Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko miehen "kunnioittaa" nukkuvaa perhettään lähtiessään töihin?
08.04.2010 |
Tässä meillä sellainen ikuisuuskysymys, varsinainen kädenvääntö, ikuinen riidanaihe ja ilmapiirinkiristäjä.
Miehen mielestä hänen ei tarvitse aamulla 6-7 aikaan olla hissun kissun, tehdä aamutoimia mahdollisimman hiljaa, olla paiskomatta keittön kaappien ovia, laatikoita tai ulko-ovea lähtiessään töihin, saatika käydä suihkussa/vessassa ovi kiinni. Hän kun tuo rahan taloon, hän tekee niin kuin haluaa.
Täällä sitten pieni lapsemme herää aamulla tuohon meteliin ja on työn ja tuskan takana saada se takaisin unille. Jos en saa lasta unille, on hän kiukkuinen aina päiväuniin asti.
Olenko minä liian tiukkapipoinen, kun vaadin miestä olemaan hiljempaa? Ei siis kukaan voi ihan ääneti olla, mutta voi niitä ovia olla paiskomatta. Vai?
Kommentit (53)
sopikaa, että mies jää kotiin hoitaa lasta ja sä lähdet töihin. Antaa kummallekin kummasti näkökulmaa toisen osaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukutteko (tai yritätte) te kaikki tosiaan kun miehenne lähtee töihin?! Kyllä teiltäkin jotkut käytöstavat puuttuu! Minä en ainakaan KEHTAISI maata sängyssä ja jättää aamiaisenteko ja kahvinkeittelyt yksin työhön aikaisin heräävän mieheni kontolle (meillä herätyskello soi 6.30). Ehkä se mieskään ei nin ovia paukuttelisi jos saisi aamulla hiukan seuraa ja ystävällisen hymyn aamiaispöydässä ennen töihinlähtöä. Kyllä minäkin menen miehen lähdön jälkeen vielä sänkyyn lukemaan lehteä, mutta ei tulisi kuuloonkaan että jäisin vain nukkumaan kun toinen herää. Pitäisiköhän huomenaamulla kokeilla? Olisi kyllä outoa kuunnella kun ovi vaan pamahtaa kiinni. Meillä aamiaspöydässä kuitenkin selvitetään mitä halutaan illalla syödä ja koska mies arvioi pääsevänsä töistä. Missä välissä te selvitätte ne asiat?
Nukutteko (tai yritätte) te kaikki tosiaan kun miehenne lähtee töihin?! Kyllä teiltäkin jotkut käytöstavat puuttuu! Minä en ainakaan KEHTAISI maata sängyssä ja jättää aamiaisenteko ja kahvinkeittelyt yksin työhön aikaisin heräävän mieheni kontolle (meillä herätyskello soi 6.30). Ehkä se mieskään ei nin ovia paukuttelisi jos saisi aamulla hiukan seuraa ja ystävällisen hymyn aamiaispöydässä ennen töihinlähtöä. Kyllä minäkin menen miehen lähdön jälkeen vielä sänkyyn lukemaan lehteä, mutta ei tulisi kuuloonkaan että jäisin vain nukkumaan kun toinen herää. Pitäisiköhän huomenaamulla kokeilla? Olisi kyllä outoa kuunnella kun ovi vaan pamahtaa kiinni. Meillä aamiaspöydässä kuitenkin selvitetään mitä halutaan illalla syödä ja koska mies arvioi pääsevänsä töistä. Missä välissä te selvitätte ne asiat?
Tai sitten voitte tekin lakata kuinnioittamasta sitä. Herätät jokaiselle yösyötölle jne.
että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yritän olla herättämättä muita. Itse asiassa oma lähtö on paljon helpompi, kun ei tarvitse keskittyä muihin kuin itseensä ;)
mutta ap:n alkuperäiseen kysymykseen: toki miehen pitää ottaa muut perheenjäsenet huomioon, normaalin rajoissa, eikä ainakaan pyrkiä pitämään mahdottomasti ääntä (jolta tuo suihkussa tai vessassa ovi auki käyminen musta kuulostaa...). Ja kaikkein naurettavinta on tuo "peruste" että "tuo rahan taloon" joten siksi saa häiritä/kiusata muita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mies kolautti kaapin oven kiinni. Mä jätän sen sian!"
Siis herranjumala sentään. Onko niin vaikea ymmärtää että toisilla perheillä on toisenlaiset tavat ja rutiinit. Jos itse on äitiyslomalla ja lapset aivan pieniä ja mies herää töihin jo viiden jälkeen niin ei paljon mietitä KEHTAAKO jäädä sänkyyn nukkumaan. Hyvähän sulla kun herätys vasta 6.30.
