Lue keskustelun säännöt.
Teitkö vääriä valintoja opiskelussa/urasuunnittelussa?
07.04.2010 |
Onko muita jotka huomaa vasta kolmekymppisenä tehneensä huonoja valintoja koulutuksen ja uran suhteen? Tutkintoni (amk) oli kokeiluluontoinen koulutus, joka sitten lopetettiin jossain vaiheessa koska ihmiset ei työllistyneet. Silloin kun itse siinä opiskelin, meille annettiin kuitenkin myönteinen kuva työtilanteesta.
Opinnot suoritin ihan hyvin läpi. Metsään meni siinä vaiheessa, kun suoritin harjoittelut ulkomailla, joten oma kotimaan työkenttä jäi vähän hämäräksi, enkä tajunnut että Suomessa ei oikeastaan tällä alalla töitä edes paljoa ole, ja että ne kaikki vaatii eri suuntautumisvaihtoehdon kuin mitä olin valinnut. Totuus paljastui sit valmistumisen jälkeen, kun töitä ei meinannut löytyä. Mä sit siinä rahapulassani hankkeistin opinnäytetyöni ja sillä elettiin kunnes jäin äitiyslomalle. Työnsaantimahdollisuudet on tällä hetkellä tosi heikot.
Mä olen kyllä jo kypsynyt ajatukseen että hankin uuden koulutuksen, ja tällä kertaa siltä pohjalta mikä on järkevää ja työllistää takuuvarmasti, mut silti harmittaa omat idealistiset hömpötykset parikymppisenä. Ois pitänyt tajuta ottaa paremmin selville työtilanne jo ennen opiskeluja, mut en mä lukion jälkeen osannut ajatella, että osa amk-koulutuksesta on lähinnä pienten kuntien suojatyöpaikkojen pyörittämistä eikä työelämän tarpeita ole otettu ollenkaan opiskeluissa huomioon - vaikka tämä on koko systeemin pointti.
Tää nyt oli vaan tällainen purkaus, kun harmittaa niin paljon vetää perheen talous kuralle ja lähteä taas opiskelemaan, vaikka ensisijainen toive ois saada tehdä töitä. :-/
Kommentit (47)
ai että on hoitoalan koulutus mielestäsi lyhyt..
kätilöksi kestää opiskella 4,5v
terveydenhoitajaksi 4v
ensihoitajaksi 4v
sairaanhoitajaksi 3,5v
lähihoitajaksi 3v
joten ainakin omasta mielestäni kätilön tutkinto on pituudeltaan lähes yliopistotasoa.. eikä näy pätkän vertaa palkassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähtenyt opiskelemaan 34 vuottiana, vaihdoin ammatin ja lapseni oli silloin 3 vuotias. Kyllä, aviomies auttoi paljon ja äitini myös. Jo, se oli raskasta, mutta kannatti! Ja kuvittelepas, nyt haluan taas opiskelemaan 37 vuottiana ja minusta se ei haita yhtään että opiskelen nuorten kanssa, kun tykkään opiskelusta niin paljon!:-) Eli, rohkeasti vaan opiskelemaan jos ammatti kiinnostaa!
Laman aikaan ylioppilaaksi ja sitten kun en päässyt opiskelemaan, menin ravintolaan töihin. AJattelin silloin, että OK tämä tulee olemaan "mun ala", opiskelen sitten jossain vaiheessa. Töiden lomassa tein esimiestutkinnon (opistotasoinen) ja painoin töitä muutaman vuoden.
Tulin poikaystävälleni raskaaksi ja aloin olla kyllästynyt ravintolassa nyhjäämiseen, halusin jotain muuta. Hoksasin, että voin opistotason tutkinnosta saada jatkettua amk-tutkinnoksi ilman pääsykokeita.
Opiskelin sitten matkatoimistoalaa, koska se tarjottiin suuntautumisvaihtoehdoksi. No matkatoimistoillahan menee melko kehnosti, joten työharjoitteluakaan en sitten sellaisesta saanut. Yksi syy myös se, että en pysty lasten takia tekemään vuorotyötä (minun on oltava klo 16-17 kotona).
