Mitä mieltä äidistä, joka kieltäytyy lapsensa neurologisista testeistä?

Äiti pelkää tutkimustuloksia ja siksi on heittänyt eteen puolustusmekanismin eli kieltämisen.

että siis nykyään erot muihin ekaluokkalaisiin ovat todella huomattavat. Tämä lapsi ei esim. toteuta kaksiosaisia käskyjä, ja on muutenkin n.4-vuotiaan tasolla max. Ja lisättäköön vielä sekin, että myös tällä äidillä on jokin häiriö, jutut välillä todella lapsellisia ja sosiaalinen älykkyys aika minimissään.

testattu. Laki nimittäin edellyttää sitä.



Tuttavasi ei siis vain halua kertoa sinulle ihan kaikkea.

todellisen karhunpalveluksen tekee lapselleen. toivottavasti tokenee tuosta ja tekee niin kuin neuvotaan

Jos pitää itseään normaalina, niin sitten pitää lastaankin normaalina.

Mitäpä luulet diagnoosin auttavan tai tutkimusten? Ei muuttais mitenkään koulunkäyntiä tai muuta elämää.



Lapsilla nuo diagnoosit sitäpaitsi muuttuuvat helposti montakin kertaa ja tarkentuvat.



Itsellä diagnosoitu lapsi. Mutta en pidä sitä oleellisena asiana.



Varmasti jossain tutkimuksissa on ollut, koska erityisluokalla.

on erityisluokalla ja pidennetty oppivelvollisuus.



Kyllä muakin kiinnostaisi parin pojan tarkemmat diagnoosit, mutta tosiasia on että kellään ei ole mitään syytä niitä mulle kertoa.



Kiinnostunut olisin ihan sillä perusteella, että osaisin vaatia oman pojan kohdalla ehkä vastaavia asioita.

ei oikeastaan alkanut millän puhumaan ja kun puhui niin puhui ihan omaa kieltä.



Ystäväni puhui tästä usein neuvolassa ja siellä ei asiaa otettu vakavasti. Vähän kuin vahingossa lapsi pääsi puheterapeutin luokse ja tämä sanoi heti, että kyse on muustakin kuin vain puheviasta.



Lapsi sai nopeasti erinäisiä terapioita ja kaikenlaisia tutkimuksia tehtiin. Lapsen diagnoosi oli asperger. Vanhemmat olivat koko ajan hyvin vastaanottavaisia ja mukana hoidoissa ja tutkimuksissa.



Monesti heille sanottiin, että tärkeintä on juuri se, että vanhemmat eivät kiellä asiaa ja näin estä lapsen avun saamista. Minusta siis vanhempi, joka ei halua lapsensa parasta on itsekäs. Toki ymmärrän, että pelottaa jos lapsia saa diagnoosin, mutta sitä enemmän minua pelottaisi, että mitä se tekee lapselle ja lapsen itsetunnolle, kun häntä ei ymmärretä oikein eikä saa apua. Diagnoosi antaa lapselle mahdollisuuden saada tarvitsemansa avun.



Ystäväni lapsi kehityyi paljon saamien terapioiden avulla ja pystyi aloittamaan koulun tavallisella luokalla omalla ops:lla.

eikä äidin tarvitse diagnooseja muille levitellä- Tietysti on kummallista, jos kertoo lapsensa olevan siellä "puhevian" takia, mutta kyllä lapsella jo diagnoosi täytyy olla, ei olisi muuten noiden tukitoimien piirissä. Anna äidin pitää "julkisivunsa", on hänelle ilmeisen arka paikka.

Ennen pidennetyn oppivelvollisuuden päätöksiä lapsi on testattu. Laki nimittäin edellyttää sitä. Tuttavasi ei siis vain halua kertoa sinulle ihan kaikkea.

Siis henk.koht en ymmärrä omien kokemusteni perusteella. Minulla on kaksi erityislasta joista toisen vamma selvisi heti synnytyksen jälkeen ja toisella epäilykset heräsivät vasta kun kehityksessä alkoi olla viivettä. Olin kyllä huolissani heti kun aloin epäillä ettei kaikki ole ok ja olin itse vaatimassa tutkimuksiin pääsyä.



Minun lasteni kohdalla diagnoosit ovat auttaneet heitä saamaan sitä apua ja tukea minkä tarvivat ja antaneet meille vanhemmille paremmat eväät kasvatustyöhön. Siksi vaikea ymmärtää sitä että joku kieltäytyy tuosta.



