Lue keskustelun säännöt.
Teitkö vääriä valintoja opiskelussa/urasuunnittelussa?
07.04.2010 |
Onko muita jotka huomaa vasta kolmekymppisenä tehneensä huonoja valintoja koulutuksen ja uran suhteen? Tutkintoni (amk) oli kokeiluluontoinen koulutus, joka sitten lopetettiin jossain vaiheessa koska ihmiset ei työllistyneet. Silloin kun itse siinä opiskelin, meille annettiin kuitenkin myönteinen kuva työtilanteesta.
Opinnot suoritin ihan hyvin läpi. Metsään meni siinä vaiheessa, kun suoritin harjoittelut ulkomailla, joten oma kotimaan työkenttä jäi vähän hämäräksi, enkä tajunnut että Suomessa ei oikeastaan tällä alalla töitä edes paljoa ole, ja että ne kaikki vaatii eri suuntautumisvaihtoehdon kuin mitä olin valinnut. Totuus paljastui sit valmistumisen jälkeen, kun töitä ei meinannut löytyä. Mä sit siinä rahapulassani hankkeistin opinnäytetyöni ja sillä elettiin kunnes jäin äitiyslomalle. Työnsaantimahdollisuudet on tällä hetkellä tosi heikot.
Mä olen kyllä jo kypsynyt ajatukseen että hankin uuden koulutuksen, ja tällä kertaa siltä pohjalta mikä on järkevää ja työllistää takuuvarmasti, mut silti harmittaa omat idealistiset hömpötykset parikymppisenä. Ois pitänyt tajuta ottaa paremmin selville työtilanne jo ennen opiskeluja, mut en mä lukion jälkeen osannut ajatella, että osa amk-koulutuksesta on lähinnä pienten kuntien suojatyöpaikkojen pyörittämistä eikä työelämän tarpeita ole otettu ollenkaan opiskeluissa huomioon - vaikka tämä on koko systeemin pointti.
Tää nyt oli vaan tällainen purkaus, kun harmittaa niin paljon vetää perheen talous kuralle ja lähteä taas opiskelemaan, vaikka ensisijainen toive ois saada tehdä töitä. :-/
Kommentit (47)
luokatonta. Erityisen tärkeää se olisi niille, joiden vanhemmista ei ole apua tai heitä ei ole. Itse olen puoliorpo ja alkoholistiperheestä, sukuni ensimmäinen ylioppilas. Olin ihan kuutamolla valintojeni kanssa ja pieleenhän ne meni.
Minäkin aikuistuin vasta perheen myötä. Ehkä omien lasten kohdalla kouluttautuminenkin onnistuu paremmin. Teen nyt kaikkeni että saisin heille myöskin materiaalisesti turvatumman elämän kuin itselläni on ollut, ja se olisi huomattavasti helpompaa jos olisin tajunnut valita alan oikein. Kaduttaa ja rankasti, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä tajunnut että työkokemuksella ja kontakteilla saadaan työpaikkoja, ei tutkinnolla.
Olin valmistumisen jälkeen vuoden työttömänä, sen jälkeen pari pätkää surkealla palkalla omaa alaa liippaavissa töissä, kummassakaan en viihtynyt.
Aloitin syksyllä sosiaalityön opinnot, pari vuotta ja sen jälkeen on varmasti työllistävä tutkinto. Harmittaa hukkaan heitetyt vuodet, opiskeluaikoina tein vain hanttihommia. Jos olisin alunperin älynnyt hakeutua lukemaan sosiaalialaa, olisin voinut jo opiskeluaikana hankkia työkokemusta ja kunnon tienestit.
maisterin papereiden saaminen ~2-3 v? Vai onko ns. yleissivistävä koulutus niin lähellä tuota sosiaalialaa. Itse olen kohta maisteri luonnontieteelliseltä alalta, mutta sosiaalipolitiikkaa olen lukenut sivuaineena. Sosiaalialan koulutusta mietin, jos ei työllisyminen näytä hyvältä...
Olisi pitänyt mennä kauppakorkeaan.
Olen mies ja opiskelin insinööriksi. Siinä kyllä työllistyy ja tienaakin ihan normaalisti.
Se harmittaa, että teen töitä lähes pelkästään toisten miesten kanssa. Olis kiva joskus törmätä johonkin naiseenkin, miksen opiskellut esim. lääkäriksi?
Oppilaitokset kyllä härskisti mainostat omia koulutusalojaan vaikka oikeasti kaikista ei valmistu mihinkään ammattiin.
mutta korjasin asian. kävin amiksen, sen jälkeen lukion ja sit yliopiston, nyt ollut 4v töissä, ja haluaisin tehdä toisen maisterin tai kandin työn ohessa, mut aikaa on, toiveissa kumminkin 2 v sisällä jos alottais. Ikää 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatusalalle päädyin. Palkka on heikko vastuuseen ja koulutukseen nähden. Töitä kyllä riittää, mutta riittääkö oma jaksaminen, se on toinen kysymys. Vaatimuksia satelee joka suunnasta niin paljon, ettei ehdi kunnolla perustyöhön ja siihen tärkeimpään keskittyä...
Vasta lasten synnyttyä tajusin, etten halua tehdä työtä, johon minut on koulutettu. Tässä mielessä kasvoin vasta perheen myötä aikuiseksi. Opinto-ohjaus koulussa oli sanalla sanoen surkeaa,ja yo:ssa meidät opiskelijat jätettiin täysin tyhjän päälle. Vanhemmistani ei opiskeluasioissa ollut mitään hyötyä.
Opiskeluaikana olisi vielä ollut helppo vaihtaa alaa, nyt en enää jaksa opiskella. Kallis koulutus meni omalta osaltani (yhteiskunnan näkökulmasta) täysin hukkaan. :(