Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö lastensuojeluilmoituksen jos...
08.06.2010 |
Jos oma lapsesi naapurissa kylässä oltuaan kertoisi, että
a) naapurin lasta oli tukistettu
b)naapurin lasta oli "napattu" sormella kämmenselkään, sormille, tms.
c) naapurin lapsen suu oli pesty saippualla
d) naapurin lasta oli kerran läimäisty takalistolle (tämän kaadettua tahallaan kukkaruukun ja mullat lattialle ja kiroillut)
?
Kommentit (19)
1/19
|
08.06.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ei ole keksittyä ei, vaan totisinta totta. Näin tämän päivän Suomessa.
Kuka tahansa murrosikäinen voi kävellä lastensuojeluvirastoon ja väittää olevansa pahoinpidelty. Hänen ei tarvitse esittää mitään todisteita väitteilleen.
Toki on paljon tapauksia, joissa asia on päinvastoin. Lasta oikeasti pahoinpidellään, mutta jos on ydinperhe kyseessä on sosiaaliviranomaisilla kynnys paljon korkeammalla puuttua asiaan.
Pelkään, että tämä vaikuttaa poikaani negatiivisesti. Tapaamisemme ovat hyvin väkinäisiä. Poikani on ylimielinen ja minä olen koko ajan itku kurkussa, enkä voi puhua kuin parin sanan lauseita. Tämä on vaikuttanut myös nuorempaan poikaani siten, että hän syyttää tapahtuneesta itseään. Hän on sanonut, että jos hän ei silloin olisi alkanut niin kovasti itkemään niin ehkä veli ei olisi joutunut muuttamaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta enpä tollaisia vanhempia kunnioittaisi myöskään.
noi kaikki on mielestäni asioita, joita vanhempi tai kukaan ei saa lapselle tehdä. Silti en tekisi lastensuojeluilmoitusta jonkun sellaisen asian perusteella, mitä kuulen vain omalta lapseltani - lapsi kun ymmärtää niin helposti väärin ja liioittelee.
Lisäksi mä olen sitä mieltä, että tuon tason asiat, vaikka ovat väärin, eivät meritoi viranomaisten puuttumista, vaan mun pitäisi pyrkiä hoitamaan ne ihan itse. Toisaalta tuon tason asiat usein kertovat siitä, että jotain on syvemmältäkin pielessä, mutta sitä pitäisi tarkkailla aikuisen silmin ennen viranomaisten apuun pyytämistä, pelkkä lapsen väite ei riitä.
varsinkaan kun lapsi kertonut,riippuu tietenkin lapsen iästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missään tapauksessa!
En hyväksy mitään noista mainituista, mutta ei se ole lastensuojelun resurssien oikeaa käyttöä, että lähdetään tuollaiseen puuttumaan. Paljon pahemmat asia jäävät silloin hoitamatta.
Tietysti olisi hyvä, jos lastensuojelukin toimisi joustavasti ja tuollaisessa tapauksessa voisivat järjestää vaikka keskustelun perheen kanssa, mutta kun aina tullaan kuin panssarivaunulla paikalle ja runnotaan koko perhe siinä prosessissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista mikään ei ole sellaista että ees harkitsisin tekemistä. Sen sijaan jos isä hakkais kännissä lapsia tai puolisoa niin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdestä kyläreissusta ei voi saada oikeaa kuvaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikkei mainitsemasi teot hyväksyttäviä olekaan, en todellakaan tekisi lastensuojeluilmoitusta. Hieman ylimitoitettu toimenpide.
vielä joitakin vuosia sitten noissa ei edes ollu mitään laitonta. Mielestäni esim. tukistaminen on ok, kunhan ei satuta lasta, vaan on lähinnä semmoinen tukasta tarttuminen että laps hiukan säikähtää. Eri asia on tietty jos tukistetaan niin, että jää tuppo hiuksia käteen. Minua on pienenä tukistettu eikä siitä mitään traumoja jääny. Opinpahan kerrasta olla tekemättä uudelleen pahojani :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tainnut tehdä kukaan mun vanhemmistakaan? nim. em. asiat kokenut.
Juuri kolme vuotta täyttänyt poika on pelännyt isänsä tapaamista pian vuoden, isänsä joka on kaikella tavoin mykkyyttä ja oikeustoimia myöten kiusannut äitiä kaikin tavoin. Viime tapaamisen jälkeen niskakipua valittava poika, joka on tullut voipuneena, naarmuja ja mustelmia kehossaan aiemmin kotiin, kertoi seuraavia isän toimista, jotka äidille niin valitettavan tuttuja:
Vihainen isä
- hakkaa seinää ja heittää tavaroita
- huutaa kovaa ja irvistää
- oli tarttunut häntä kurkusta kiinni, kun hän
itse oli istunut potalla ja huutanut "Sä
kuolet!"