Olen siis nyt restonomi, jolla opistotutkinto takana. Näen todella huonot työllistymismahdollisuudet edessäni. Olen kyllä duunissa, mutta tyystin eri alalla. Haluaisin vielä opiskella pidemmälle, mutta en oikein tiedä kannattaako hakea ylempään amk-tutkintoon, kun en tee kuitenkaan matkailualan työtä.
samalla, kun odotin esikoista ja suoritin loppuun lapsen kanssa kotona ollessa. työskentelin vaatemyymälässä ja ateljeessa.
sitten sain toisen lapsen, jonka aikana suoritin liiketalouden tutkinnon. tutkinto oli ensimmäisiä laajempia vähittäiskauppaan erikoistuneita tutkintoja suomessa. sitten olinkin kaupanalalla ueita vuosia töissä edeten esimiesasemaan.
viimeisin työpaikka kaupanalalla oli niin sieltä ja syvältä, joten aloin työskennellä netin kautta kotona viihdepuolella. toisaalta haen paikkaa myös kaupanalalta, jos mielenkiintoinen löytyy.
kolmatta lasta odotan nyt ja olen opiskelupaikkaa katsellut sillä silmällä, että jotain voisi taas suorittaa kotiäiti aikana. lähinnä olen kiinnostunut verkon kautta tapahtuvasta etäopiskelusta. jotain mikä tukee nykyistä ammattia tai ehkä jotain, mikä sivuaa sitä.
varsinaisia susivalintoja ei siis ole kuin tuo yksi työpaikkavalinta. se ei johtunut uravalinnasta vaan työpaikan sisäisestä hengestä.
ja monet on olleet siinä virassaan ikuisuuksia - heillä ei ole käytännön kokemusta muusta kuin siitä omasta työstään ja ehkä jostain opiskeluaikojen hanttihommista. Joten ei se nyt mikään ihme ole, jos näkökulma alkaa olla aika kapea eikä koulutus-ja työelämän tietämys ole aina ihan ajan tasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päädyin lukion jälkeen opiskelemaan kaksi (maisterin) yliopistotutkintoa käyttäytymis/humanistis/yhteiskuntatiedeakselilta. Alat kiinnostavat edelleen ja nykyään olen tehnyt toisesta tohtorin tutkinnonkin. Nykyinen työpaikka on mieluisa, mutta määräaikainen. Kaikki työpaikkani ovat olleet määräaikaisia, se harmittaa. Palkka on keskitasoa.
Monien mielestä olen menestynyt äärimmäisen hyvin, mutta asia, joka välillä tässä kaikessa itseäni harmittaa, on se, että jos olisin lähtenyt opiskelemaan rahakkaampia aloja, olisin todennäköisesti ihan eri tilanteessa kuin nyt. Toisaalta tunnistan, että on tärkeää ja ihanaa saada työskennellä ihmisyyttä tosi syvästi liippaavien asioiden kanssa. Mutta sitten ahne minä nostaa päätään ja miettii, miten paljon tavallaan "pidemmälle" olisin voinut päästä alat eri tavalla valitsemalla. Tällä hetkellä jonkinlainen kompromissiratkaisu löytyy ehkä siitä, että olen tuotteistamassa väikkäriniaihetta bisnesmaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. lähihoitsuksi.
Vaikkei olisikaan se unelma-ala, niin töitä taatusti löytyy eikä palkkakaan ole huono, jos tekee viikonlopputöitä myös.
Itse olen kotipalvelussa ja työ on ihan leppoisaa mummojen luona auttelemista. Eikä tosiaan mitään vaippojen vaihtamista kuin joskus harvoin!
Meilläkin on tällä hetkellä pari oppisopimusopiskelijaa, ansaitsevat ihan kivasti. Ovat lähes aina töissä, harvoin koulupäiviä. Ja saavat muuten saman palkan kuin me, mutta muistaakseni 5% vähemmän, koska eivät ole valmistuneita. (Eli siis peruspalkka n.1900e miinus 5% ja viikonloppulisiä päälle)
Töitä taatusti riittää loppuiäksi, vaikka sitten haluisitkin vielä jossain vaiheessa tehdä jotain muuta.
enkä tajunnut että työkokemuksella ja kontakteilla saadaan työpaikkoja, ei tutkinnolla.
Olin valmistumisen jälkeen vuoden työttömänä, sen jälkeen pari pätkää surkealla palkalla omaa alaa liippaavissa töissä, kummassakaan en viihtynyt.
Aloitin syksyllä sosiaalityön opinnot, pari vuotta ja sen jälkeen on varmasti työllistävä tutkinto. Harmittaa hukkaan heitetyt vuodet, opiskeluaikoina tein vain hanttihommia. Jos olisin alunperin älynnyt hakeutua lukemaan sosiaalialaa, olisin voinut jo opiskeluaikana hankkia työkokemusta ja kunnon tienestit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskelin 2 ammattia ennen lapsia ja annoin parhaat vuoteni silloin
mutta lapset tein 40 vuotiaana
kaikkea ei voi saada
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin -04 FM:ksi, vain hanttihommia ja paskaduuneja (liksa n. 6€/tunti) onnistuin hankkimaan ja 7kk apurahan ylliopistolta väikkäriin, jota ehdin vain suunnitella, kunnes vaihdoin alaa sosiaalityöhön. Vuoden päästä tarkoitus valmistua, nyt oon käytännön opetuksessa lastensuojelussa. Harmittaa tosiaan nuoruuden haihatteluni!
