Lue keskustelun säännöt.
Teitkö vääriä valintoja opiskelussa/urasuunnittelussa?
07.04.2010 |
Onko muita jotka huomaa vasta kolmekymppisenä tehneensä huonoja valintoja koulutuksen ja uran suhteen? Tutkintoni (amk) oli kokeiluluontoinen koulutus, joka sitten lopetettiin jossain vaiheessa koska ihmiset ei työllistyneet. Silloin kun itse siinä opiskelin, meille annettiin kuitenkin myönteinen kuva työtilanteesta.
Opinnot suoritin ihan hyvin läpi. Metsään meni siinä vaiheessa, kun suoritin harjoittelut ulkomailla, joten oma kotimaan työkenttä jäi vähän hämäräksi, enkä tajunnut että Suomessa ei oikeastaan tällä alalla töitä edes paljoa ole, ja että ne kaikki vaatii eri suuntautumisvaihtoehdon kuin mitä olin valinnut. Totuus paljastui sit valmistumisen jälkeen, kun töitä ei meinannut löytyä. Mä sit siinä rahapulassani hankkeistin opinnäytetyöni ja sillä elettiin kunnes jäin äitiyslomalle. Työnsaantimahdollisuudet on tällä hetkellä tosi heikot.
Mä olen kyllä jo kypsynyt ajatukseen että hankin uuden koulutuksen, ja tällä kertaa siltä pohjalta mikä on järkevää ja työllistää takuuvarmasti, mut silti harmittaa omat idealistiset hömpötykset parikymppisenä. Ois pitänyt tajuta ottaa paremmin selville työtilanne jo ennen opiskeluja, mut en mä lukion jälkeen osannut ajatella, että osa amk-koulutuksesta on lähinnä pienten kuntien suojatyöpaikkojen pyörittämistä eikä työelämän tarpeita ole otettu ollenkaan opiskeluissa huomioon - vaikka tämä on koko systeemin pointti.
Tää nyt oli vaan tällainen purkaus, kun harmittaa niin paljon vetää perheen talous kuralle ja lähteä taas opiskelemaan, vaikka ensisijainen toive ois saada tehdä töitä. :-/
Kommentit (47)
Ihan kohtalainen koulutusta vastaava vakkarityökin on, mutta jotenkin vaan veri vetää (edelleen) hoitoalalle. Saas nähdä kun lapset vähän kasvaa niin jos vaikka opiskelis itselleen uuden tutkinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkäpä tämä lievittää vähän syyllisyyttä ;)
http://www.hs.fi/juttusarja/aalto/artikkeli/Nuorena+pit%C3%A4%C3%A4+oll…
Olisi pitänyt tajuta heti yliopistoon pässtyään alkaa lukea kaupallisia aineita ja hakea vaikka sitten tiedekunnan siirtoa tms.
Olen TM, päädyin tuohon, koska hain summamutikassa yliopistoon ja pääsin lukematta sisään. Valtsika oli unelmani mutta en uskaltanut hakea (!!!) sinne kun oli kuulemma niin vaikea päästä sisään... Opinnot eivät kiinnostaneet, venyivät ja vanuivat. Käyvin kääntymässä amk:ssa juuri käynnistyneessä koulutusohjelmassa, ei ollut minun juttu. Tein lapset kesken opintojen, olen vielä kotona nuoremman kanssa. Nyt olen melkein 30 eikä oman alan (on siis nyt muu kuin mitä opiskelin) kokemusta ole kovinkaan paljoa.
Nyt vasta olen tajunnut, että olisinkin halunnut rahaa enkä sivistystä. Olisi pitänyt mennä kauppikseen tai edes uskaltaa yrittää valtsikaan. En tiedä mitä teen, ehkä yritän nyt...töitä kun ei kuitenkaan ole.
kuin parikymppisenä, jolloin kuvittelin haluavani laajan yleissivistyksen ja mielekkään työn joka jotenkin auttais tätä ihmiskuntaa. Nyt kun olen alalla joka on voimakkaasti arvopohjainen, mutta jolla huono työtilanne, usein huonot työehdot ja pieni palkka, olen tullut siihen tulokseen että oikeasti haluan vaan hyväpalkkaisen työn. Sellaisen, joka tois jotain lisäarvoa omaankin elämään. Mä en nuorena käsittänyt rahan merkitystä tässä elämässä, mulle riitti kunhan jotenkin tuli toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noudatin suunnitelmaani. Valitsin isopalkkaisen alan, ja toimin sen mukaan. Siihen tarvittiin akateeminen loppututkinto ja sen puursin, vaikka ei mulla mitenkään erityisiä lahjoja siihen ollut.
Nyt olen johtavassa asemassa, siisti sisätyö, vastuu ei liian iso eikä liian pieni, palkka erinomainen, vapaata saan kun haluan, kun itse niistä päätän.
kun vanhemmat patistaa hoitamaan koulun kunnolla sitä pitää lähinnä henkilökohtaisena v....luna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, nuorena ajattelin, että tärkeää opiskella humaaneja asioita, asioita jotka kiinnostaa, ei mitään rahaan liittyvää ensinkään :-) Nyt tajuaa, että raha se on joka merkkaa. "Hörhöillä" voi vapaa-ajallakaankin.
