Lue keskustelun säännöt.
kirkosta eronneet.miksi erosit??
Kommentit (50)
En tarvitse ketään toista ihmistä, tai toisen ihmisen kirjoittamia tekstejä määräämään uskostani. Löydän uskoni ihan syvältä sisimmästäni. Nuilla ulkopuolisilla ohjaajilla on aina omat agendansa, joita paukuttavat, usein ovat ristiriidassa moraalini kanssa. Hengellisyyden voi löytää ilman kirkon oppejakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin entistä varmemmin olevani ateisti, enkä kyllä halunnut maksaa kirkollisveroakaan. Erosin kirkosta 17-vuotiaana. Silloin piti vielä käydä kirkkoherranvirastossa ja kertoa närkästyneelle virkailijalle syy miksi uskalsi talsia ulos kirkon painavien siipien alta. Kyllä, ajat on muuttuneet. Nyt riittää napin painallus.
Tärkein syy oli se, etten kertakaikkiaan usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Tai Jumalaan ylipäänsä.
Toinen syy oli se, että mielestäni hyvin monien kirkossa toimivien ihmisten arvot ovat hyvin kaukana omasta arvomaailmastani. Minulle mm. homoseksuaalisten ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä on tärkeä asia. Lisäksi kirkko on monessa mielessä (ainakin ennen) ollut naisia sortava.
Kolmas syy oli se, että haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että kirkolla olisi mahdollisimman pieni rooli yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Neljäs syy on se, etten halua, että tuloistani menee senttiäkään kirkolle. Annan lahjoituksia hyväntekeväisyysjärjestöille suoraan ilman välikäsiä. Jos rahat menisivät kirkolle, menisi niistä vääjäämättä iso osa sellaisten ihmisten palkkoihin, joilla on hyvin erilainen arvomaailma kuin minulla itselläni.
En usko Jumalaan enkä käytä kirkon palveluita.
Erosin lafkasta, johon en ollut koskaan liittynyt ja jota en myöskään milläänmuotoa käyttänyt, mutta jolle olin vuosien saatossa maksanut tuhansia euroja jäsenmaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rippukoulu oli se mikä päätöksen kypsytti... ei kirkolla ollut minulle mitään annettavaa. Joitain vuosia työelämän alussa laskeskelin niitä veroja, että ihan liikaa menee, mutta en saanut aikaiseksi erota (silloin ei ollut nettipalvelua!). Päätös perustaa perhe, oli sitten se mikä sai minut fyysisesti kipittämään maistraattiin asti... lasta ei kasteta! Hän saa sitten päättää aikuisena ihan itse mihin lahkoon liittyy jos liittyy.
En usko siihen, että olisi olemassa jokin jumala. Minun ei siksi tietenkään ole mieltä kuulua organisaatioon, jonka koko olemassaolo perustuu tuohon ajatukseen.
Muuten olen sitä mieltä, että viattomia lapsia ei saisi liittää (mihinkään) kirkkoon. Kirkkoon pitäisi voida liittyä vasta siinä iässä, kun pystyy tekemään asiasta itsenäisen päätöksen. Siten koko kirkko olisi uskottavampi ja myös vahvempi organisaatio, minkä luulisi olevan kirkon itsensäkin etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko joulupuk... eikun siis jumalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin nimenomaan siksi koska uskonasiat on tärkeitä. Luin jo lapsena Raamattua ja halusin tietää enemmän.
Minulla oli paha kriisi kirkkoon kuulumisesta juuri ennen rippileiriä - en ymmärtänyt miksi Raamattu opettaa toisin kuin luterilaiset? Mm. Lapsikaste ja homous.
Olin koonnut pitkän listan kysymyksiä rippileiriä varten, mm. tällaisia lapsellisia kysymyksiä kuten kenen kanssa Aatamin ja Eevan lapset oikeasti lisääntyivät kun heillä oli vain kaksi poikaa eikä muita ihmisiä vielä ollut?
No, rippileirillä ei kukaan halunnut vastata kysymyksiini, kirkon työntekijä pyysi minua olemaan hiljaa sillä "osa täällä oikeasti uskoo näihin asioihin"!
Sen jälkeen ei tarvinnut miettiä eroamista kahdesti. Mikä usko on sellainen jossa ei saa kysellä ja keskustella asioista? Jumala on täydellinen, hän kestää kyllä lähemmän tarkastelun.
Erosin kirkon suvaitsemattomuuden takia, ja siksi etten tunne opetuksia omaan elämänkatsomukseeni sopiviksi. Vanhempani ovat ateisteja, mutta minä olen aina kuulunut kirkkoon, erosin pari vuotta sitten ollessani 20 vuotias. En siis koe olevani uskovainen, enkä halua kuulua instituution jossa suvaitsemattomuus menee ihmisoikeuksien edelle.
