Lue keskustelun säännöt.
Miten sitä voi löytää oman alansa jo yläasteella?
08.04.2010 |
Tai lukiossakaan. Itse olen aina uskotellut itselleni, että osaan vain kieliä enkä mitään muuta, vaikka ne ovatkin aina minusta olleet tylsimpiä aineita esim. koulussa, mutta koska olin niissä parempi kuin muissa, hakeuduin niitä lukemaan. Viime aikoina on ruvennut tuntumaan, että olenkin enemmän kiinnostunut luonnontieteistä, ja täysin kyllästynyt noihin kieliin. Miten hitossa muut ihmiset löytävät sen oman alansa heti ja jaksavat tahkota sitä 50 vuotta elämästään?
Kommentit (7)
pitäisi olla paljon enemmän opoa koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa olla monella alalla toiveajattelua, että teet samoja hommia 50 vuotta.
mun veli päätti jo 10-vuotiaana että hänestä tulee juristi - kumminsa oli juristi. Ja juristi hänestä tuli, tosin melkoisen ponnistelun jälkeen mutta tuli kumminkin.
Mä taas en olis yläasteella voinu olla vähempää kiinnostunut mistään työnteosta. Vanhemmat pakotti lukioon ja sielläkin meni kolme vuotta lähinnä miettiessä mille alalle haluan mutta se oli oikeastaan hyvää aikaa, eipä tarvinnut lähteä alalle joka olis voinu olla täydellinen virhevalinta. Lukion jälkeen tein hanttihommia pari vuotta, hain sitten Hankenille ja valmistuin ja menin töihin, mutta en oo vieläkään ihan varma olenko oikealla alalla.
Tahdoin isona intiaaniksi, merirosvo oli myös top 5 listalla. Rikolliseksi en ala vaikka tahtoisinkin.
1. intiaani
2. pankkirosvo
3. veronkantaja
4. merirosvo
5. lompakkovaras
Heillä ei ehkä kantti riitä toteuttaakseen rikollisia taipumuksiaan. Rikollisuuskin on vain yksi ihmisen monista piirteistä. Toiset rakentaa ja toiset rikkoo. Sitten on niitä jotka vie molemmilta käsistä.
Varas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin omassa tuttavapiirissäni suurin osa on kipuillut viimeistään nelikymppisenä, ettei ole omalla alallaan. Jotkut jopa vaihtavat vielä alaa siinä vaiheessa ihan onnistuneesti.
Elämä on.