En ole yrityksistä huolimatta onnistunut kouluttautumaan uudelle alalle ja ketuttaa todella paljon mennä takaisin työhön, josta en yhtään pidä. Inhoan ihmisiä ja erityisesti niiden hoitamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt lukion jälkeen mitä haluaisin opiskella, monikin juttu kiinnosti mutta ei ollut mitään ykkösvaihtoehtoa. Johonkin oli pakko hakea ja niinpä minusta tuli sairaanhoitaja vaikka en olisi yhtään halunnut.
Ihan kivaa työtä mutta työajat pyllystä eikä palkkakaan päätä huimaa. Olisi pitänyt opiskella jotain paremmin palkattua. Vaikka toisaalta ei kai saisi valittaa näinä aikoina, hoitsuilla kuitenkin on töitä enemmän kuin jaksaa tehdä.
Koko ajan mietin mitä lähtisin opiskelemaan, kynnys ryhtyä uudelleen opiskelemaan monen vuoden jälkeen on vain melko suuri. Olisi pitänyt silloin 15v. sitten jaksaa lukea pääsykokeisiin...
Valmistuin juuri tradenomiksi tietojenkäsittelyn koulutusohjelmasta, jonka aloitin 2004. Välillä olin töissä ja äitiyslomalla..olosuhteiden pakosta sitten nyt suoritin koulun loppuun ja ala ei kiinnosta enää tippaakaan + töitä en ole saanut työkokemuksesta yms huolimatta :( Harmittaa ihan pirusti..nyt sitten otin ja hain varalta pariin koulutusohjelmaan, jos ei töitä löydy niin olisi sitten edes jonkinlainen suunnitelma. Ei kyllä kiinnostaisi yhtään alkaa opiskeleen uutta ammattia ja taas kituuttaa pienellä opintotuella ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sata tiiltä kadullakulkijoiden päähän, niin 99 osuu tradenomin päähän. Samaa vois kyllä sanoo näistä medianomeista ja media-assistenteista. Ylikoulutusta ko. aloilla ja pahasti!
haluaisi kouluttautua uudelleen? Mä tiedän monia lähihoitajia ja sairaanhoitajia, jotka on lukeneet itselleen uuden ammatin ja on olleet tyytyväisiä. Samaan aikaan moni meistä, jotka ei olla hoitoalalla, mietiään että pitäiskö vaihtaa alaa jos kerran hoitajille on töitä tarjolla.
Onko hoitoala sitten oikeasti niin raskasta? Vai mikä saa hoitajat lähtemään muihin hommiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos alan minimiperuspalkka olisi 3000 euroa, tilanne olisi ihan toinen
haluaisi kouluttautua uudelleen? Mä tiedän monia lähihoitajia ja sairaanhoitajia, jotka on lukeneet itselleen uuden ammatin ja on olleet tyytyväisiä. Samaan aikaan moni meistä, jotka ei olla hoitoalalla, mietiään että pitäiskö vaihtaa alaa jos kerran hoitajille on töitä tarjolla.
Onko hoitoala sitten oikeasti niin raskasta? Vai mikä saa hoitajat lähtemään muihin hommiin?
jos siihen pystyisi. Monet vaan jäävät sitten hoitajiksi vaikka eivät työstä enää pidäkään.
Eikä palkkaus edes ole se suurin negaatio vaan työilmapiiri ja yleensäkin se työ itsessään.
On raskasta hoitaa toisia ihmisiä. Jatkuva sairauden kanssa tekemisissä oleminen ei ole kevyttä.
muillakin on samanlaisia kokemuksia. Vaikka ei tietenkään toivoisi, että olisi..
Joo jos mulle olisi tultu sanomaan kirjoitusten jälkeen, että hae jonnekin josta saa rahaa, niin olisin ollut ihan että haloo, en tou-del-la-kaan :D Kun ei sillä rahalla ole mitään merkitystä...niinpä niin. Muutenkin oli hölmöä mennä yliopistoon heti 18-vuotiaanaa, pieni kasvaminen olisi tehnyt hyvää.
Rahakysymykseen vielä...samoihin aikoin löysin miehenikin, joka on taiteilija. Arvatkaa vaan, olisinko ottanut nykytiedoilla ;D (Eipä sillä että enää vaihtaisin, tosirakkauttahan tämä on, mutta nuorta itseäni olisin kehottanut etsimään lääkärin tai lakimiehen tms. ja mielellään vielä perineen sellaisen!)
Terv. taisin olla 26
oikeustiedettä? Onko sillä alalla töitä?
hoitajilla hoitoalalle hakeutuminen on ollut helppo vaihtoehto, sinne on ikään kuin ajauduttu. Kun kyseessä on ala, jolla työllisyyttä riittää, voi tehdä missä vaan eikä ole esim. Helsinkiin sidottu, koulutus on suhteellisen lyhyt (kun vertaa vaikka lääkäriin), ja onhan sairaanhoitaja monien mielestä "seksikäs" ammatti. Onhan tällainen suht helppo ja turvallinen ala lähteä opiskelemaan. Työ itsessään ei sitten ehkä vastaakaan odotuksia ja rankkuus yllättää? Ja rahakin on vähän vanhempana merkityksellisempää kuin kahdenkympin korvilla. Nämä on varmaan ihan todennäköisiä syitä.
Kyseisellä alalla on lukematon määrä työmahdollisuuksia ja lisäksi voi perustaa oman firman ja töitä riittää.
Mulla mies oli alunperin liikejuristi, mutta on sittemmin perustanut oman yrityksen.
Älkää ehdottako lähihoitajaa, en halua sitä. :)
Jos saan elämäni sellaiseen järjestykseen, että opiskelu olisi mahdollista..
7