Meillä ainakin on päivän aikana montakin hyvää hetkeä keskustella asioista ja yleinen huomaavaisuus on ihan päivänselvä asia. Vaikka itse en herää mieheni herätessä, hän käy aina antamassa suukon ennen lähtöä. Ei tehdä aamuisin mitään katoamistemppuja, mutta annetaan toisen nukkua. Jossakin vaiheessa tilanne voi olla niin päin että mieheni saa jäädä kotiin ja itsellä aikainen lähtö. Omalle rakkaalleen kyllä suo hyvät unet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehelle nalkuttaminen tai raivoaminen ei auta...Niin paljon kun itseäsi harmittaakin, kokeile toista lähestymistapaa. Kerro hänelle, että arvostat sitä mitä mies tekee perheensä eteen (mies tarvitsee puolisonsa ihailua), osoita sympatiaa siitä, että miehen täytyy herätä aikaisin. Käykää yhdessä ajoissa illalla nukkumaan. Nouse muutamana aamuna keittämään miehelle aamukahvit. Tämä toiminta ei saa olla näyteltyä, vaan ihan todella osoitat miehellesi, että ymmärrät hänen puoltaan asiasta. Tulehtunut tilanne väliltänne laukeaa, ja kas kummaa mieskin alkaa ymmärtää toimintansa vaikutukset sinuun (jollei ole narsisti!) ja kohta huomaat veteleväsi makeita aamu-unia hiljaisessa talossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos omaa aivot, niin kunnioittaa siitä huolimatta! Niinkuin omani, suukon ja halin verran aina "häiritsee" aamuisin.. =))
ettei tarvitse koko perhettä pakottaa nousemaan kukonlaulun aikaan vain siksi, että "kun minäkin kerran joudun näin aikaisin heräämään". Kuulostaa aika lapselliselta tuo miehesi touhu.
Minä en kyllä hevonhännän vertaa jaksaisi viikonloppuaamuina miehen aamu-unista välittää, ehkä jopa tahallani nousisin tarvittua aiemmin näyttääkseni miehelle, miten mukavaa se aamuherätys on, kun ei oikeasti tarvitsisi vielä herätä. Sitä saa mitä tilaa, ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis yöllä.
Ruumiita tulisi jos ei osaisi lähteä herättämättä minua ja lapsia!
meillä mies herää aamulla aikaisemmin töihin ja on hiljaa, yleensä en huomaa mitään. Ehkä hän on siksikin niin hiljaa ettei tarvisi antaa aamupuuroa lapselle. Me kun ollaan sovittu että hän hoitaa tän homman jos lapsi ehtii herätä ennen kun mies lähtee töihin. Ja minä saan jatkaa unia 2kk ikäisen vauvan kanssa.
Mun muija on samanlainen kuin ap:n mies. Jos hänen pitää herätä ennen minua niin möykkää makkarissa ja keittiössä kuin norsulauma. Olen huomauttanut monta kertaa, että makkariin ei ole pakko jättää valoja eikä kaappien ovia tarvi paiskoa. Ei mene perille.
Itse osaan lähteä niin että vaimo ei herää. V*tuttaa.
Jos minun mies kolistelisi kaapinovia ja suihkuttelisi ovet auki niin se olis palaverin paikka. Palaveri meillä pidettiin siitä kun napsautti alussa valot päälle makkariin kun ei löytänyt pimeässä vaatteitansa!! Mulla nousi metriset pirunsarvet otsalohkoon välittömästi. Palaveri pidettiin ja nyt mies roudaa kuteet olkkariin jo illalla.
Ja sitten valittaa sulle samasta asiasta viikonloppuna? Ei jessus...
Mikä niillä miehillä on kun eivät osaa asettua toisen asemaan hetkeksikään? Onko se niiden putkiaivojen syytä vai?
kaapin ovia paiskotaan, vessanpöntön kantta paiskotaan, kaikesta tulee meteliä, jopa kahvin keitosta. Ärsyttää, kun lapsi herää muutenkin aikaisin, joskus toivois, että sais edes sen puolituntia nukkua pidempään. Kiva olla aina ennen seittemää hereillä.
niin ettei muu perhe herää. Teini herää 5.45 koska bussi lähtee 6.40. Tyttö ei todellakaan ole iloinen herätessään, mutta silti toimii hiljaa.
Samoin me annamme hänen nukkua viikonloppuaamuisin pitkään, koska on viikolla herännyt kukonlaulun aikaan.
Miehesi toimii väärin.
ja miettii mitä hyötyä ap:lle on siitä, että todetaan joukolla miehensä olevan typerys ja moukka (käytöksensä on kyllä sitä)?. Jos ap kertoo miehelleen tämän naistuomioistuimen tuomion, mies kaivautuu entistä syvemmälle poteroonsa ja pauke aamuisin on entistä kovempaa.
Ratkaisujen ja helpotuksen miettiminen tilanteeseen on hedelmällisempää kaikkien kannalta. Voin kertoa omasta kokemuksestani, että tuo "ymmärtämis-sympatia" menetelmä toimii todella! Esimerkki omasta elämästä:
mieheni kanssa tapeltiin vuosia omasta ajasta, kumpikin oli sitä mieltä, että omaa aikaa on liian vähän tai ei ollenkaan, kavereita ei ehdi nähdä jne. Mustasukkaisesti vahdittiin jokaista toisen vapaahetkeä (tällä palstalla ohjeeksi sain erota moisesta itsekkäästä ääliöstä!) Lopulta tajusin, että vaatimalla ja raivoamalla en saa yhtään vapaahetkeä hyvillä mielin itselleni.
Pidin tuumaustaukoja ja päätin keskittyä siihen hyvään, jota meillä avioliitossa kuitenkin oli. Aloin antaa hyvää palautetta lastenhoidosta, remonttihommista ym. miehelle. Tarjosin hänelle säännöllistä vapaailtaa kavereiden kanssa. Kerroin ymmärtäväni hänen vapaatarpeensa raskaan työn (ja kotielämän) vastapainoksi. Välimme paranivat paljon. Eipä enää miehelläkään ollut pa haa sanottavaa menemisistäni ja nyt sanoo olevansa mielellään lasten kanssa ja nauttivansa siitä, että olen pirteä vapaaillan jälkeen! Kokeilla kannattaa!