- tökkii häntä kynällä rintaan
- puristelee käsiä --> pyöreä mustelma
- vetää jaloista -->jalkakipua
- kertaa lapselle, että äiti on hullu, lapsi itse
tyhmä ja lapsen koti huono (olosuhdeselvitys
ja muut todisteet sanovat toisin;)) ja että isä
on voittanut lapsen (isä käynyt käsittämätöntä
oikeuspeliään vuoden ajan eikä vieläkään ole
tyytyväinen valheella saadusta "voitostaan")
Todellisuudessa lapsestaan hyvin piittaamaton isä kiistää väkivaltaisen käytöksensä, vaikka on saanut yhden pahoinpitelytuomion aikuisen miehen lyömisestä ja ollut aggressiivisesta käytöksestä kahdesti muuten rikoksesta epäiltynä. Isä tunnetaan ex-piirissä raivohulluna, vaikka liiton aikaan mies väitti aina että minä ärsytän häntä, tein mitä tahansa. Omaan kurkkuuni hän kävi kiinni kahdesti, toinen kerta oli raskausaikana ja kun tappouhkaus tuli vauvan olleessa kolmikuinen, nostin ns. kytkintä ja pakenin vauva kainalossa. Tällainen isä sai tavanomaiset tapaamisoikeudet, koska isä on hyvä isä ilmeisesti niin kauan, kun ei ole ketään saanut hengiltä. Lastensuojelu ei voi ottaa kantaa oikeuden päätökseen eli pieni lapsi on täysin lainsuojaton väkivaltaisen isänsä kourissa. Näin Suomessa ja sitten ihmetellään, miksi lapset ja nuoret voivat pahoin!
Noissa ei varsinaisesti edes ole vielä mitään pahaa... Ja muutenkin jos kyseiset jutut on LAPSEN kertomia, niin pitää ensin aina ottaa selvää, mikä on koko totuus!! Omat lapset on ainakin niin vilkkaalla mielikuvituksella varustettuja ja mielellään kun kertovat kaikki asiat ihan kaikille :D Mutta kaikkia asioita ei pieni lapsi aina ihan muista niin kun ne oikeesti meni, niin helposti kertoo sitten oman versionsa.
Ja vaatia tapaamisoikeuden peruutusta yhä uudelleen ja uudelleen. lasta täytyy suojella!
15-vuotias poikani pahoinpiteli pikkuveljeään niin, että 9-vuotiaalta tuli verta kasvoista. Menin väliin, tartuin vanhempaa poikaani puserosta ja työnsin sohvalle istumaan. Tartuin häntä alakautta leuasta ja yläkautta päälaelta kääntäen hänen päätään pikkuveljen suuntaan, huutaen samalla "katso vähän mitä olet tehnyt". Poikani työnsi minut sivuun, huoritteli ja haistatteli sekä ryntäsi ulos. Hän meni isänsä luo (olemme eronneet ja lapsiin on yhteishuoltajuus). Asiasta tehtiin lastensuojeluilmoitus ja tuli poliisikuulustelu, joka johti oikeudenkäyntiin. Poikani oli kertonut, että olin repinyt tukasta, lyönyt nyrkillä ja potkinut. Tosin mitään jälkiä ei ollut jäänyt.
Poikani oli jo tuolloin minua paljon isokokoisempi, pari kuukautta aiemmin tehty kouluterkkarin tarkastus: pituus 178cm paino 87kg. Minä olen 162cm ja painan 54kg. Kuvittelin, että kun seisomme oikeuden istunnossa vierekkäin pahoinpitely muuttuu ruumiillisen koskemattomuuden loukkaukseksi. Oikeusaputoimiston lakimies oli samaa mieltä...
Toisin kuitenkin kävi. SAIN TÖRKEÄSTÄ PAHOINPITELYSTÄ 45 VRK VANKEUTTA EHDOLLISENA KOEAIKA VUODEN 2011 LOPPUUN, 62 PÄIVÄSAKKOA YHT. 1126€ JA POJALLE KORVAUKSIA 375€ KIVUSTA JA SÄRYSTÄ!! Hänen oikeudenkäyntikulunsa 979€, eli maksettavaa yli 2500€....
Tapauksen näki myös hänen tuolloin 15-vuotias kaverinsa, jota oli lastensuojeluviranomaisten toimesta haastateltu: "oliko tuo tapaus mielestäsi pelottava?" ja "oletko nähnyt painajaisia tuon tapauksen jälkeen" "Onko tuo tapaus vaikuttanut koulunkäyntiisi ja oletko saanut ammattiapua?" yms. yms.
Kun sattumalta näin tämän lastensuojeluraportin, menin tuon pojan kotiin ja kysyin mitä hänen mielestään tapahtui. Kaveri sanoi heti, että hän näki tilanteen kokonaan ja se tapahtui juuri niin kuin minä olin sen poliisikuulusteluissa kertonut. Kysyin että lähtisikö hän hovioikeuteen todistamaan, että puhu asiasta vanhempiesi kanssa ja päätä sitten, mutta poika sanoi heti että ei tarvitse miettiä hän kyllä lähtee kertomaan mitä näki.
Tuomio muuttui törkeästä pahoinpitelystä lieväksi, ehdollinen tuomio sakkorangaistukseksi mutta maksettavaa tuli 779€ lisää poikani asianajajan kuluista.
Työpaikkani kehitysvammaishoitajana kuitenkin menetin ja nyt työskentelen kaupan kassalla ja maksan oikeusrekisterikeskukseen vähittäin 179€/kk.
Sossut ovat ilmeisesti olleet yhteydessä nuoremman poikani opettajaan ja rehtoriin, sillä minulle on vanhempain vartissa oikein urakalla kehuttu miten tasapainoinen ja iloinen poikani on. Ja kuinka ensiluokkainen kotikasvatus hänellä selvästikin on, jne.
En ole katkera mutta kuitenkin....