Olen tehnyt.. Nyt harmittaa, ja paljon. Alanvaihto käytännössä mahdotonta. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee vähän ot, mut musta alkaa tuntua, että opintojen ohjaus sekä peruskoulussa, lukiossa, amiksessa että sen jälkeenkin on jotenkin tosi hukassa - lähdetään siitä ajatuksesta, että mikä nuoresta on kivaa ja mikä kiinnostaa, ja ohjataan sitten pääsääntöisesti korkea-asteen opintoihin. Pitäis noissakin olla joku realiteetti mukana siitä, miten noihin ammatteihin työllistyy, ja minkä asteen koulutuksella.
Meidän perheessä on sellainen tilanne, että mieheni on myös FM, joka nyt opiskelee sosiaalialaa koska entisellä tutkinnolla ei saanut oman alan töitä, vaan teki hanttihommia. Mä todennäköisesti aloitan lähäriopinnot oppisopimuksella, aivan kuten joku aiemmin ehdottikin. Musta tuntuu ettei me miehen kans päästä ikinä eroon tästä ikuisesta opiskelusta. Tosin kun katsoo meidän tuttavapiiriä niin suurimmalla osalla on useampi kuin yksi tutkinto, ja nämä yhdistelmät tosi mielenkiintoisia (kemisti-lastentarhanopettaja, kemisti-artesaani, tradenomi-sairaanhoitaja, metsäinsinööri-nuorisotyöntekijä, jne.) Kaikki on myös tehneet niin paljon hanttihommia että mulle ainakin on selvää että Suomessa on todennäköisesti maailman koulutetuimmat siivoojat ja kaupankassat. Joskus ei tiedä et pitäiskö itkeä vaiko nauraa kun muistelee miten suoraviivaisesti me nuorena tulevaisuuteen suhtauduttiin.
ap.
aloitin väitöskirjatyön vuosia sitten ja nyt se on ollut myöskin vuosia vaiheessa. Mulla ei ole aikaa eikä motivaatiota sitä tehdä, eikä myöskään munaa reilusti jättää kesken. Ei haittaa sinänsä työtäni tms., mutta jatkuva stressi keskeneräisestä hommasta on niin ahdistavaa, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Viimeiset viisi vuotta olen katunut koko hommaa.
aloitin väitöskirjatyön vuosia sitten ja nyt se on ollut myöskin vuosia vaiheessa. Mulla ei ole aikaa eikä motivaatiota sitä tehdä, eikä myöskään munaa reilusti jättää kesken. Ei haittaa sinänsä työtäni tms., mutta jatkuva stressi keskeneräisestä hommasta on niin ahdistavaa, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Viimeiset viisi vuotta olen katunut, että edes aloitin. Siihen se energia sitten meneekin...
ja nyt sitten oottelen jos vaikka pääsen opiskelemaan uuden ammatin! muksu on ja koulu ehkä edessä ei tule olemaan helppoa, mutta elämä on =D en ota stressiä!
Minä typerä läksin opiskelemaan kieliä ja valmistuin maisteriksi. No opettajan virat ovat kiven alla/jaetaan suhteilla ja työ ei edes kiinnosta rankkuutensa vuoksi. Olen sitä työtä toki jonkin verran tehnyt.
Opiskelen nyt toista tutkintoa amk:ssa!
Ja tämän jälkeen vaikka vielä kolmannen tutkinnon.
Suomen valtio ei säätele yhtään noita opiskelijoiden aloituspaikkoja järkevään suuntaan. Myös palkkauspolitiikka on vääränlainen.
Mutta on se niin epäreilua myös.
Toisilla onnaa heti parikymppisinä ja he saavat vakityön.
Ehkä minulta puuttuu oikeanlainen persoona tämän maan työmarkkinoille!
jossa töitä riittää ja palkkauskin on ok (moneen muuhun akateemiseen verrattuna). Työn sisältö ei vaan ole sitä mitä pitäisi.
uudelle alalle kun lapset on olleet pieniä? Miten se käytännössä onnistui - siis henkisesti ja rahallisesti?