Voiko 3-vuotiaan synttärikutsussa kertoa, että emme halua tuotavan lahjoja?

saadaksenne lisää tavaraa kotiinne?

Oletteko koskaan kysyneet lapsiltanne, haluavatko HE lahjoja? Kyse on kuitenkin heidän synttäreistään!

että mitään lahjoja ei tarvita, jos lapsi ei olisi osannut odottaa lahjoja.. Mutta lapsemme täytti 4v. ja osa synttäreiden viehätyksestä tulee hänelle juuri lahjoista..

nimenomaan ajatuksiaan vaihtavat :D :D :D

Ja jos lapsella on jotain tarpeita (kuten uudet liidut), niin informoimme toivomuksen kummeille tai isovanhemmille. (jotka siis lahjatoiveita aina ennakkoon kysyvät). Joskus tilanne vain on se, että yhtään mitään ei tarvita. Lapsi siis saa joka synttäreinä jonkun lahjan ainakin meiltä vanhemmilta, mutta ei kuulu niihin, jotka ryntäävät ovelle ottamaan vieraita vastaan käsi ojossa lahjaa odottaen. Hänelle synttärijuhla merkitsee tosiaan ystävien tapaamista ja leikkiä parhaiden kavereiden kanssa.



T: Yksi "lahjattomista"

se ilo löytyy muusta kuin materiasta. Meillä on erittäin vilkas sosiaalinen elämä, synttäreitä yms. lähes joka viikonloppu ja usein "ilman lahjaa" tai "kierrätyslahja" -systeemillä. Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että jos lapsi ei ole oppinut siihen, että juhla merkitsee lahjoja, iloitsee silloin muista asioista. Onko tällainen lapsi sitten onnettomampi? Meidän lapsi muuten saa "antamisen iloa" siitä, että viedään lahja esim. joulupuukeräykseen, jolloin lapsi kaivaa jotain omista varastoistaan "köyhälle lapselle", jolla ei ole paljon leluja tai lahjoittaa lelujaan sairaalaan sairaille lapsille. Ei siis ole pakko kiikuttaa kamaa ihmisille, jotka ovat toivoneet, että lahjoja ei tuoda, kun tavaraa on jo muutenkin lattiasta kattoon.

On lapsella kuitenkin oikeus synttärilahjoihinsa.

Epäreilua vanhemmilta kieltää lapsen lahjat siihen vedoten, että koti on täynnä.



Menkää itseenne ja miettikää omaa lapsuuttanne, millaista oli saada "huonoja" lahjoja tai jäädä ilman kokonaan.

Entäpäs tuollainen pieni, joka ei välitä vielä suvun kokoontumisista ja yhdessäolosta synttäreillään vaan ne lahjat.



Minusta lievää henkistä väkivaltaa vanhemmilta kieltää lapsen synttärilahjat oman mielipiteen/tahdon mukaan.

Niin, minusta onkin oleellista tuo, että odottaako ap:n lapsi lahjoja vai ei? Jos on siihen tottunut ettei lahjoja jaeta, sitten asia ok, ja ei muuta kuin suorat sanat vieraille.



Mutta jos lapsi itse odottaa innolla synttärilahjoja, niin on tosi julmaa vaan yhtäkkiä päättää että ähäkutti etpäs saakaan mitään... eikä sen aina tarvitse sitä "krääsää" olla..

"haluamaan lahjoja" vai mihin tuo outo väitteesi perustuu? Toki isompi lapsi jossain vaiheessa ympäristöstään omaksuu tuo lahjojen kuulumiseen synttärijuhliin, mutta jos nyt 3-vuotias ei ole vielä kovin monilla synttäreillä ollut tai on ollut tällaisilla "lahjattomilla" synttäreillä, niin miksi hän nyt surisi lahjattomuutta?

Asuimme helsingin Kumpulassa kun lapset olivat pieniä ja taloyhtiömme kaveriporukkaan kuului 5 lapsiperhettä, lapsia 13. Meillä oli monta vuotta tapana pitää "korttisynttärit" lasten ja äitien kesken. Muutenhan olisi pitänyt jatkuvasti olla ostelemassa pientä krääsää lapsille vuoronperään. Sukulaisille pidimme sitten "normaalit" lahjasynttärit. Toimi hyvin kouluikään saakka.

pettymistä ei ole odotettavissa), niin voit hyvin laittaa kutsuun "lahjattomuustoiveen". Jos joku siitä loukkaantuu, on sen sortin nuija, että voi pysyä kotonaan.

synttäreille" sukulaiset, kummit yms. tuovat tarpeellisia lahjoja eli kysyvät etukäteen, mitä tarvitaan / toivotaan. Naapurisynttäreille ei lahjoja hankita.



"Turha kama" on so last season. Ja kuten joku sanoikin, niin sen antamisen ilon voisi kohdistaa sinne, missä niitä antamisia tarvitaan vai väittääkö joku, ettei sopivia kohteita maailmasta löydy.

käytäntö, kun koulutettu väestö on ymmärtänyt kaman, jota ei tarvitse, keräämisen turhuuden. Meidän porukoissa on tavallista toivoa, ettei lahjoja tai sitten pyytää "kierrätyslahjoja", mikä tarkoittaa, että ihmiset tuovat, jotain, jolle heillä ei itsellään ole enää käyttöä. Kaikki ovat siis akateemisia.

