Te joilla lapsia myös uuden miehen kanssa

vilpittömästi

että ovat yhtä rakkaita. Piti kuitenkin miettiä asiaa.

Toinen on teini ja toinen taapero. Teini kipuilee nyt, mutta kuuluu ikään. On ihana ihmisenä. Mutta ovat yhtä rakkaita. Jos esikko olisi enemmän isänsä kaltainen, saattaisin olla toista mieltä.

Ne lapset ovat minun lapsiani, olen 100 % biologisesti äiti lapsilleni riippumatta siitä kuka heidän isänsä on.



Kun elin exän kanssa ja kun erosimme ja olin yh - minä olin erilainen, elämäntilanteeni oli erilainen. Lapset olivat "omanlaisiaan".



Lapsia oli / on kaksi. He ovat perusluonteeltaan ihan erilaisia joten tunne heitä kohtaan oli /on erilainen. Rakkautta yhtä paljon, mutta erilaista, koska lapsetkin olivat erilaisia ja minun suhde kumpaankin siten myös erilainen.



Kun elin nyxän kanssa, oli elämäntilanteeni taas jotain ihan muuta verrattuna entiseen aikaan. Suhde tähän mieheen ja tämän miehen kanssa oli aivan toisenlainen kuin exän kanssa, joten tottakai minäkin olin erilainen ihmisenä ja äitinä.



Ikäero nyxä-lasten ja exä-lasten välillä on iso.

Isommat kokivat, että pienempi saa enemmän ja sellaisia, mitä he eivät saaneet lapsena. Eivät niin, kun rahatilanne oli toisenlainen.





Mutta kyllä minä kaikkia lapsiani olen ihan tasaisen yhtä paljon rakastanut, vaikka ihmisenä ja äitinä olen ollutkin erilainen ja toiminut eri lailla.

Nuorempi on nokkela ja kiva, vanhempi on yksinkertainen ja kaikesta pihalla.



Rakastan molempia yhtä paljon, mutta joidenkin ihmisten kanssa sitä vaan on mukavampi olla. Onneksi miestäni ei vanhemman lapsen möllöys juurikaan ahdista, he tulevat hyvin toimeen keskenään.

kaikki yhtä rakkaita.Pitää olla aika kieroutunut jos rakastaisi esim.eksän kanssa tehtyjä lapsia vähemmän.Miehiä tulee ja menee,muta lapset on mun ikuisesti. :)

tekstisi oli kuin minun näppäimistöltäni.

Hyvin oli asian ajatellut, kun noin selkeästi kirjoitit



kolmonen

Ja sitten nämä samat muijat on yleensä sitä mieltä, että mies sen sijaan rakastaa ihan varmasti uuden liiton lapsia enemmän kuin ex-liiton, kenties jopa uuden muijan ex-liiton lasta enemmän kuin entisen liiton omiaan...

Ei ole mitään eroa - lapset ovat toki erilaisia, mutta ihan yhtä rakkaita.



Rehellisesti sanottuna alunperin säälin esikoista, joka kulki kahden kodin väliä ja siten joutuu kovemmalle kuin pikkuveli. Nyt olen huomannut, että myös pikkuveljelle tämä on kärsimystä, kun isoveli ei ole paikalla, joten eroperheys näkyy myös ainakin meillä myös pienemmän lapsen elämässä, vaikka hänen vanhempansa tässä koko ajan pörrääkin.



Ihan mahtava perhe meillä silti on! En ikimaailmassa vaihtaisi tätä hyvää uusperhettä huonoon ydinperheeseen, vaikka ideaali olisi tietty ollut hyvä ydinperhe koko elämän.

Uusi mieheni on myös sanonut ettei antaisi ketään pois, tarkoittaen aiempia lapsiani.

Uusi mieheni on myös sanonut ettei antaisi ketään pois, tarkoittaen aiempia lapsiani.

Näitä olen sen verran nähnyt. Miehesi ei vilkaisekaan sun ex-liiton lasten suuntaan, koska tod. näk. uudellakin muijalla on ex-liiton lapsia, ja silloin äijälläsi on jo noi teidän yhteiset riipat, ja todennäköisesti uuden puolison kanssa se yhteinenkin tulossa.

Ei ole mitään eroa - lapset ovat toki erilaisia, mutta ihan yhtä rakkaita.

Rehellisesti sanottuna alunperin säälin esikoista, joka kulki kahden kodin väliä ja siten joutuu kovemmalle kuin pikkuveli. Nyt olen huomannut, että myös pikkuveljelle tämä on kärsimystä, kun isoveli ei ole paikalla, joten eroperheys näkyy myös ainakin meillä myös pienemmän lapsen elämässä, vaikka hänen vanhempansa tässä koko ajan pörrääkin.

Ihan mahtava perhe meillä silti on! En ikimaailmassa vaihtaisi tätä hyvää uusperhettä huonoon ydinperheeseen, vaikka ideaali olisi tietty ollut hyvä ydinperhe koko elämän.

Voisin kirjoittaa ihan täsmälleen samoin!

yhtä rakkaita. Yksi heistä on aivan isästänsä johtumattomista syistä hyvin haasteellinen, hitaasti sopeutuva ja tempperamenttinen ja vaatinut siksi paljon voimia äidiltään. Siinäkin pätee sitten se hokema, että vaikeuksien rinnalla kasvaa onneksi rakkauskin.

.. mutta mutta.

esikoinen muistuttaa niin kovin isäänsä ulkonäön ja olemuksen ja tyylin ja kohta varmaan äänenkin vuoksi että huh. olen ihan pulassa tämän varhaisteinin kanssa.



nuorempi on taas enemmän minun (ja nyxän) kaltainen että tuntuu helpommalta olla hänen kanssaan.



mulla on tästä kamala omatunto enkä misään muualla voisi tästä kirjoittaa...