen onnellinen
enkä kestä sitä! Väsyttää ihan koko ajan! Vihaan tätä olotilaa!!!!!!!!!
enää pysty lähtemään todella lyhyellä varoajalla minnekään. Ennen lapsia oli päättänyt pitää kotipäivän vaikka niitä leffoja katsellen tai lukien. Sit ystävä soittiki että mennään shoppailemaan ja olin valmis lähtöön 3min sisällä. Nyt ei onnistu, jos ei muuta niin vaihtaa nuoremman vaippa, komentaa isompi pissalle, katsoa mitä vaatetta heillä päällä, etsiä ulkovaatteet (näin keväällä ne on aina jossakin saunassa tai patterin päällä kuivumassa), pue pienempi, katso että isompi saa vaatteet päälle. Tässä menee helposti 30min. Ja sit ku reissuun on päästy, pitää miettiä milloin lasten ruoka-aika (meillä allergiset lapset joten ei noin vain poiketa Heseen syömään. Sit ku oot kaupassa, seuraat koko ajan ettei isompi karkaile, et voi keskittyä kunnolla ostoksiin jne.
Mutta en silti antaisi lapsiani pois...
tuskinpa tuo huomaa... enkä mäkään enää alun jälkeen ole moisen luksuksen perään kaivannut... sellaista komediaa tämä meidän elämä on, ettei tartte enää muuta :D