On se hölmöä ilmoittaa noin kutsussa silti, koska mummot tuo sit kuitenkin jotain, mut jos noin lukee, niin eivät kehtaa kysyä toiveita!

Fiksua on esittää lahjatoiveet (pieni lapsi kuitenkin tarvitsee paljon kaikenlaista) järkevällä tavalla, jotta lahjapaketeista paljastuu kivaa ja hyvää, tarpeellista tavaraa, 3-vuotiashan vois toivoa esim. 12 tuumaista pyörää, vaikka kimppalahjana!

Ja mieti miten inhottava tunne lapselle myöhemmin tulee, kun hän huomaa että kaikki muut sankarit muissa juhlissa saavat kivoja paketteja, mutta hän ei koskaan saa mitään koska vanhemmat kieltävät vieraita tuomasta!

fiksua isoäitiä, jotka ovat suorastaan edelläkävijöitä ekologisessa ajattelussa ja tartuttaneet sen jälkipolvillekin.



Suurinta "lahjattomuutta" on kyllä tämä, että ei ymmärretä, että perheitä tosiaan on erilaisia.

kerta kaikkiaan tarvita. Olemme joskus miettineet päämme puhki miehenikin kanssa, mitä keksisi vaikka kummeille ostettaviksi. Osasyy lienee se, että saamme niin paljon tavaraa joka paikasta - kaverit ja sukulaisetkin kun ovat kierrätyshenkisiä. Pyöriäkin saattaa olla tarjolla monin kappalein.

"haluamaan lahjoja" vai mihin tuo outo väitteesi perustuu? Toki isompi lapsi jossain vaiheessa ympäristöstään omaksuu tuo lahjojen kuulumiseen synttärijuhliin, mutta jos nyt 3-vuotias ei ole vielä kovin monilla synttäreillä ollut tai on ollut tällaisilla "lahjattomilla" synttäreillä, niin miksi hän nyt surisi lahjattomuutta?

Riippuu toki siitä onko hänellä OIKEASTI vai vain vanhempiensa mielestä jo kaikkea. Monista vanhemmista vaan 3-vuotiaalla on jo "kaikkea" jos hänellä on yksi legopaketti, nukke ja viisi lastenkirjaa...... leikippä niillä sitten ensi jouluun asti, mutu, äiti ei tykkää materiapaljoudesta ;-)

Onko teillä Nintendo ds, lapsella oma läppäri, lapsella oma telkkari, kaikki legot, nukenrattaat, kaikki pet shopit, polly pocketit, kaikki lastenkirjat, kaikki dvd:t, kaikki runokirjat, kaikki lasten musiikki cd:t ?



Jos vastaus todella on kyllä, niin ehkä teidän itsenne pitäis hillitä ostoshalujanne ja antaa sukulaisten ja ystävienkin hieman vaikuttaa lapsenne virikkeisiin.

t. 25

Avaa lapselle tili ja jaa sitä tilinumeroa, se on ekologista ja lapsi sitten kuitenkin saa jotain. Tai sitten pyydätte että kaikki antaa hopeita lapselle, jotain samaa sarjaa.

Lapsi nimittäin voi ihan aidosti loukkaantua vanhempana että te omaa paremmuuttanne hehkuen kielsitte häneltä kaikki lahjat, eikä hän saanut mitään lapsuusmuistoja mukaan omaan kotiin vietäväksi.

Olemme siis hyvätuloisia akateemisia. Jotenkin tuntuu, että juuri nämä vähemmän sivistyneet duunarit on niitä, jotka eivät kykene elämään ilman turhaa krääsää. Sitten se tavara on vielä jotain halpaa ja rumaa muovia. Meillä lapsilla on kierrätettyjä leluja, esim. mun vanhat barbiet. Samoin lastenkirjat on tosi vanhoja. Sitten olemme ostaneet jotain laadukasta ja kestävää, mikä säilyy ja minkä voi sitten kierrättää. Mitään hälisevää ja rämisevää muoviroskaa meille ei tule.

"haluamaan lahjoja" vai mihin tuo outo väitteesi perustuu? Toki isompi lapsi jossain vaiheessa ympäristöstään omaksuu tuo lahjojen kuulumiseen synttärijuhliin, mutta jos nyt 3-vuotias ei ole vielä kovin monilla synttäreillä ollut tai on ollut tällaisilla "lahjattomilla" synttäreillä, niin miksi hän nyt surisi lahjattomuutta?

Riippuu toki siitä onko hänellä OIKEASTI vai vain vanhempiensa mielestä jo kaikkea. Monista vanhemmista vaan 3-vuotiaalla on jo "kaikkea" jos hänellä on yksi legopaketti, nukke ja viisi lastenkirjaa...... leikippä niillä sitten ensi jouluun asti, mutu, äiti ei tykkää materiapaljoudesta ;-)