Kannatan kuitenkin vuosittain kirkon ulkomaanapua, sillä tiedän että siinä on kyse oikeasti suorasta avausta hädässä oleville.
Kirkossa on paljon hyvää, mutta niin paljon myös mätiä kohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 11:05"]Tunsin entistä varmemmin olevani ateisti, enkä kyllä halunnut maksaa kirkollisveroakaan. Erosin kirkosta 17-vuotiaana. Silloin piti vielä käydä kirkkoherranvirastossa ja kertoa närkästyneelle virkailijalle syy miksi uskalsi talsia ulos kirkon painavien siipien alta. Kyllä, ajat on muuttuneet. Nyt riittää napin painallus.
[/quote] pystyikö silloin eroamaan alle 18 vuotiaana? pitikä olla vanhemmat mukana, tai valtakirja?
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 11:05"]Tunsin entistä varmemmin olevani ateisti, enkä kyllä halunnut maksaa kirkollisveroakaan. Erosin kirkosta 17-vuotiaana. Silloin piti vielä käydä kirkkoherranvirastossa ja kertoa närkästyneelle virkailijalle syy miksi uskalsi talsia ulos kirkon painavien siipien alta. Kyllä, ajat on muuttuneet. Nyt riittää napin painallus.
[/quote] pystyikö silloin eroamaan alle 18 vuotiaana? pitikä olla vanhemmat mukana, tai valtakirja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdin asiaa aika pitkään ja päädyin siihen ratkaisuun, että en voi tukea järjestöä joka syrjii minua. Olen siis homoseksuaali. En myöskään tahdo lastani mukaan kirkon toimintaan, vaan tahdon, että hän oppii kristinuskosta muulla tavoin.
erosin heti täytettyäni 18 vuotta. koulussa vihasin lähinnä propagandaa muistuttavia uskonnon tunteja ja kaikille pakollisia aamu -ja ruokarukouksia (luokanopettaja oli vanhanaikainen kristitty). rippileirille menin, koska kaikki muutkin menivät ja se oli ehkä yksi elämäni turhimmista viikoista, joissa ajatukseni kristinuskon uskottavuudesta meni totaalisesti. en usko jumalaan - en tiedä olenko koskaan uskonutkaan. olen selvinnyt koulukiusaamisesta, masennuksesta ja yksinäisyydestä omin avuin eikä siihen ole mikään jumala auttanut. yleensäkin koen koko kristinuskon ja jumalaan uskomisen samanlaisena tarinana kuin esimerkiksi hammaskeiju lapsille on.
en halua tukea kirkkoa naisten ja homojen järjestelmällisen ja osittain edelleen hyväksytyn syrjinnän vuoksi. en myöskään tarvitse kirkon palveluja sillä en edes haluaisi kirkkohäitä, saati sitten ristiäisiä lapselle. kirkollisveroa en halua maksaa enkä muutenkaan tukea vanhanaikaista järjestelmää rahallisesti.
jos joku haluaa jumalaan uskoa, tarvitseeko sen vuoksi kuulua kirkkoon? mielestäni lastenkaan ei tarvitse kuulua mihinkään uskoakseen joulupukkiin.
Koska en kokenut kuuluvani kristinuskoon.
Koska en halunnut kannattaa ja olla mukana toiminnassa jota vastustan.
Erosin, koska en usko jumalan olemassaoloon enkä halua kannattaa jäsenyydelläni organisaatiota, joka levittää tuota uskomusta.
Minua myös ärsytti suomalaisessa luterilaisessa kirkossa muutamat asiat, kuten naispappeuden vastustajien hyysääminen, homovastaisuus, yhteisöverotus, josta osa menee täysin syyttä kirkolle. Piste iin päälle oli isän hautajaisissa sattunut nolo juttu, johon suntio täysin ajattelemattomuuksissaan lankesi.
Myös uskontokiihkoileva äitini ei ole antanut erityisen hyvää uskovaisen ihmisen mallia.
Erosin 3 vuotta sitten ja enää harmittaa se, miksen tehnyt niin jo aikaisemmin.
Itse, erosin, koska kirkko läht homoja nuoleskelevalle linjalle. Helsingin piispa on lähes kommunisti, eikä arkkipiispakaan juuri muuta.
Kirkon opissa ei ollut suurempaa ongelmaa, onhan maailman luomisesta selvitetty jo se miten tuli valkeus.
Itse olen kuotenkin mieltänyt ettää eroaminen on muotitrendi, Helsingin pintapaikkoihin ei uskalla poikeata, ellei ole eronnut kirkosta nimenomaan tietokoneen napin painalluksessa. Nämä eroajat ovat onnettomia perässähiihtäjiä.
Itse olen liittynyt Kveekareihin, kykenen sentään käsittämään, miten pitkää aika iänkaikkisuus on kadotuksessa. Suomalaisten ateistien järki ei näin pitkälle yllä