Jotenkin pystyn tajuamaan sen pelon, kyllähän diagnoosin saaminen aina vetää hetkeksi mielen tyhjäksi. Jotkut tulevaisuudenhaaveista kaatuvat jne. Mutta jos siis lapsi on jo erityisluokalla ja pidennetyn oppivelvollisuuden parissa niin kyllähän sen jo pitäisi selvästi näyttää vanhemmille ettei kaikki ole kunnossa.

erityislapseksi kaikin keinoin, vaikka tämä on vain hieman ylivilkas :D On meitä moneen junaan, todella hölmöä kieltäytyä tutkimuksista, mutta pelko taitaa olla mainitsemallasi äidillä suuri, sekaan saattaa mahtua myös häpeää..

näin ainakin meilläpäin(pk seutu)

ja psykologilla ehkä kerran. Tuttavani näytti tämän päätöksen minulle. Mutta neurolle ei ole suostunut poikaansa viemään, ja siis vain keskittyy tähän puhevikaan. Äidin mielestä mitään diagnoosia ei siis tarvita. Toisekseen äiti elättelee toiveita, että lapsi menee vielä ns.tavalliselle luokalle.

ap.

testattu. Laki nimittäin edellyttää sitä.

Tuttavasi ei siis vain halua kertoa sinulle ihan kaikkea.

tiikeriemon lailla. Pelkää lapsen leimautumista ja se pelko ei ole aiheeton.

näin ainakin meilläpäin(pk seutu)

enne kouluun menoa, lastenpsyk. ynnä muuta mutta lastenenurologilla vasta nyt tokaluokalla. Ja on erityisluokalla ja pidennetty oppivelvollisuus.. Neurologilla käytiin kyllä 3-4v vanhana, mutta ei ennen kouluun menoa.. Ja pk- seudulta minäkin.

13

tiikeriemon lailla. Pelkää lapsen leimautumista ja se pelko ei ole aiheeton.

ihan aiheeton pelko, jonka hän tartuttaa lapseen. Oma asenne ratkaisee tämänkin asian.

13

Diagnoosia lapsella ei todellakaan ole. Viimeksi tästä oli äidin kanssa juttua pari viikkoa sitten. Sanoin, että ei kai siitä haittaakaan olisi. Äiti empi hetken ja sanoi, että niin ei kai. Sitten jatkoi taas juttuansa siitä, että kun tämä lapsi oppii puhumaan, niin varmaan siirtyy normaalille luokalle. Siihen en tohtinut enää mitään sanoa, eikä asia minulle varsinaisesti kuulukaan. Lapsen puolesta vain harmittaa, ettei saa tarvitsemiaan tukipalveluita. Asumme pikkukylässä, joten varmasti suurimmissa kaupungeissa on selkeämmät systeemit tällaisissa tapauksissa.

ap.

eikä äidin tarvitse diagnooseja muille levitellä- Tietysti on kummallista, jos kertoo lapsensa olevan siellä "puhevian" takia, mutta kyllä lapsella jo diagnoosi täytyy olla, ei olisi muuten noiden tukitoimien piirissä. Anna äidin pitää "julkisivunsa", on hänelle ilmeisen arka paikka.

Ennen pidennetyn oppivelvollisuuden päätöksiä lapsi on testattu. Laki nimittäin edellyttää sitä. Tuttavasi ei siis vain halua kertoa sinulle ihan kaikkea.

Pointtini olikin se, että jos olisi omasta lapsestani kyse, ja lasta on kehotettu menemään neurolle, lastenlääkärille ym jo 3-vuotiaasta asti, niin miksi ihmeessä kieltäytyisin?? Kyllä mä uskon, että ko. lapsi voisi tarvita esim.toimintaterapiaa tms. Sitäkin hänelle suositeltiin, mutta äiti luisti jälleen kerran. Välillä pistää vain vihaksi, kuinka mielivaltaisesti äidit voivat välillä toimia. Itsekään en ole millään tavalla täydellinen!

ap.

ap.

Mitäpä luulet diagnoosin auttavan tai tutkimusten? Ei muuttais mitenkään koulunkäyntiä tai muuta elämää.

Lapsilla nuo diagnoosit sitäpaitsi muuttuuvat helposti montakin kertaa ja tarkentuvat.

Itsellä diagnosoitu lapsi. Mutta en pidä sitä oleellisena asiana.

Varmasti jossain tutkimuksissa on ollut, koska erityisluokalla.

äiti on todella tyhmä. Meillä ei ihan sama tilanne, "vain" tavallinen lukiongelma, tosin aika paha sellainen. Monta vuotta jouduin tappelemaan että sain oikean diagnoosin. Vihdoin 8 lk:n syksyllä todettiin että lapsella on pahoja ongelmia luetun ymmärtämisessä, nyt ollaan jonossa jatkotutkimuksiin koska epäilys on että se ei ole ainoa ongelma.

Koulunkäynti helpottui huomattavasti tuon diagnoosin jälkeen, koska tiedettiin mistä on kyse, ja osattiin suunnitella oikeanlaiset tukitoimet opiskeluun.

Kotona on tiedetty ongelman olemassa olo jo ala-asteelta lähtien. Meillä oikean diagnoosin jarruna on valitettavasti ollut opettajien asenne ja meidän kunnan erityisopetuksen taso, ainakin omalla ala-asteella se on ollut ja on edelleen täysin ala-arvoista.